Saksan talous

Katso myös: Saksan teollistuminen toisen teollisen vallankumouksen aikana

Saksa teollistui suhteellisen myöhään. Tämä johtuu osittain siitä, että Saksa yhdistyi pienemmistä valtiokokonaisuuksista yhtenäiseksi kansallisvaltioksi vasta vuonna 1871.[13] Vuonna 1835 rakennettiin ensimmäinen rautatie Nürnbergin ja Fürthin välille. Se osoittautui hyvin menestyksekkääksi, ja vuosien 1845 ja 1870 välillä uutta rautatietä rakennettiin maahan 8000 km. [14] Rautatien ohella tärkeä Saksan teollisuutta tehostanut tekijä oli valuuttojen yhdenmukaistaminen. Vuonna 1871 otettiin käyttöön Saksan markka, jonka arvo perustui kultaan. Hopearaha oli kuitenkin käytössä vuoteen 1907 asti. [15]

Vuosien 1881 ja 1889 välillä Saksaan säädettiin useita työväestön asemaa parantavia lakeja. Saksa oli ensimmäinen valtio, jossa oli yleinen terveydenhoito, oppivelvollisuus sekä eläke. Saksaa pidettiinkin maailman ensimmäisenä hyvinvointivaltiona, ja sen väestöstä 99 % osasi lukea, mikä oli aikanaan maailman korkein luku.[16]

Vuoteen 1900 mennessä Saksa oli ohittanut Iso-Britannian ja Yhdysvallat teräksentuotannossa. Saksan talousihmettä tehosti myös suuri väestönkasvu: vuonna 1850 väestöä oli 35 miljoonaa, vuonna 1913 jo 67 miljoonaa. Natsien valtaannousun aikaan työttömyysprosentti oli korkea[17], mutta Saksa saavutti täystyöllisyyden laajojen julkisten rakennushankkeiden ansiosta.[18] Natsi-Saksan ulkomaankauppa keskittyi vähemmän kehittyneisiin maihin, joilta saatiin raaka-aineita saksalaisia tuotteita vastaan.[19] Vuonna 1933 ammattiliitot lakkautettiin, ja tilalle tulivat valtion omat toimielimet RAD, DAF ja SDA jotka päättivät työehdoista ja työajoista sekä KDF, joka järjesti työläisille urheilukerhoja.[20]

Katso myös: Saksan talousihme

Sodan jälkeen Länsi-Saksa teki valuuttauudistuksen, joka käynnisti pitkän matalan inflaation ja nopean teollisuustuotannon kasvun aikakauden. Sen ansiosta Länsi-Saksa nousi erääksi Euroopan kehittyneimmistä maista. Vuoteen 1971 mennessä Saksa maksoi takaisin kokonaisuudessaan saamansa 1,1 miljardin dollarin apupaketin. Saksan talousihmeen aikana maahan tuli paljon vierastyöläisiä muun muassa Italiasta, Espanjasta ja Kreikasta.

Saksan yhdistyminen on maksanut joidenkin arvioiden mukaan jo 1 250 miljardia euroa, eikä talous ole tietyissä suhteissa kehittynyt idässä toivotulla tavalla noin 50 miljardin euron (4% läntisten osavaltioiden BKT:sta) vuosittaisista tulonsiirroista huolimatta.

Saksassa otettiin 1991 käyttöön ylimääräinen "solidaarisuusvero" (Solidaritätszuschlag) Itä-Saksan kehittämiseksi. Vuonna 1991 sitä perittiin 7,5 % palkka- ja yhtiöveron päälle, tämän jälkeen vero otettiin uudelleen käyttöön 1995 ja 1998 sitä leikattiin 5,5 %:iin.[21]

