Sakari Loimaranta

Loimarannan vanhemmat olivat rovasti Wilhelm Lindstedt (1838–1915) ja Hilma Nyholm (1846–1910). Hän oli naimisissa vuodesta 1911 kirkkotekstiilitaiteilija Hanna Henrika Juliana Reinilän, aik. Rehnbäck (1889–1969) kanssa.[1] Viipurin hiippakunnan piispa ja ministeri Yrjö Loimaranta oli Sakari Loimarannan vanhempi veli, samoin kuin opettaja ja yritysjohtaja Lauri Loimaranta. Opettaja, järjestötyöntekijä Siiri Loimaranta oli heidän sisarensa.[2]

Loimaranta pääsi ylioppilaaksi 1903 ja hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1908 ja teologian kandidaatiksi 1916. Hänestä tuli teologian lisensiaatti ja tohtori 1940.[1] Loimaranta toimi 1910–1919 Länsi-Suomen kansanopiston johtajana Huittisissa jossa hänen isänsä oli kirkkoherrana. Hänet vihittiin papiksi 1917 ja hän toimi sitten uskonnon ja historian vanhempana lehtorina Mikkelin lyseossa 1920–1925 ja uskonnon ja filosofian vanhempana lehtorina Helsingin tyttölyseossa 1925–1933. Loimaranta työskenteli samalla myös Helsingin pikkukirkkoyhdistyksessä joka järjesti kirkollista toimintaa Helsingin uusilla asuinalueilla. Viimeksi Sakari Loimaranta toimi Orimattilan kirkkoherrana 1933–1954. Hän oli Tampereen tuomiokunnan asessorina 1940–1946 ja litin rovastikunnan lääninrovastina 1942−1949. Loimaranta sai rovastin arvon 1935.[1][3]

• Huittisten pitäjän kirkollisista oloista 1600-luvun jälkipuoliskolla, teoksessa Satakunta-sarja. Kotiseutututkimuksia I. 1907
• Mikkelin lyseo : lyhyt kuvaus 50-vuotisvaiheista sekä kertomus lukuvuodelta 1921 - 1922. Mikkelin lyseo, Mikkeli 1922
• Erikssonien mystillis-separatistinen liike vuoteen 1745, väitöskirja. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 43. Orimattila 1940
• Eräs kälviäläisen pietistijohtajan Jaakko Erikssonin suomenkielinen rukous. Historiallinen arkisto 47. Helsinki 1940

• Orimattilan seurakunnan 300 vuotismuisto : 1636-1936 ; toim. Sakari Loimaranta. Orimattilan seurakunta, Lahti 1936
• Suomen kirkon vuosikirja II—XV.