Sakai

Sakai (jap. 堺市, Sakai-shi) on kaupunki Osakan prefektuurissa Japanissa. Se sijaitsee prefektuurin keskiosassa Osakanlahden rannalla aivan Osakan kaupungin eteläpuolella. Sakain pinta-ala on 149,99[2] neliökilometriä ja siellä on 841 012 asukasta (vuonna 2014).[3] Kaupunki on tärkeä talous- ja kulttuurikeskus, josta tehtiin yksi Japanin virallisista suurkaupungeista vuonna 2006.[5]

Sakai-shi
(堺市)
Ylhäältä vasemmalta Nintoku-ryōn hautakumpu, Sakain vanha majakka, Sen no Rikyūn talon rauniot, Ōtori-taisha, Myōkoku-ji ja näkymä Sakaihin, keskellä Daisen-kofun
Ylhäältä vasemmalta Nintoku-ryōn hautakumpu, Sakain vanha majakka, Sen no Rikyūn talon rauniot, Ōtori-taisha, Myōkoku-ji ja näkymä Sakaihin, keskellä Daisen-kofun
lippu
lippu		 Symboli
Symboli
Sakain sijainti Osakan prefektuurissa.
Sakain sijainti Osakan prefektuurissa.

Koordinaatit: 34°34′24″N, 135°28′59″E
Valtio Japani
Alue Kansai
Prefektuuri Osakan prefektuuri
Hallinto
 – Pormestari Osami Takeyama[1]
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 149,99[2] km²
Väkiluku (2014) 841 012[3]
 – Väestötiheys 5 607 as./km²
Symbolit
 – Puu Paju[4]
 – Kukka Japaninkurjenmiekka[4]
 – Kukkiva puu Alppiruusu[4]
 – Lintu Härkälepinkäinen[4]









Sakai oli merkittävä keskus jo varhain. Kaupungin alueella on useita suuria kofun-hautakumpuja (Mozun kofun-ryhmä), joista merkittävin on 486 metriä pitkä keisari Nintokun kofun, Japanin suurin.[6] Keskiajalla Sakaista tuli satamansa ansiosta ulkomaankaupan keskus, joka tunnettiin vapaasta ilmapiiristään. Meiji-restauraation jälkeen se kuului lyhytikäiseen Sakain prefektuuriin, ja siitä tehtiin virallisesti kaupunki vuonna 1889. Toisen maailmansodan jälkeen kaupungin kehitykselle merkittäviä hankkeita olivat Osakanlahden rannan teollisuusalueiden ja suuren Senboku New Town -lähiön rakentaminen.[5][7] Sakai jaetaan seitsemään suuralueeseen.

Maantiede

Yleistä

Sakai sijaitsee Honshūn saaren eteläosassa Kansain alueella Osakan prefektuurissa Tyynen valtameren rannalla. Lännessä kaupunki rajoittuu Osakanlahteen, pohjoisessa Yamatogawa-joen takana Osakan kaupunkiin ja idässä ja etelässä useisiin muihin Osakan prefektuurin pienempiin kaupunkeihin. Niihin kuuluvat Matsubara, Habikino, Tondabayashi, Ōsakasayama, Kawachinagano, Izumi ja Takaishi.[8][9]

Kaupungin tiheimmin asutettu keskusta-alue sijaitsee sen luoteisosassa Osakan rajalla. Osakanlahden rannikkoa hallitsevat laajat teollisuus- ja satama-alueet, etelässä on enemmän maatalous- ja viheralueita. Ishizugawa-joki virtaa Sakain halki Osakanlahteen kaakosta luoteeseen. Pohjois- ja länsiosistaan Sakai liittyy saumattomasti valtavaan, Suur-Tokion jälkeen maan toiseksi suurimpaan Keihanshin-suurkaupunkialueeseen, johon kuuluvat Sakain ja Osakan lisäksi Kioto ja Kōbe.[8][9]

Ilmasto
Nanshū-jin temppeli helmikuun puolivälissä

Sakain ilmasto on lauhkean subtrooppinen. Neljä vuodenaikaa erottuvat toisistaan selvästi, ja keskilämpötila vaihtelee tammikuun +5,2 asteen ja elokuun +28,0 asteen välillä. Vuorokauden keskimääräinen alin lämpötila on matalimmillaan tammikuussa +1,1 astetta ja keskimääräinen ylin lämpötila korkeimmillaan elokuussa +33,5 astetta; viime vuosikymmenten mittaushistorian matalin kaupungissa mitattu lämpötila on –5,3 astetta (helmikuussa 1983), korkein taas +39,3 astetta (elokuussa 1994).[10][11]

Sakaissa sataa keskimäärin lähes 1 200 mm vuodessa. Eniten sataa sadekaudella (tsuyu) kesäkuussa ja syksyn taifuunikaudella, vähiten talvella joulu- ja tammikuussa.[10]