2000-luvun alussa Saksan talouskasvu oli hidasta ja työttömyys melko korkeaa.[22] [23] Tämä yhdistettynä ikääntyvään väestöön aiheutti hyvinvointipalvelujen ylläpitämiselle haasteita. Tästä syystä Saksan hallitus päätti useista talousuudistuksista, joihin sisältyivät työmarkkinoiden niin sanotut Hartz-reformit. [23] Vuosikymmenen loppupuolella Saksan talous kasvoi nopeampaa tahtia muun maailman tavoin. Hartz-reformeja pidetään onnistuneina tästä syystä, mutta osa myös kritisoi reformeja elintason alentamisesta ja vaikutusten lyhytaikaisuudesta. [23]

2010-luvulla Saksan bruttokansantuote kasvoi. Vuonna 2018 bkt:n indeksi oli noin 115 (2010=100).[24] Koronapandemian leimaamana vuonna 2020 bruttokansantuote supistui viitisen prosenttia, seuraavina vuosina kasvun arvioidaan jatkuvan. Saksan ostovoimakorjattu bruttokansatuote kohoaa Kansainvälisen valuuttarahaston arvion mukaan viiteen biljoonaan Yhdysvaltain dollariin vuonna 2022.[2]

Vuonna 2015 Saksaan säädettiin minimipalkka, jota vuonna 2017 korotettiin 8,84 euroon tunnilta.[23]

Pääartikkeli: Viinintuotanto Saksassa

Viiniä viljellään Saksassa noin 1 000 neliökilometrin alueella, tästä puolet sijaitsee Rheinhessenin ja Pfalzin viinialueilla, Rheinland-Pfalzin osavaltiossa. Valtaosa rypäleistä on vaaleita. Yleisimmät rypälelajikkeet ovat Riesling ja Müller-Thurgau.[28]

Saksan mineraalivarat ovat vähäiset ja maa joutuu tuomaan suurimman osan niin mineraaleistaan kuin energiastaankin muualta. Kivihiili on kuitenkin tärkeä energianlähde nykyäänkin ja Saksa tuottaa sillä yli puolet sähköntarpeestaan. Ydinvoimalla Saksa tuottaa sähköntarpeestaan lähes kolmasosan. Maakaasun ja öljyn yhteinen osuus sähköntuotannosta on hieman yli kymmenen prosenttia.

Matkailun osuus Saksan bruttokansantuotteesta vuonna 2015 oli 3,9 prosenttia. Ala työllisti suoraan 2,9 miljoonaa työntekijää, joka oli 6,8 prosenttia kaikista työllisistä. Matkailutoimiala olikin maan kolmanneksi suurin työllistäjä vähittäiskaupan ja terveydenhuollon jälkeen.[31]

Vuonna 2017 matkailijat yöpyivät Saksassa yhteensä 460 miljoonaa yötä, josta ulkomaisten matkailijoiden osuus oli 84 miljoonaa. Eniten matkailijoita tulee Hollannista (11 milj. yöpymistä vuonna 2015) ja Sveitsistä (7 milj.). Ulkomaiset matkailijat vierailevat eniten lounaisissa ja eteläisissä osavaltioissa sekä pohjoisen ja idän suurissa kaupungeissa (Berliini, Hampuri, Bremen, Hannover).[32]

Saksan matkailutase on selvästi negatiivinen: vuonna 2014 matkailutulot (33 mrd. €) olivat noin puolet saksalaisten ulkomaan matkailuun käyttämistä kuluista (69 mrd. €).[33]

Saksan tärkein finanssikeskus on Frankfurt am Main, jota pidetään usein Saksan talouden pääkaupunkina. Frankfurtin pörssi kuuluu maailman suurimpiin. Saksan muut pörssit ovat:

• Berliinin pörssi
• Bremenin pörssi, fuusioitui Berliinin pörssin osaksi vuonna 2003
• Düsseldorfin pörssi
• Eurex
• Hampurin pörssi
• Hannoverin pörssi, fuusioitui vuonna 1999 Hampurin pörssin osaksi
• Münchenin pörssi
• Saksan pörssi
• Stuttgartin pörssi.