Sairaalapappi

Sairaalapappi eli sairaalapastori[1] on pappi, joka tukee sairaalan tai hoivakodin[2] potilaita tai asukkaita, heidän läheisiään ja henkilökuntaa keskusteluavun tai uskonnollisten toimitusten johtamisen muodossa.[3][1] Sairaalapapin tekemää työtä saatetaan kutsua myös sairaalasielunhoidoksi. Sen tavoitteena on lisätä potilaan toivon tunnetta, jaksamista ja auttaa häntä jatkamaan vaikeassa elämäntilanteessa eteenpäin.[4] Toisaalta hoitohenkilökunta saattaa yhdistää papin läsnäolon kuolemaan, eikä siksi uskalla ehdottaa potilaille hänen tapaamistaan. Tapaamiset papin kanssa järjestyvät usein lyhyellä varoitusajalla,[5] ja papit saattavat päivystää vuorokauden ympäri ja kaikkina viikonpäivinä.[6]

Sairaalapappi lukee potilaalle.

Sairaalapappeja potilaalle laulamassa.

Sairaalapappi jakamassa potilaalle ehtoollista.

Sairaalapappi tarjoaa tukea potilaan uskonnollista vakaumusta kunnioittaen, ja potilas päättää keskustelunaiheista.[1] Ainakin Suomessa sairaalapappi voi potilaan toivoessa kutsua tilalleen myös jonkin toisen kirkkokunnan uskonnollisen edustajan.[7] Yleisimmät keskustelunaiheet sairaalapapin kanssa liittyvät terveyteen, elämänkriiseihin, kuolemaan ja suruun, ihmissuhteisiin, hengellisiin asioihin ja elämän merkitykseen.[8]

Koronapandemian aikana sairaalapappien sairaalahenkilökunnan kanssa tekemä työ lähes kaksinkertaistui Suomessa. Suuri osa pappien tekemästä työstä siirtyi myös verkkoon tai puhelinkeskusteluihin.[8]

Suomessa sairaalapapeilla on teologian maisterin koulutus ja lisäksi tehtävään sopiva erikoiskoulutus.[3] Sairaalasielunhoidon erityiskoulutus kestää kolme vuotta.[9] Heillä saattaa myös olla muita koulutuksia, kuten psykoterapeutin koulutus.[4] Saman tapaiset osaamisvaatimukset ovat myös ainakin yhdysvaltalaisilla sairaalapapeilla.[6]