Sakain ilmastotilastoa
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C) 9,3 10,0 13,6 19,7 24,4 27,8 31,6 33,5 29,2 23,1 17,4 12,1 ka. 21
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C) 1,1 1,3 3,9 8,9 13,7 18,4 22,8 23,7 19,9 13,2 7,7 3,2 ka. 11,5
Vrk:n keskilämpötila (°C) 5,2 5,6 8,8 14,2 18,8 22,7 26,7 28,0 24,1 17,8 12,3 7,5 ka. 16
Sademäärä (mm) 45,1 58,3 96,9 95,2 132,0 170,2 131,0 87,7 139,3 114,5 73,4 43,5 Σ 1 187,1
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
9,3
1,1
10,0
1,3
13,6
3,9
19,7
8,9
24,4
13,7
27,8
18,4
31,6
22,8
33,5
23,7
29,2
19,9
23,1
13,2
17,4
7,7
12,1
3,2
S
a
d
a
n
t
a		 45,1
58,3
96,9
95,2
132,0
170,2
131,0
87,7
139,3
114,5
73,4
43,5


Lähde: 堺 平年値(年・月ごとの値) 主な要素 気象庁 – Japan Meteorological Agency. Viitattu 29.03.2014.

Historia
Stereokuva Nintoku-ryōn kofun-hautakummusta Sakaissa
Sen no Rikyūn asuintalon sijaintipaikka Sakaissa
Aseiden valmistusta Sakaissa Edo-kaudella teoksessa Izumi meishozue

Sakain kaupungin nimi tarkoittaa kirjaimellisesti ”rajaa”; nimen sanotaan olevan peräisin siitä, että kaupunki sijaitsi kolmen Japanin entisen provinssin, Settsun, Izumin ja Kawachin rajalla. Kaupungin 1800-luvun lopulla käyttöön ottama symboli, johon on yhdistetty kolme tyyliteltyä kaupunkia tarkoittavaa kanjimerkkiä (市), heijastelee tätä seikkaa.[12]

Vanhimmat Sakain alueelta löydetyt jäljet ihmisasutuksesta ovat noin 20 000 vuoden takaa. Kofun-kaudella 300–400-luvuilla jaa. alueelle rakennettiin lukuisia erikokoisia kofun-hautakumpuja (Mozu-Furuichin kofun-ryhmä), jotka lienevät kuuluneet muinaisille hallitsijoille. Monet niistä on liitetty puolihistoriallisissa kronikoissa, Kojikissa ja Nihonshokissa, mainittuihin keisarillisiin hautoihin ja siten yhdistetty tiettyihin legendaarisiin keisareihin. Sakain kofuneista suurimpiin (Mozun alue) kuuluvat keisari Nintokun hautana pidetty 486 metriä pitkä kofun eli Daisenryō-kofun, keisari Richūn kofun (365 metriä) ja Nisanzai-kofun (290 metriä). Suurimpia hautakumpuja ympäröi kaksin- tai kolminkertainen vallihauta ja niiden ympärille on rakennettu pienempiä kofuneita.[13][14]

Buddhalainen munkki Gyōki perusti Sakain alueella sijaitsevan Ebara-jin temppelin vuonna 704. Tähän aikaan alue sijaitsi jo Settsun, Izumin ja Kawachin provinssien rajamaastossa. Nimi ”Sakai” esiintyi ensi kerran Fujiwara Sadayorin runokokoelmassa vuonna 1045, ”Sakain kartano” (堺荘, Sakai-sō) mainitaan kirjallisuudessa vuonna 1320[15] tai 1325.[14][7] Kiinteästi nykyisen Osakan eteläosassa sijaitsevaan Sumiyoshin pyhäkköön kytköksissä ollut kartano tuotti suolaa, ja kiotolaiset aateliset tunsivat paikan suolakylvyistään. Paikkakunta toimi myös kalastussatamana ja pysähdyspaikkana Kumanoon matkaaville pyhiinvaeltajille. Eteläisen ja pohjoisen hovin aikakaudella eteläisen hovin keisari Go-Daigo oli Sakain kautta yhteydessä tukijoihinsa Shikokulla ja Kyūshūlla, mutta sisällissodassa pohjoisen hovin joukot valtasivat kaupungin nopeasti vuonna 1338. Sen jälkeen sitä hallitsivat Ashikaga-shōgunaatin vasallit ja etenkin Ōuchi-klaani, jonka hallinnassa se alkoi kukoistaa satamakaupunkina. Vuonna 1399 Ashikaga Yoshimitsun armeija hyökkäsi kaupunkiin, ja se tuhoutui lähes kokonaan tulipalossa; legendan mukaan yli 10 000 asuintaloa tuhoutui, mutta luku lienee liioiteltu.[15]

Ōnin-sodan jälkeen kaupunki nousi erityisen tärkeään asemaan kauppasatamana, ja sille myönnettiin joitakin erioikeuksia.[15] Voimakas Hosokawa-klaani suosi kaupunkia Kiotoon suuntautuneen kaupan satamana; kaupungin nousua avittivat myös aiemmin tärkeää satamakaupunkia Hyōgoa edullisempi sijainti ja se, että monet kiotolaiset olivat paenneet sodan taisteluita Sakaihin ja toivat mukanaan tietotaitonsa. Vuoden 1500 jälkeen sakailaiset kauppiaat rahoittivat valtaosan Japanista Ming-dynastian Kiinaan suuntautuneista virallisista kauppamatkoista.[16] Ensimmäinen tähän kauppaan tarkoitettu kenminsen-alus saapui Sakaihin vuonna 1469.[14] Sakailaiset kauppiaat nauttivat harvinaisen laajasta itsenäisyydestä, ja kaupunkiin kehittyi vauras chōnin-kaupunkilaisväestö.[16] Rikkaat kauppiaat tukivat myös kulttuurin kehitystä: Sen no Rikyū, teeseremonian taidemuodoksi kohottanut kaikkein kuuluisin teemestari, oli sakailainen kauppias. Rikyūn kotitalon paikka on edelleen jäljellä kaupungissa. Rikyū riitautui lopulta Toyotomi Hideyoshin kanssa, ja hänet määrättiin tekemään seppuku vuonna 1591.[17] 1500-luvulla Sakaihin saapuivat ensimmäiset eurooppalaiset, kuten Francis Xavier ja vuonna 1564 kaupunkiin rantautunut portugalilainen jesuiittalähetyssaarnaaja Gaspar Vilela, joka kuvaili kanavin ympäröityä kaupunkia ”Venetsian kaltaiseksi”. Oda Nobunaga kuitenkin täytätti kaupungin vallihaudat vuonna 1586.[14]

