Sajano-Šušenskajan voimalaitos

Voimalaitoskompleksi sijaitsee Jeniseillä Hakassian kaakkoisosassa lähellä Sajanogorskin kaupunkia, joen itäpuolella on puolestaan Krasnojarskin aluepiirin Šušenskojen piiri. Voimala on rakennettu paikkaan, jossa Jenisei laskee Sajanin kanjonista Minusinskin kattilalaaksoon. Kompleksi käsittää Sajano-Šušenskajan ja sen alapuolella sijaitsevan Mainan vesivoimalaitokset.[2]

Koska Šušenskoje, silloin pikkukylänä, oli ollut Leninin karkotuspaikkana vuosina 1897–1900, oli ajatuksena nimetä voimalaitos hänen mukaansa.[3] Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan kunnian sai pitkäaikainen Neuvostoliiton energia- ja sähköministeri Pjotr Neporožni.

Sajano-Šušenskajan voimalaitos on teholtaan yksi maailman suurimmista. Sen kapasiteetti on 6 400 megawattia ja keskimääräinen vuosituotanto 22,8 miljardia kilowattituntia sähköä. Voimalaitos käsittää kymmenen 640 megawatin turbiinia. Voimalaitoksen pato on 242 metriä korkea ja 1 074,4 metriä pitkä. Sen pohjan leveys on 105,7 metriä ja harjan leveys 25 metriä. Pato muodostaa 621 neliökilometrin laajuisen Sajano-Šušenskojen patoaltaan, jonka täysi tilavuus on 31,3 kuutiokilometriä. Padon suurin laskettu läpäisykyky on 13 300 kuutiometriä sekunnissa.[2]

Päävoimalan alapuolista virtausta säätelee 21,5 kilometrin päässä sijaitseva Mainan kylän (Майна) mukaan nimetty voimalaitos (52.9694°N, 91.4979°E). Siihen kuuluu kolme turbiinia. Mainan voimalan kapasiteetti on 321 tuhatta kilowattia ja vuosituotanto 1,7 miljardia kilowattituntia.[2]

Leningradilaisen Gidroprojekt-instituutin laatima voimalan rakennussuunnitelma valmistui vuonna 1965. Työt Tšerjomuškin taajaman lähistöllä aloitettiin vuonna 1966. Rakentamiseen osallistui eri puolilta Neuvostoliittoa saapuneita työryhmiä, joista suuri osa koostui opiskelijoista ja nuorisoliittolaisista. Voimalaitoksen ensimmäinen turbiini otettiin käyttöön vuonna 1978 ja kymmenes vuonna 1985. Rakennustöiden yhteydessä sai alkunsa Sajanogorskin kaupunki,[4] jonne sijoitettiin runsaasti sähköä tarvitsevaa alumiiniteollisuutta.

Voimalaitoksen itäpuolella sijaitsee Šušenskoje Borin kansallispuisto ja vähän etelämpänä laajempi Sajano-Šušenskojen luonnonpuisto.

17. elokuuta 2009 voimalaitoksella tapahtui vakava onnettomuus, jossa kuoli 75 ihmistä. Onnettomuus sai alkunsa putken halkeamisesta ja veden syöksymisestä valvontahuoneisiin. Kolme laitoksen kymmenestä turbiinista tuhoutui ja useat muut vaurioituivat. Laitoksen lopullisen korjaamisen arvioitiin kestävän vuoteen 2014 ja maksavan noin 910 miljoonaa euroa. Venäjän pääministeri Vladimir Putin arvosteli jyrkästi turvallisuusnäkökohtien laiminlyöntiä taloudellisen voiton kustannuksella ja nimesi onnettomuuteen syylliseksi muun muassa Venäjän energiatuotannon yksityistämistä johtaneen Anatoli Tšubaisin.[5][6]

Onnettomuuden jälkeen voimalaitos joutui laajojen korjaustöiden ja uudistusten kohteeksi. Vuosina 2010–2011 tuotantokäyttöön palautettiin neljä voimalayksikköä (3, 4, 5 ja 6). Sittemmin uutisoitiin viiden uusitun yksikön (1, 7, 8, 9, 10) tuomasta lisätehosta joulukuusta 2011 lähtien (tuotantoon 2012–2013). Keväällä 2013 RusGidro kertoi, että voimalan yhteiskapasiteetista oli käytössä 3 840 МW (kuusi generaattoriyksikköä käytössä eli yksiköt 1, 3, 7, 8, 9 ja 10. Ainakin yksiköt 5 ja 6 olivat uusittavana, yksikön 4 tilasta ei mainintaa). Vuoden 2009 onnettomuudessa pahiten vaurioitunut 2. voimalayksikkö oli aikomus ottaa käyttöön vuoden 2014 aikana.[1][7]

• Kolmen rotkon pato

• Rusgidro: Sajano-Šušenskaja GES (venäjäksi)