Saksan 5. jalkaväkidivisioona

Wehrkreis V perusti 1. lokakuuta 1934 Ulmissa divisioonan peitenimellä Kommandant von Ulm, jonka nimi vaihdettiin 15. lokakuuta 1935 Saksan irtautuessa Versailles'n rauhan rajoituksista 5. jalkaväkidivisioonaksi. Sen yksiköt muodostettiin Reichswehrin 5. divisioonasta. Divisioonan esikunta oli sijoitettu Ulmiin.[1]

Toisen maailmansodan alkaessa divisioona oli Oberheinissa tehtävänään länsirajan suojaaminen. Talven 1939-1940 se oli Eifelissä. Divisioona liitettiin Luxemburgin rajalle kootun 12. armeijan reserviksi. Se osallistui Luxemburgin ja Belgian valtaukseen sekä Maasin ylitykseen Devillen ja Braux'n välillä. Se osallistui vielä Aisnen ylitykseen ennen hyökkäyksen toisen vaiheen alkamista. Sotatoimien päätyttyä divisioona jäi miehitysjoukkona Ranskaan, mistä se siirrettiin huhtikuussa 1941 Itä-Preussiin.[1][2]

Operaatio Barbarossan alkaessa divisioona ylitti 22. kesäkuuta 1941 Neuvostoliiton rajan edeten Suwalki-Zipfelin alueelta Lidan yli kohti Vitebskiä. Se osallistui Smolenskin taisteluun ja marraskuussa Vjazman taisteluun. Divisioona siirrettiin joulukuussa lepoon Ranskaan, missä divisioona nimettiin 5. kevyeksi jalkaväkidivisioonaksi. Muutoksessa divisioona menetti kolmannen jalkaväkirykmenttinsä (Jalkaväkirykmentti 14), joka liitettiin 78. jalkaväkidivisioonaan.[3]

Helmikuussa 1942 divisioona palasi itärintamalle pohjoiseen armeijaryhmään ja se otti osaa Demjanskin taisteluihin maaliskuusta huhtikuuhun taisteluosasto Seydlitzissä, kun se avusti II armeijakunnan motista vapauttamisessa.[3]

Divisioona nimettiin 6. kesäkuuta 1942 edelleen 5. jääkäridivisioonaksi, jolloin se organisoitiin kuten vuoristodivisioonat, mutta divisioona varustettiin runsaimmin ajoneuvoin. Vuoden 1942 lopun ja koko vuoden 1943 divisioona taisteli Staraja Russan alueella.[3]

Divisioona siirrettiin alkuvuodesta 1944 keskustan armeijaryhmmään, jossa se osallistui tammikuusta maaliskuuhun Vitebskin taisteluihin ja Kovelin alueen taisteluihin huhtikuusta heinäkuuhun. Keskustan armeijaryhmän rintaman romahdettua divisioona lähetettiin länteen puolustamaan Puolaa ja edelleen itäiseen Saksaan. Alkuvuodesta 1945 se taisteli Pommerissa Neustettinissä ja Dramburgissa (nyk. Drawsko, Puolassa). Divisioona kävi viimeiset taistelunsa huhtikuussa Berliinin taisteluissa Freienwaldessa lähellä Oderia. Se antautui toukokuussa puna-armeijalle Wittenbergissä. Muutamat pienet osastot murtautuivat länsiliittoutuneiden linjoille Lenzenissä, jossa ne antautuivat amerikkalaisille 3. toukokuuta.[3]

5. jalkaväkidivisioonan komentajina olivat[1]

• kenraaliluutnantti Eugen Hahn perustaminen - 10. elokuuta 1938
• kenraaliluutnantti Wilhelm Fahrmbacher elokuu 1938 - 25. lokakuuta 1940
• kenraalimajuri Karl Allmendinger 25. lokakuuta 1940 - uudelleen nimeämiseen

5. kevyen jalkaväkidivisioonan komentajina olivat[4]

• kenraalimajuri Karl Allmendinger marraskuu 1941
• Jost Juni Walter kesäkuu 1942

5. jääkäridivisioonan komentajina olivat[5]

• Hans von Juli Rohr heinäkuu 1942
• Hellmuth Thumm 4. tammikuuta 1943
• Johannes Gittner 1. maaliskuuta 1944
• Hellmuth Thumm 1. toukokuuta 1944
• Friedrich Sixt 15. elokuuta 1944
• Edmund Blaurock 19. huhtikuuta 1945

• Mitcham, Samuel W. Jr: German Order of Battle Volume One: 1st-290th Infantry Divisions in WWII. Stackpole Books, 2007. ISBN 978-0-8117-3416-5. (englanniksi)
• Mitcham, Samuel W. Jr: German Order of Battle Volume Two: 291st-999th Infantry Divisions, Named Infantry Divisions, and Special Divisions in WWII. Stackpole Books, 2007. ISBN 978-0-8117-3437-0. (englanniksi)