Sakailaiset kauppiaat valmistivat aseita sekä Tokugawa Ieyasulle että Toyotomi Hideyorille. Vuonna 1615 kaupunki kuitenkin paloi maan tasalle Tokugawa-shōgunaatin ja Toyoyomi-klaanin välisessä taistelussa, Osakan saarrossa. Edo-kaudella ulkomaankauppaa ei enää juuri harjoitettu shōgunaatin harjoittaman eristäytymispolitiikan vuoksi. Veitsien valmistus alkoi kuitenkin kukoistaa Sakaissa tähän aikaan. Kaupungin satama rakennettiin uudelleen vuonna 1810. Meiji-restauraation aikana vuonna 1868 kaupungissa sattui Sakain välikohtaus, jossa Tosan provinssin samurait surmasivat 11 ranskalaista merimiestä, minkä jälkeen heidät tuomittiin kuolemaan. Samana vuonna uuden hallintojärjestelmän myötä perustettiin Sakain prefektuuri, joka liitettiin kuitenkin lopulta Osakan prefektuurin vuonna 1881. Sakain kaupunki perustettiin virallisesti vuonna 1889. Tähän aikaan kaupunki sai myös ensimmäiset rautatiensä.[14][7]

Vuonna 1920 suoritetussa väestönlaskennassa Sakaissa oli noin 85 000 asukasta, ja Japanin ensimmäinen säännöllinen lentoreitti avattiin Sakain ja Shikokun välille vuonna 1922. Toisessa maailmansodassa suurin osa kaupungin keskustasta paloi maan tasalle. Sodan jälkeen kaupungin kehitykselle merkittäviä hankkeita olivat 1950-luvun lopulla aloitettu Osakanlahden rannan teollisuusalueiden rakentaminen ja kaupungin eteläosassa sijaitseva suuri Senboku New Town -lähiö, jonka rakennustyöt käynnistyivät vuonna 1966. Vuonna 1996 Sakaista tehtiin yksi Japanin ydinkaupungeista ja 2006 yksi virallisista suurkaupungeista.[14][7]

Politiikka ja hallinto

Yleistä

Sakai on ollut 1. huhtikuuta 2006 lähtien yksi Japanin virallisista suurkaupungeista, joten sillä on käytössään tavallista enemmän valtaa ja resursseja muun muassa koulutukseen ja kaupunkisuunnitteluun liittyvissä kysymyksissä.[18][19] Sakain kaupunki on perustettu alun perin Meiji-kaudella 1. huhtikuuta 1889, jolloin se käsitti vain pienen alueen nykyisen kaupungin luoteisosassa. Kaupunki on laajentunut itään ja etelään lukuisten liitosten kautta; viimeksi Miharan kauppala, nykyinen Miharan suuralue, liitettiin Sakaihin vuonna 2005.[20]

Sakain pormestari on Osami Takeyama. Hänet valittiin ensimmäiselle pormestarikaudelle vuonna 2009 ja toiselle kaudelle vuonna 2013.[21] Sakain kaupunginvaltuuston jäsenet valitaan myös nelivuotiskausille. Valtuutettuja on yhteensä 52. Eri suuralueilta valitaan eri määrä valtuutettuja: eniten Minamin suuralueelta (10) ja vähiten Miharan suuralueelta (3). Vuonna 2013 valtuutettujen määrää päätettiin vähentää seuraavissa vaaleissa 48:aan.[22] Valtuutetut ovat järjestäytyneet kuuteen ryhmään (vuonna 2014), jotka ovat Kōmeitō (12 henkeä), Ōsaka ishin no kai (11 henkeä), Soleil Sakai (10 henkeä), Japanin liberaalidemokraattinen puolue ja Shimin Sakai (9 henkeä), Japanin kommunistinen puolue (8 henkeä) ja sitoutumattomat (2 henkeä).[23]

Aluejako
Sakain suuralueet

Sakain kaupunki jakautuu seitsemään suuralueeseen (jap. 区, ku). Niistä asukasluvultaan suurin on Kita-ku, pinta-alaltaan vuorostaan Minami-ku. Kaupungin ydinalueen muodostaa Sakai-ku.

