Saksan kuningaskunta

Saksan kuningaskunta (lat. regnum Teutonicorum, ’Saksalaisten kuningaskunta’; regnum Teutonicum, ’Saksalainen kuningaskunta’ tai regnum Alamanie, ’Saksan kuningaskunta’) oli historiallinen valtio Euroopassa, osapuilleen nykyisen Saksan alueella, 900-luvulta nimellisesti vuoteen 1806 asti, jolloin se lakkautettiin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan mukana.

Saksan kuningaskunta osana Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa noin vuonna 1000.

Historia

Saksan kuningaskunnaksi alettiin kutsua Verdunin sopimuksessa vuonna 843 syntynyttä Itä-Frankiaa 900-luvulla, kun kuninkuus siirtyi frankkien kuninkailta saksilaiselle hallitsijasuvulle 919.[1] Sen jälkeen, kun Otto I kruunattiin keisariksi vuonna 962,[1] kuningaskunta muodosti keskeisen osan keisarikunnasta. Saksan kuningaskunnan lisäksi keisarikuntaan kuului Italian kuningaskunta ja vuonna 1032 jälkeen Burgundin kuningaskunta.

Nimitys rex teutonicorum (’Saksalaisten kuningas’) tuli käyttöön Italiassa vuoden 1000 vaiheilla. Paavi Gregorius VII:n kanslia teki siitä tunnetun investituurariidan aikaan 1000-luvun lopulla, mahdollisesti poleemisena aseena keisari Henrik IV:ttä vastaan.[2] 1100-luvulla keisarit alkoivat käyttää arvonimeä rex Romanorum, ’Roomalaisten kuningas’, tultuaan valituksi, mutta ennen paavin suorittamaa kruunaustaan.[3]

Mainzin arkkipiispa oli ex officio, Saksan arkkikansleri, aivan kuten Kölnin ja Trierin arkkipiispat olivat Italian ja Burgundin arkkikanslereita. Nämä arvonimet pysyivät käytössä keisarikunnan loppuun asti, mutta ainoastaan Saksan kanslia oli todella olemassa.

Saksan kuningaskunnan hallitsijoiden hallituskaudet laskettiin joko heidän kruunauspäivästään (muun muassa Filip Schwabenilainen ja Rudolf I Habsburgilainen) tai kuninkaanvaalin päivästä (muun muassa Otto IV ja Henrik VII Luxemburgilainen). Sigismund Luxemburgilaisesta alkaen jälkimmäinen vakiintui käytännöksi kaikille Saksan kuninkaille.

Lähteet

  1. Saxon Dynasty Encyclopedia Britannica. Viitattu 17.4.2023. (englanniksi)
  2. Ian S. Robinson: Pope Gregory VII, the Princes and the Pactum, 1077–1080. The English Historical Review, , 94. vsk, nro 373, s. 721-756. doi:10.1093/ehr/xciv.ccclxxiii.721. (englanniksi)
  3. Brian A. Pavlac & Elizabeth S. Lott: The Holy Roman Empire: A Historical Encyclopedia, s. 150. ABC-CLIO, 2019. (englanniksi)

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.