Sakmara
Sakmara (ven. Сакмара) on Uraljokeen oikealta puolelta Orenburgissa yhtyvä sivujoki, jonka valuma-alue sijaitsee Uralvuoriston eteläpuolella vuoristossa ja arolla.[2]
| Sakmara ven. Сакмара |
|
|---|---|
 Näkymä Sakmaran yläjuoksulla elokuussa 2008 |
|
| Alkulähde |
Etelä-Ural [lower-alpha 1] |
| Laskupaikka |
Uraljoki (Orenburg) |
| Maat | Venäjä |
| Pituus | 798 [1][2] km |
| Alkulähteen korkeus | noin 800 [lower-alpha 2] m |
| Virtaama | 144 [2] m³/s |
| Valuma-alue | 30200 [1][2] km² |
 Uraljoen valuma-alue (keltainen) ja Sakmara-joki sen keskijuoksulla |
|
Eräs cisuralin geologinen alakausi (engl. sakmarian) permikaudella on nimetty joen mukaan.
Maantietoa
Pääuoma
Joen pääuoman lähteet sijaitsee Uralvuoriston eteläosissa Baškortostanissa Uraltaun vuoristoharjanteen länsirinteillä Magnitogorskin korkeudella ja se virtaa 798 kilometriä ennen kuin se yhtyy Orenburgissa Uraljokeen 1 286 kilometriä [1] ennen sen Kaspianmerellä sijaitsevaa suistoa. Joki seuraa aluksi Uraltaun vuoristoharjannetta etelään, missä se putoaa laajaan laaksoon ja kääntyy Kuvandykissa kohti länttä. Tämän jälkeen joki mutkittelee 150 kilometriä [lower-alpha 3] tulvauomassaan.[2]
Joen lähteet sijaitsevat noin 800 metrin korkeudessa ja joen yhtymäkohta Uraljoella 83 metrin korkeudella. Joelle tulee korkeuseroa 717 metriä ja joen kaltevuus on siten 0,90 m/km [lower-alpha 4]. Joki on alajuoksulla vesiliikenteelle sopiva.[2]
Lähteen osoittava kivitaulu
Joen yläjuoksua Etelä-Uralilla
Riparian metsää Sakmarin yläjuoksun varrella kesäkuussa 2010
Joen tulvatasankoa elokuussa 2009. Joki kulkee metsikössä.
Tulvatasankoa Saraktašin alapuolella.jpg.webp)
Elokuun näkymä Orenburgissa 2010
Marraskuun näkymää Orenburgissa marraskuussa 2014
Jäidenlähtö joen suistossa Orenburgissa
Sivujoet
Sakmara ja sen sivujoet muodostavat yhdessä 30 200 neliökilometrin suuruisen valuma-alueen. Taulukossa on lueteltu suurimmat sivujoet (osa tiedoista puuttuvat):
| yhtyy Sakmaraan (km suusta) |
nimi | nimi (ven. ) |
pituus (km) |
valuma-alue (km²) |
lähde |
|---|---|---|---|---|---|
| 32 | Srednie Kargalka | Средние Каргалка | 334 | 334 | 1 |
| 40 | Kargalka | Каргалка | 74 | 626 | 1 |
| 91 | Tšebenjka | Чебенька | 62 | 633 | 1 |
| 59 | Salmyš | Салмыш | 193 | 7340 | 1 |
| 182 | Tšebenjka | Чебенька | 42 | 448 | 1 |
| 220 | Bolšoi Ik | Большой Ик | 341 | 7670 | 1 |
| 253 | Kasmarka | Касмарка | 123 | 1430 | 1 |
| 348 | Kuruil | Куруил | 56 | 468 | 1 |
| 386 | Kuratšanka | Курачанка (Кураган) | 71 | 794 | 1 |
| 472 | Urman-Zilair | Зилаир (Урман-Зилаир) | 158 | 1210 | 1 |
| 546 | Barakal | Баракал | 76 | 432 | 1 |
| 584 | Jaman-Zilair | Зилаир (Яман-Зилаир, Крепостной Зилаир) | 100 | 897 | 1 |
Lähteet: 1 = [1]
Vuodenajat ja virtaamat
Uralvuoriston eteläosat kuuluvat jo mannermaiseen ilmastovyöhykkeeseen, missä etelässä olevan puoliaavikon vaikutus alkaa vaikuttamaan sateiden esiintymisiin. Alue on aroa, joten kesän sateet ovat vähäisiä. Vuoristo saa kuitenkin lännestä Atlantilta ajoittain sateita ja etenkin talvella valuma-alueelle kertyy lunta. Joen valuma-alueen eteläosissa ovat vuotuiset sademäärät 400 millimetriä ja pohjoisosissa 700 millimetriä. Kun lumet sulavat ja jäät lähtevät keväällä huhtikuun aikana, syntyy niistä melkoinen tulva. Joen vedenpinnat nousevat rajusti ja etenkin alajuoksun alangolla joen leviää kauaksi sen alkuperäisen uomasta. Tulvat laskevat viimeistään kesäkuussa, jolloin alkaa vähävetinen kausi. Heinäkuun keskilämpötilat ovat etelässä 20 °C ja pohjoisessa 17 °C. Joet ovat matalalla myös talvet ja ne jäätyvät marraskuussa. Joen virtaama on keskimäärin (MQ) 144 m³/s kohdassa, joka on 55 kilometriä joen yhtymäkohdasta. Sakmaran virtaama lisää merkittävästi myös Uraljoen virtaamaa.[2][3][4]
Joen nimi
Vuonna 1154 julkaistussa arabialaisen maantieteilijän Al-Idrisin teksteissä joen nimi kirjoitettiin Magra. Hän mainitsi joelta löytyvät arvokkaita kiviä.[3]
Huomautukset
- Koordinaatit otettu saksankielisestä wikipediasta Sakmaran tietolaatikosta!
- Lähdekorkeus otettu saksankielisestä wikipediasta Sakmaran tietolaatikosta!
- Tieto tuotu englanninkieleisetä wikipediasta arikkelista!
- Lähteen ja suun korkeudet on saatu saksankielisestä wikipediasta Sakmaran artikkelista ja korkeusero ja kaltevuus on laskettu näistä tiedoista!
Lähteet
- Venäjän federaation valtiollinen vesistöaluetietokanta: Сакмара (venäjäksi), viitattu 1.8.2018
- Сакмара (venäjäksi), Neuvostoliiton suuri ensiklopedia, viitattu 1.8.2018
- Ural - Expeditions & tours: River Sakmara, viitattu 1.8.2018
- Korjakova, Ludmila & Epimakhov, Andrei: The Urals and Western Siberia in the Bronze and Iron Ages, s. 1–7. Cambrodge, Englanti: Cambridge University Press, 2007. ISBN 9781139461658. Teoksen verkkoversio (viitattu 2.8.2018). (englanniksi)