Sakain suuralueet
NimiJapaniksiPinta-ala (km²)[2]Asukasluku (2014)Väestötiheys (as./km²)
Higashi-ku東区10,4885 410[24]8 150
Kita-ku北区15,58158 566[25]10 178
Mihara-ku美原区13,2439 213[26]2 962
Minami-ku南区40,44150 332[27]3 717
Naka-ku中区17,94124 551[28]6 943
Nishi-ku西区28,62135 130[29]4 722
Sakai-ku堺区23,69147 810[30]6 239

Talous

Keskiajalla Sakai kukoisti kansainvälisen kaupan keskuksena. Perinteisiä Sakaissa harjoitettuja teollisuudenaloja olivat aseiden, veitsien ja polkupyörien valmistus. Rikkaan taloushistoriansa ja Osakan kaupungin läheisyyden ansiosta Sakailla on nykyisin monipuolinen teollisuuspohja.[31] Japanin nopean talouskasvun myötä Sakai kehittyi ripeästi merkittäväksi teollisuuskeskukseksi, jossa toimii esimerkiksi petrokemian-, energia-, metalli- ja koneteollisuutta.[32] Erityisen merkittäviä ovat metalli- (21,8 prosenttia) ja koneteollisuus (10,6 prosenttia teollisuusyrityksistä vuonna 2009). Samana vuonna kaupungissa toimi yhteensä 1 644 teollisuusyritystä, jotka työllistivät lähes 50 000 henkeä ja joiden valmistamien tuotteiden markkina-arvo oli 2,6 biljoonaa jeniä.[31]

Liikenneyhteydet kaupunkiin ovat parantuneet uusien teiden myötä, ja kaupungista on helppo pääsy Kansain kansainväliselle lentoasemalle ja Sakai-Senbokun satamaan. Raskaat materiaali- ja kemianteollisuuden yritykset sijaitsevat lähinnä kaupungin satama-alueella, pienemmät ja perinteisemmät yritykset sisämaassa.[31] Kaupungin keskusta-alue sen luoteisosassa on ollut pitkään kaupan keskus. Alueen reunoilla sijaitsee kuitenkin myös kone- ja metalliteollisuutta. Satama-alueelle on rakennettu ekologisen teollisuuden mallialuetta, jonka johtavana hankkeena on ”Green Front Sakai” -kompleksi. Alueella on esimerkiksi suuri Sharpin nestekidenäyttöjä ja aurinkokennoja valmistava tehdas ja yksi Japanin suurimmista aurinkovoimaloista.[33] Sakaissa päämajaansa pitäviä yrityksiä ovat esimerkiksi polkupyörävalmistajat Shimano ja Hatta Industries, metalliteollisuusyritykset Asaka Industrial ja Koyo Engineering, koneteollisuusyritykset Coaken Techno, Nissei kōki ja Nippon Super Industry sekä kemianteollisuuden yritykset Sakai Chemical Industry ja Japan Vam & Poval.[31]

Liikenne
Hankai-raitioteiden Shukuinin pysäkki Sakaissa

Kahden eri yhtiön pohjois-eteläsuuntaiset rautatielinjat liittävät Sakain keskusta-alueen tehokkaasti Osakaan. Mereltä sisämaahan päin ne ovat Nankai-rautateiden Nankai-päälinja, Nankain Kōya-linja ja JR Westin Hanwa-linja. Niillä on kaikilla Sakain mukaan nimetty rautatieasema kaupungin keskusta-alueella: Nankai-päälinjalla Sakain rautatieasema, Kōya-linjalla Sakai-higashin rautatieasema ja Hanwa-linjalla Sakai-shin rautatieasema. Lisäksi Hankai-raitioteiden Hankai-linja kulkee kaupungin keskustan halki Nankai-päälinjan itäpuolella. Pohjoisessa nämä rautatielinjat yhdistävät Sakain esimerkiksi Osakan suurille Nanban ja Tennōjin rautatieasemille, etelässä Wakayamaan ja Kansain kansainväliselle lentoasemalle. Kaupungin eteläosia, Senboku New Town -lähiötä, palvelee Senboku-pikarautatie, joka liittyy Nankain Kōya-linjaan Nakamozun rautatieasemalla. Nakamozuun saakka Sakain alueelle ulottuu myös Osakan metron Midōsuji-linja.[34][9][8]

Kaksi merkittävää moottoritietä kulkee Sakain halki: Hanshin-moottoritien reitti 4 pohjois-eteläsuuntaisesti Osakanlahden rannalla ja Hanwa-moottoritie kaupungin itäosissa. Lisäksi Hanshin-moottoritien reitti 15 kulkee Osakan halki ja päättyy etelässä Sakain keskusta-alueelle. Japanin valtatie 26 kulkee Sakain keskustan halki pohjoisesta etelään liittäen sen Osakaan ja Wakayamaan, valtatie 310 puolestaan lähtee keskustasta kaakkoon Naran prefektuurin eteläosien suuntaan.[35][9][8] Lähin merkittävä lentoasema on Kansain kansainvälinen lentoasema Sakain eteläpuolella. Sinne pääsee kaupungista junalla noin 30 minuutissa.[34]

Väestö
Ilmakuva Sakain keskusta-alueelle vuonna 1985.

