Sąjūdis

1980-luvun puolivälissä Liettuan kommunistisen puolueen johto epäröi ottaa vastaan Mihail Gorbatšovin tekemiä uudistuksia, perestroikaa ja glasnostia. Vuonna 1987 puolueen pääsihteeri kuoli, ja hänen tilalleen valittiin samaa kommunistista linjaa kannattava Ringaudas Songaila. Samaan aikaan Neuvostovalloissa oli valloillaan nationalistinen ilmapiiri. Samaan aikaan myös Puolassa Solidarność-liike sai vahvaa kannatusta, ja kun länsimaiset valtiot tukivat itsenäistymistä, radikaalit itsenäisyysaktivistit aloittivat liikehdinnän Baltian maissa.

Kesäkuun kolmantena päivänä vuonna 1988 joukko intellektuelleja kokoontui yhteen ja päätyivät perustamaan ”Sąjūdiksen aloiteryhmän”. Heidän tarkoituksenaan oli organisoida liike, joka tukisi glasnostia, perestroikaa ja demokratisointia. Ryhmä koostui 35 ihmisestä, joista 17 oli kommunistisen puolueen jäseniä. Liikkeen nimeksi tulisi ”Lietuvos Persitvarkymo Sąjūdis”, Liettuan uudistusliike, joka tunnetaan nykyään nimellä Sąjūdis.

Eräs suurista tapahtumista jonka liike sai aikaan oli noin 250 000 ihmisen mielenosoitus Molotov–Ribbentrop-sopimusta ja sen salaista lisäpöytäkirjaa vastaan 23. elokuuta 1988.

Liike kannatti Gorbatšovin politiikkaa, mutta samaan aikaan puhui Liettuan kansallisten asioiden, kuten liettuan kielen palautuksen viralliseksi, puolesta. Sen toimintaan kuului totuuden julkituominen Josif Stalinin hallintovuosilta, luonnonsuojelu, kolmannen reaktorin rakentamisen estäminen Ignalinan ydinvoimalaan ja salaisen Molotov–Ribbentrop-sopimuksen lisäpöytäkirjan paljastaminen.[1]

Yleensä Sąjūdis käytti joukkokokoontumisia päästäkseen tavoitteisiinsa. Aluksi kommunistinen puolue vierasti näitä kokouksia, mutta lopulta poliittisen tarpeen kasvaessa sen läsnäolo tuli pakolliseksi. Kommunistiset johtajat uhkasivat lopettaa tapaamiset väkivalloin, mutta taipuivat massiivisten mielenosoituksien alla. Liikkeen ehdokkaat pärjäsivätkin hyvin vaaleissa, ja etenivät kohti parlamenttia hyvää vauhtia vuoden 1989 aikana.

23. elokuuta 1989 Sąjūdis oli järjestämässä ehdottomasti suurinta mielenosoitusta Molotov–Ribbentrop-sopimusta vastaan. Tällöin oli sopimuksen kirjoittamisesta kulunut täsmälleen 50 vuotta. Baltian ketjuksi kutsuttuun tapahtumaan otti Baltian maista osaa arviolta kaksi miljoonaa ihmistä. He muodostivat katkeamattoman ihmisketjun Tallinnasta Riian kautta Vilnaan ja matkaksi kertyi noin 600 kilometriä.[2]

Joulukuussa 1989 Liettuan kommunistinen puolue sanoi itsensä irti Neuvostoliiton kommunistisesta puolueesta antaen kaiken valtansa parlamentille. Helmikuussa 1990 vaaleissa Sąjūdiksen edustajat saivat ylivoimaisen enemmistön parlamentissa. Maaliskuussa 1990 Liettua julistautui itsenäiseksi.[3]

Sąjūdis on vieläkin olemassa ja aktiivinen, mutta on menettänyt melkein kaiken vaikutusvaltansa. Sen suosio laski selvästi sen epäonnistuessa pitämään yhtenäisyyttä erilaisten poliittisten näkemysten omaavien ihmisten välillä, ja ollessaan tehoton taloudellisen tilanteen parantamisen kanssa. Demokraattinen työväenpuolue (ent. Liettuan kommunistinen puolue) voittikin parlamenttivaalit helmikuussa 1992.