Sakilaiset

Sakilaiset olivat kaupunkiin asettuneita 1900-luvun alun työläisnuoria, oman aikansa jengiläisiä. Nimitystä käytetään erityisesti Helsingin Kallion ja Sörnäisten nuorista rahvaasta, katujen kundeista, sälleistä, jotka muodostivat vetelehtiviä nuorisojengejä. Sakilaisia pitivät koossa yhteiset riitit, pukeutuminen, kieli ja helposti tunnistettava äänekäs ja väkivaltainen käyttäytyminen.[1] Yhteiskunnalliselta taustaltaan sakilaiset olivat siis alinta sosiaalista kerrostumaa, sekatyömiehiä, kengänkiillottajia, lehdenmyyjiä tai kokonaan toimettomia pikkurikollisia. Lisäansioita he saivat paitsi pikkurikollisuudesta kuten varkauksista, myös enemmän tai vähemmän vakituisesta viinan myynnistä.[2]

Sakilaisuus oli hyvin maskuliinista, naisten asema oli esineellistynyt. Heihin kohdistettiin väkivaltaa, mutta he toisaalta saattoivat osaltaan ylläpitää hegemonista maskuliinisuutta ja turvautua väkivaltaan itsekin.[2] Oma tanssimuoto, ajankohdan normeihin nähden eroottissävyinen pisto, ilmensi sakilaisten arvoja.[3]

Sakilaisuuden vastavoimana ilmeni yhdistystoiminta, jonka kautta nuoria ohjattiin harrastuksiin, kuten vapaapalokuntiin, urheiluseuroihin ja harrastajateatteriin.[4]