Sakain väkiluku vuonna 2014 oli 841 012 henkeä.[3] Vuonna 2012 kotitalouksia kaupungissa oli yhteensä 348 345, ja kaupungin väestötiheys oli 5 617 asukasta neliökilometrillä. Vuonna 1920 kaupungin väkiluku oli 84 999; se nousi neljännesmiljoonaan 1950-luvun puolivälissä ja kasvoi seuraavina vuosikymmeninä voimakkaasti. Vuonna 1980 Sakaissa oli jo noin 810 000 asukasta. Väkiluku laski hiukan 1990-luvulla mutta kääntyi taas kasvuun 2000-luvulla.[36]

Vuonna 2010 Sakain asukkaista 14,0 prosenttia oli nuoria (0–14-vuotiaita), 63,1 prosenttia työikäisiä (15–64-vuotiaita) ja 22,5 prosenttia iäkkäitä (65-vuotiaita tai vanhempia). Nuoria oli hieman enemmän kuin Osakan prefektuurissa tai Japanissa keskimäärin. Sakain päiväväestö oli samana vuonna 790 933 henkeä, 94,3 prosenttia koko väestöstä, eli Sakaista pendelöi jonkin verran enemmän ihmisiä töihin tai kouluun naapurikaupunkeihin kuin toisin päin.[36]

Kaupunkikuva ja nähtävyydet

Kofun-hautakummut
Richū-ryōn kofun maantasosta nähtynä

Sakaissa sijaitsee useita suuria 300-luvun loppupuolelta 500-luvun alkupuolelle rakennettuja kofun-hautakumpuja. Ne kuuluvat Mozun kofun-ryhmään, joka muodostaa yhdessä läheisen Furuichin kofun-ryhmän kanssa 89 hautakummun kokonaisuuden; Mozun ryhmään kuuluu 48 hautaa, joista 20 on avaimenreiän muotoisia, 21 pyöreitä ja 5 neliömäisiä.[6][37] Hautakummut sijaitsevat Sakain keskustan kupeessa kaupungin luoteisosassa kaupunkirakenteen seassa.[8] Mozun kofun-ryhmän suurimmat hautakummut ovat 486 metrin pituinen Nintoku-ryōn hautakumpu, 365 metrin pituinen Richū-ryōn hautakumpu, 290 metrin pituinen Nisanzain kofun ja 203 metrin pituinen Gobyōyaman kofun.[13] Keisari Nintokun hautana pidetty Nintoku-ryōn hautakumpu on Japanin suurin. Sitä ympäröi kolme vallihautaa ja sen ympärillä on kymmenen pienempää sivuhautakumpua.[37] Mozun hautakummut on rakenneltu ”terassille”, jolta on näkymä Osakanlahdelle; tarkoitus lienee ollut korostaa hautojen monumentaalisuutta. Hautakummuista on löydetty suuria määriä rautaesineitä, kuten haarniskoja, miekkoja ja nuolenkärkiä, sekä kullattuja pronssiesineitä.[38]

Temppelit ja pyhäköt
Sakurai-jinjan haiden Kamakura-kaudelta on kansallisaarre

Sakaissa sijaitseviin merkittäviin buddhalaisiin temppeleihin lukeutuu esimerkiksi Myōkoku-ji, joka rakennettiin alun perin vuonna 1562. Se tunnetaan käpypalmuistaan, jotka Oda Nobunaga siirrätti legendan mukaan Azuchin linnaan. Puut kuitenkin itkivät öisin paluutaan temppelille ja ne jouduttiin siirtämään takaisin. Myōkoku-ji tunnetaan myös Sakain välikohtauksen tapahtumapaikkana vuonna 1868, kun 11 samuraita teki siellä rituaali-itsemurhan. Sakain keskusta-alueella sijaitsevat myös muiden muassa Nanshū-ji, joka perustettiin vuonna 1557, paloi Toyotomi Hideyoshin ja Tokugawa Ieyasun välisessä taistelussa ja rakennettiin uudelleen vuonna 1617, sekä sitä vanhempi Daian-ji, jonka päähalli on muunnettu temppeliksi yksityishuvilasta. Sen liukuovia koristavat maalaukset, joiden arvellaan olevan Kanō-koulukunnan käsialaa.[39]

Sakain suuralueella ovat myös Sugawaran pyhäkkö ja Aguchin pyhäkkö. Sugawaran pyhäkkö tunnetaan paikallisesti nimillä Tenjinsan tai Ebessan, ja sen kerrotaan saaneen alkunsa Sakain rannalle huuhtoutuneen Sugawara no Michizanea esittävän puuveistoksen juhlinnasta. Se tunnetaan kesällä tulikärpästen katselupaikkana. Aguchin pyhäkössä säilytetään useita tärkeän kulttuuriomaisuuden kohteita.[39]

Hieman kauempana keskustasta sijaitsee Mozu Hachiman-gūn pyhäkkö, jota pidetään keisari Kinmein valtakaudella 500-luvulla perustettuna ja joka tunnetaan syksyisestä Tsukimi-festivaalistaan. Ōtori-taisha Nishin suuralueella oli vuorostaan entisen Izumin provinssin merkittävin pyhäkkö. Sen päähalli on rakennettu vanhaan ōtori-tyyliin ja se tunnetaan myös esimerkiksi iirispuutarhastaan. Lähettyvillä on Nara-kauden munkki Gyōkin syntymäpaikka Ebara-ji. Kaupungin eteläosassa Minamin suuralueella sijaitsevat vuonna 670 perustettu Hōdō-ji, jossa on tärkeäksi kulttuurikohteeksi otettu Kamakura-kauden ruokailuhalli, ja Sakurai-jinja, jonka myös Kamakura-kaudella rakennettu haiden-halli on yksi Japanin kansallisaarteista. Miharan suuralueella sijaitseva zenbuddhalainen Hōun-jin temppeli taas perustettiin vuonna 1672: sen päähallissa on 3 333 buddhapatsasta ja se on erityisen tunnettu atsaleoistaan.[39]

