Saionji Kinmochi

Aateliperheen perijänä Saionji osallistui politiikkaan nuoresta asti ja hänet tunnettiin kyvykkyydestään. Hän osallistui Boshin-sotaan, jossa Saionji otti osaa useisiin taisteluihin keisarillisten joukoissa. Meiji-restauraation jälkeen Saionji lähti Ranskaan, jossa hän vietti yhdeksän vuotta saapumisensa 1871 jälkeen tutkien eurooppalaista kulttuuria, järjestelmiä ja lakia. Palattuaan Japaniin hän perusti Meijin lakikoulun, josta myöhemmin kehittyi Meijin yliopisto. Vierailtuaan uudestaan euroopassa yhdessä Itō Hirobumin kanssa 1882 Saionji nimitettiin suurlähettilääksi Itävalta-Unkariin ja myöhemmin Saksaan sekä Belgiaan.

Palatessaan jälleen Japaniin Saionji liittyi valtakunnanneuvostoon. Hän toimi myös opetusministerinä Itōn toisella ja kolmannella kaudella (1892-1893, 1898) sekä Matsukata Masayoshiin toisella kaudella. Virassa ollessaan hän pyrki kehittämään koulutusjärjestelmän laatua vastaamaan kansainvälisiä standardeja. 1900 Saionji liittyi yhtenä ensimmäisistä jäsenistä Itōn perustamaan Rikken Seiyūkai -puolueeseen. Euroopasta keräämänsä kokemuksen vuoksi Saionjilla oli liberaali poliittinen näkemys ja hän kannatti parlamentaristista hallitusta. Hän oli yksi harvoista aikaisista poliitikoista, jotka vakuuttivat, että monipuoluejärjestelmän täytyi olla hallituksen pohja. 1900 Saionjista tuli valtakunnanneuvoston puheenjohtaja ja 1903 hän otti saman roolin Rikken Seiyūkaissa.

Saionji toimi Japanin pääministerinä 1. tammikuuta 1906 – 14. heinäkuuta 1908 ja uudestaan 30. elokuuta 1911 – 21. joulukuuta 1912.[1] Hänen molemmat ministeriönsä tunnettiin jännitteestä Saionjin ja konservatiivisen genrōn sotamarsalkka Yamagata Aritomon välillä. Saionji ja Itō näkivät poliittiset puolueet hyödyllisenä osana poliittista koneistoa; Yamagatan näkemyksen mukaan poliittiset puolueet ja kaikki demokraattiset toimielimet olivat riitaisia, korruptoituneita ja järjettömiä. Saionji joutui ponnistelemaan valtakunnan budjetin, useiden vaatimusten ja rajallisten resurssien kanssa samalla kun Yamagata haki jatkuvasti suurinta mahdollista laajennusta armeijalle. Yamagatan johtamat konservatiivit kaatoivat Saionjin ensimmäisen hallituksen 1908.

Saionjin toisen hallituksen kaatuminen oli huomattava takaisku perustuslailliselle hallinnolle. Taishōn poliittinen kriisi purkautui marraskuun lopussa 1912, kun kitkerää kiistaa armeijan budjetista ei saatu päätökseen. Kykenemättömänä taivuttelemaan hallitusta hyväksymään armeijan vaatimukset sotaministeri kenraali Uehara erosi. Japanin laki vaati, että sotaministerin täytyi olla aktiivisessa palveluksessa oleva kenraaliluutnantti tai kenraali. Koska kaikki kelpoiset kenraalit kieltäytyivät Yamagatan määräyksestä toimimasta Saionjin hallituksessa, oli hallitus pakotettu hajoamaan.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saionji Kinmochi Wikimedia Commonsissa