Saksan autoteollisuus

Saksan autoteollisuus on Saksan yksi merkittävimpiä teollisuuden aloja, sen työllistäessä noin 866 000 henkeä vuonna 2005. Maan osuus Euroopan koko henkilöautotuotannosta oli 29 prosenttia vuonna 2002.[1] Saksan osuus hyötyajoneuvojen tuottajana on myös huomattava.

Volkswagen Kuplaa kootaan Wolfsburgissa vuonna 1973

Saksaa pidetään auton kotimaana, sillä saksalaiset Karl Benz ja Nicolaus Otto kehittivät kumpikin tahoillaan bensiinimoottoria jo 1870-luvun lopulla. Ensimmäisen autonsa Benz valmisti 1887. Maailmanlaajuisen 1930-luvun alun talouslaman myötä myös Saksan autoteollisuus koki kovia. Käännekohta Saksan autoteollisuudessa koitti natsipuolueen noustua valtaan valtaan 1933. Yksi sen monista visioista oli maan autoistaminen, johon kuului laajan moottoritieverkoston luominen ja edullisen massatuotantona valmistettavan kansanauton kehittäminen. Saksaan luotiin kokonainen uusi kaupunki autotehdasta varten. Toisen maailmansodan jälkeen aluetta miehittäneet britit nimesivät sen uudelleen Wolfsburgiksi. Nykyään siellä sijaitsee Volkswagenin suurin autotehdas ja pääkonttori.

Saksan alue jaettiin toisen maailmansodan jälkeen voittajavaltioiden miehitysvyöhykkeisiin. Länsivaltioiden hallitsemille alueille muodostui Saksan liittotasavalta, kun Neuvostoliiton miehittämälle alueelle syntyi Saksan demokraattinen tasavalta, eli niin sanottu Itä-Saksa. Molemmissa Saksoissa oli sen jälkeen autoteollisuutta, mutta itäblokkiin jääneessä Itä-Saksassa tekninen kehitys polki paikallaan lähes neljäkymmentä vuotta. Sen autoteollisuus kykeni tuottamaan ainoastaan yksinkertaisia ja vanhahtavaan tekniikkaan perustuvia automalleja, joita valmistettiin lähes muuttumattomina aina kommunistisen järjestelmän romahtamiseen ja Saksojen yhdistymiseen asti. Autojen tuotantomäärät olivat kysyntään nähden riittämättömiä ja niiden laatuongelmat löivät vahvan itäauton leiman ihmisten mieliin vuosikymmeniksi. Itä-Saksan tunnettuja automerkkejä olivat IFA, Wartburg ja Trabant. Saksan liittotasavallassa autoteollisuus lähti sodan jälkeen ripeästi käyntiin. Maassa oli huutava pula moottoriajoneuvoista ja tilannetta ryhdyttiin korjaamaan muun muassa aloittamalla uudelleen kansanautojen eli Kuplavolkkareiden valmistus. Tämänkin automallin tekniset ratkaisut vanhenivat hyvin pian mutta silti sitä valmistettiin Saksassa aina vuoteen 1978 asti. Saksan liittotasavallan autoteollisuus kasvoi ja kehittyi voimakkaasti koko sotien jälkeisen ajan.

Nykyään Saksan henkilöautotuotantoa hallitsee viisi yhtiötä: BMW AG, Daimler AG, Ford-Werke GmbH, Volkswagen Groupin alaiset Audi AG, Volkswagen AG ja Dr. Ing. h.c. F. Porsche AG, sekä Stellantis NV:n alainen Opel Automobile GmbH.