Museot ja historialliset kohteet
Sakain vanha majakka

Sakaissa sijaitseviin museoihin lukeutuvat esimerkiksi kaupungin historiaa esittelevä Sakain kaupunginmuseo, M.C. Mihara eli Miharan historiallinen museo, Sakain kaupungin kulttuuritalo, jossa sijaitsevat Alphonse Muchan ja 1900-luvun alkupuolen sakailaisen runoilijan Akiko Yosanon töitä esittelevät museot, ja avaruusalusta muistuttava lastenmuseo Big Bang. Polkupyörämuseo esittelee vuorostaan polkupyöräilyn historiaa, ja Sakain käsityökeskukseen eli Hamono-museoon on kerätty Sakaissa harjoitettujen perinteisten käsityötaitojen, kuten veitsien, suitsukkeiden, mattojen, merilevätuotteiden, polkupyörien ja makeisten valmistuksen historiaa. Kaksi museota esittelee Senbokun alueen historiaa: Senboku Suemuran arkeologinen museo, jossa on Senboku New Town -lähiön rakentamisen aikana löydettyä esineistöä, ja Kotanijō-museo, joka sijaitsee vanhan linnan paikalla. Kaupungissa on myös Sophia Sakai -planetaario ja kaksi ihmisoikeusmuseota.[40]

Pian vuoden 1615 jälkeen rakennettu Yamaguchi-suvun talo (jap. 山口家住宅, Yamaguchi-ke jūtaku) on otettu Japanin tärkeiden kulttuurikohteiden luetteloon. Se on hieno esimerkki Edo-kauden alkupuolen arkkitehtuurista. Toinen Edo-kauden rakennus on asesepän talo (jap. 鉄砲鍛冶屋敷, Teppō kaji yashiki), joka on ainoa jäljelle jäänyt asekauppa Edo-kaudelta. Se edustaa Sakain huomattavaa aseidenvalmistusperinnettä. Sen no Rikyūn asuintalo ei ole säilynyt nykypäivään, mutta sen paikka kaivoineen on nähtävillä, kuten myös muistomerkki Akiko Yosanolle, jonka kotitalo paloi toisessa maailmansodassa. Kaupungin satama-alueella sijaitsee vuorostaan vuonna 1877 rakennettu länsimaalaistyylinen, kuusikulmion muotoinen puinen majakka, yksi Sakain symboleista. Muita Meiji-kauden rakennuksia ovat vuonna 1907 valmistunut puinen Hamadera-kōenin rautatieasema, jonka arkkitehti Tatsuno Kingo suunnitteli myös Tokion rautatieaseman, ja vanha Tennō-vesisäiliö, jossa on käytetty punatiiltä.[41][42]

Puistot

Varsinkin Sakain pohjoisosat on rakennettu tiheään, mutta kaupungissa on myös useita suuria puistoja. Daisenin puisto on yksi Sakain symboleista. Se sijaitsee Nintoku-ryōn hautakummun ja Richū-ryōn hautakummun välissä ja on 35,6 hehtaarin laajuinen. Osakanlahden rannalla kaupungin länsiosassa on Hamaderan puisto, joka perustettiin jo vuonna 1873 ja on siten Osakan prefektuurin puistoista vanhin. Se tunnetaan männyistään ja ruusupuutarhoistaan, mutta siellä on myös urheilukenttiä ja maauimala. Myös pienempi Ōhaman puisto tarjoaa erilaisia urheilumahdollisuuksia. Keskustan itäpuolella sijaitsee vuorostaan laaja, vuonna 1972 perustettu Ōizumi-ryokuchin puisto, jonka metsäisellä 95 hehtaarin alueella on yli 300 000 puuta. Kaupungin itä- ja eteläosissa sijaitsee useita muita pienempiä puistoja ja viheralueita. Myös satama-alueelle on rakennettu uusia puistoja, kuten Minato-Sakai Green Plaza ja Ocean Fureai Plaza, joista näkyy kirkkaalla säällä Awajishiman saarelle saakka.[43]

Kulttuuri
Näkymä Daisenin puiston japanilaiseen puutarhaan
Sakain kaupungintalo

Juhlat ja tapahtumat

Merkittäviin Sakaissa järjestettäviin tapahtumiin kuuluvat esimerkiksi vuodesta 1974 lokakuisin järjestetty Sakai-festivaali paraateineen, myös lokakuussa pidettävät kaupungin olympialaiset ja marraskuisin järjestettävä maatalousfestivaali.[44] Perinteisiä uskonnollisia festivaaleja (matsuri) ovat Mozu Hachiman-gūn pyhäkön 300 vuoden ajan juhlittu Tsukimi- eli kirjaimellisesti kuunkatselufestivaali futondaiko-rumpulavoineen, jotka painavat noin kolme tonnia ja joiden kantamiseen tarvitaan 70 henkeä, Sakurai-jinjan Kamakura-kaudelta saakka periytyvä ko-odori-tanssi, Ōtori-taishalta alkava Danjiri-matsuri ja Iwatsuta-jinjan Yasaihossai-juhla, jossa kävellään tulen läpi.[45][46]

Kirsikankukkien katseluun sopivia paikkoja kaupungissa on lukuisia, muiden muassa Chōzen-jin temppeli, Nishiharan puisto ja Daisenin puisto; kaupungin nimikkokukat atsaleat kukkivat vuorostaan etenkin Asakayaman vedenpuhdistuslaitoksella, joka avataan joka vuosi kukinta-aikaan noin 50 000–60 000 vierailijalle, ja Hōun-jin temppelillä, jossa on tuhat atsaleaa. Ōtori-taishalla pidetään kesäkuisin sadantuhannen kurjenmiekan Ayame-festivaali.[47]

Perinteiset käsityöt ja teollisuus

Sakaissa harjoitetaan edelleen useita perinteisiä pienteollisuuden aloja:[48]

  • Veitsien valmistus (jap. 刃物, hamono) sai Sakaissa alkunsa tupakan leikkaamiseen tarvittavista veitsistä 1500-luvulla. Sakailaiset veitset nousivat maanlaajuiseen kuuluisuuteen Edo-kaudella ja niiden valmistusta varten luotiin valtion monopoli (Sakaikiwame-sinetti). Veitset ovat nykyisinkin ammattikokkien suosiossa.[48][49]
  • Merilevän käsittely (jap. 昆布, konbu) alkoi Sakaissa Edo-kauden keskivaiheilla 1700-luvulla Hokkaidōlta kaupunkiin johtavan meritien myötä. Merileväteollisuuden huippukausi oli Taishō-kaudella ja Shōwa-kauden alussa, jolloin kaupungissa oli yli 150 merilevänkäsittelijää.[48][50]
  • Suitsukkeiden tuotanto levisi Sakaihin Kiinasta 1500-luvun lopulla; Japanin ensimmäiset suitsukkeet valmistettiin Sakaissa. Tuohon aikaan vilkkaana kauppasatamana Sakaissa oli saatavilla suitsukkeisiin tarvittavaa tuoksuvaa puuta, ja kaupungissa oli erityisen suuri määrä temppeleitä, jotka tarvitsivat suitsuketta. Joitakin erityisen hienoja suitsukkeita valmistetaan edelleen käsityönä.[48][51]
  • Wazarashi-kankaiden valmistus on lähtöisin Ishizugawa-joen varrelta, koska valmistukseen tarvittiin runsaasti vettä. Tuotanto alkoi Edo-kaudella. Kankaidenvalmistajia on edelleen noin 30. Kevyiden yukata-kimonojen värjäys alkoi puolestaan toisen maailmansodan jälkeen, kun värjääjiä muutti Osakasta Sakaihin wazarashi-kankaan valmistusalueelle.[48][52]
  • Dantsū-mattojen (jap. 緞通) valmistuksen aloittajana pidetään Edo-kauden keskivaiheilla elänyttä lankakauppiasta. Meiji-kaudella niistä tuli yksi Japanin merkittävimmistä vientituotteista ja niiden valmistus on nykyään jälleen elpynyt.[48][53]
  • Polkupyörien valmistuksen aloittivat asesepät Meiji-kaudella alun perin maahan tuotujen polkupyörien korjaamisen ja varaosatuotannon kautta. Sakaissa valmistetaan edelleen merkittävä osa Japanin polkupyöristä.[48][54]

Sisar- ja ystävyyskaupungit

Sakailla on kolme ulkomaista ystävyys- tai sisarkaupunkia ja kaksi japanilaista ystävyyspaikkakuntaa. Berkeley ja Wellington ovat sisarkaupunkeja, Lianyungang ystävyyskaupunki. Ensimmäinen yhteistyösopimus solmittiin Berkeleyn kanssa vuonna 1967. Ystävyyskaupunkisuhteen lisäksi Sakain satamalla on yhteistyösopimus Lianyungangin sataman kanssa.[55][56]

Lähteet
  • Sansom, Sir George Bailey: A History of Japan, 1334–1615. Stanford University Press, 1961. ISBN 9780804705257. Teoksen verkkoversio.

Viitteet
  1. 市長プロフィール 堺市役所. Arkistoitu 22.2.2014. Viitattu 4.2.2014.
  2. 平成25年全国都道府県市区町村別面積調 大阪府 国土交通省国土地理院. Viitattu 4.2.2014.
  3. 推計人口・世帯数 堺市役所. Viitattu 4.2.2014.
  4. 市民の木・市の花木・花・鳥 堺市役所. Viitattu 4.2.2014.
  5. Location: Sakai at a Glance Sakai City. Arkistoitu 21.2.2014. Viitattu 4.2.2014.
  6. What is the Mozu-Furuichi Kofungun? Conference Headquarters for the Promotion of Mozu-Furuichi Kofunfun for World Cultural Heritage Inscription. Viitattu 4.2.2014.
  7. History Sakai City. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 4.2.2014.
  8. Google-kartta, Sakain kaupungin alue. Google. Kartan verkkoversio (viitattu 5.2.2014)
  9. Mapion-kartta, Sakain kaupungin alue 1:21 000. (Koordinaatit 34.57 ja 135.48) Mapion. Kartan verkkoversio (viitattu 5.2.2014)
  10. 堺 平年値(年・月ごとの値) 主な要素 気象庁 – Japan Meteorological Agency. Viitattu 29.03.2014.
  11. 観測史上1～10位の値（年間を通じての値）堺 気象庁 – Japan Meteorological Agency. Viitattu 29.03.2014.
  12. 地名と市章の由来 堺市役所. Viitattu 6.2.2014.
  13. Kingly tombs and royal tomb complexes Conference Headquarters for the Promotion of Mozu-Furuichi Kofunfun for World Cultural Heritage Inscription. Viitattu 6.2.2014.
  14. 堺歴史年表 堺市役所. Arkistoitu 11.12.2020. Viitattu 6.2.2014.
  15. Sansom 1961, s. 189.
  16. Sansom 1961, s. 270–272.
  17. Sen-no-Rikyu Sakai City. Arkistoitu 11.5.2015. Viitattu 7.2.2014.
  18. 政令指定都市・堺 堺市役所. Arkistoitu 29.4.2014. Viitattu 30.3.2014.
  19. 政令指定都市への歩み 堺市役所. Arkistoitu 29.4.2014. Viitattu 30.3.2014.
  20. 堺市の合併の歴史 堺市役所. Arkistoitu 29.4.2014. Viitattu 30.3.2014.
  21. 市長プロフィール 堺市役所. Arkistoitu 22.2.2014. Viitattu 30.3.2014.
  22. 選出区別 堺市役所. Viitattu 30.3.2014.
  23. 市議会の構成 堺市役所. Viitattu 30.3.2014.
  24. 東区 堺市堺区役所. Viitattu 4.2.2014.
  25. 北区 堺市堺区役所. Viitattu 4.2.2014.
  26. 美原区 堺市堺区役所. Viitattu 4.2.2014.
  27. 南区 堺市堺区役所. Viitattu 4.2.2014.
  28. 中区 堺市堺区役所. Viitattu 4.2.2014.
  29. 西区 堺市堺区役所. Viitattu 4.2.2014.
  30. 堺区 堺市堺区役所. Viitattu 4.2.2014.
  31. Industrial Features Sakai City. Arkistoitu 30.3.2014. Viitattu 30.3.2014.
  32. One of Japan's most industrialized regions Sakai City. Arkistoitu 30.3.2014. Viitattu 30.3.2014.
  33. Major Industry Distribution Sakai City. Arkistoitu 30.3.2014. Viitattu 30.3.2014.
  34. 堺市の位置・交通手段 堺市堺区役所. Viitattu 5.2.2014.
  35. Transportation Map (By Car (Osaka Area)) Sakai Tourism and Convention Bureau. Viitattu 5.2.2014.
  36. Demography Sakai City. Arkistoitu 27.2.2014. Viitattu 16.3.2014.
  37. Kofun Tombs (Tumuli) Sakai City. Arkistoitu 9.6.2013. Viitattu 29.3.2014.
  38. Characteristics of the Mozu-Furuichi Kofungun Conference Headquarters for the Promotion of Mozu-Furuichi Kofunfun for World Cultural Heritage Inscription. Viitattu 29.3.2014.
  39. Shinto shrines and Buddhist temples Sakai City. Arkistoitu 27.2.2014. Viitattu 21.3.2014.
  40. Museums and other attractions Sakai City. Arkistoitu 27.2.2014. Viitattu 29.3.2014.
  41. Historic sites Sakai City. Arkistoitu 27.2.2014. Viitattu 29.3.2014.
  42. On Tram to Sakai, A Historical Town Osaka-Info. Viitattu 29.3.2014.
  43. Parks Sakai City. Arkistoitu 27.2.2014. Viitattu 22.3.2014.
  44. Sakai's Three Major Festivals Sakai City. Arkistoitu 29.4.2014. Viitattu 30.3.2014.
  45. Traditional Festivals Sakai City. Arkistoitu 29.4.2014. Viitattu 30.3.2014.
  46. Event calendar Sakai City. Arkistoitu 29.4.2014. Viitattu 30.3.2014.
  47. Flower glossary Sakai City. Arkistoitu 29.4.2014. Viitattu 30.3.2014.
  48. Traditional Industries Sakai City. Arkistoitu 31.3.2014. Viitattu 30.3.2014.
  49. Cutlery Sakai City. Arkistoitu 29.4.2014. Viitattu 30.3.2014.
  50. Kelp Sakai City. Arkistoitu 29.4.2014. Viitattu 30.3.2014.
  51. Incense Sakai City. Arkistoitu 29.4.2014. Viitattu 30.3.2014.
  52. Wazarashi and "Yukata" Sakai City. Arkistoitu 29.4.2014. Viitattu 30.3.2014.
  53. Rugs Sakai City. Arkistoitu 29.4.2014. Viitattu 30.3.2014.
  54. Bicycles Sakai City. Arkistoitu 29.4.2014. Viitattu 30.3.2014.
  55. Overseas Sister and Friendship cities Sakai City. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 4.2.2014.
  56. Domestic Friendship cities Sakai City. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 4.2.2014.

    Aiheesta muualla


    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.