Saintes

Germanicuksen riemukaari ja Charente-joki.

Saintes sijaitsee Charente-joen varrella jonkin verran departementin keskikohdasta itään. Se on 60 kilometriä etelään La Rochellesta, 33 kilometriä koilliseen Royanista ja noin 100 kilometriä pohjoiseen Bordeaux'sta, josta sinne johtaa moottoritie A10.

Saintesin seudun muinaisten asukkaiden, santonien mukaan on nimetty myöhäisliitukauden Santonum-vaihe. Tämä vaihe oli noin 84 miljoonaa vuotta sitten, Coniacum-vaiheen jälkeen ja ennen Campania-vaihetta. Saintes on rakennettu sanotun vaiheen aikana muodostuneen kalkkikivikerrostuman päälle, joka sisältää myös kvartsipitoisia piikivisaostumia sekä rautaa. Alueen kalkkikiveä on aikoinaan käytetty rakennuskivenä, mistä muistuttavat vanhat kivenlouhimot Colline de la Capitole- ja Bellevue -kukkuloilla. Nykyisin osa niistä on täytetty tai niitä on alettu käyttää sienten viljelyyn, sillä niissä sienet ovat suojassa halloilta, jolle ne muutoin olisivat alttiina.[7]

Aivan joen varteen liitukautiset tasangot eivät ulotu, vaan siellä maaperä koostuu tulvavesien myöhemmin kerrostamasta savesta.

Oikeustalo Saint-Vivienin kaupunginosassa

Saintes jakautuu 14 kaupunginosaan: Les Boiffiers, Les Tourneurs, L'Ormeau de Pied, Recouvrance, La Fenêtre, Saint-Rémy, Saint-Vivien, Saint-Eutrope, Saint-Pierre, Saint-Pallais, Saint-Sébastien de Bouard, La Récluse, Le Maine-Saint-Sorlin ja Bellevue.[8]

Charente kulkee kaupungin läpi etelä-pohjoissuunnassa. Se jakaa kaupungin joen länsipuolella olevaan vasempaan rantaan (ransk. Rive gauche) ja itäpuolella olevaan oikeaan rantaan (ransk. Rive droite).

Postitalo vasemmalla rannalla.

Kaupungintalo vasemmalla rannalla Saint-Pierren kaupunginosassa.

Saint-Pierre on Saintesin historiallinen keskusta, ja se on nykyisin suojeltu.[9] Kaupunginosa on rakennettu Saintesin katedraalin, kauppatorin ja Synodin torin ympärille. Siellä on pitkälti säilynyt keskiaikainen katuverkko, mutta vanhempia kuin 1500-luvulta peräisin olevia rakennuksia siellä ei enää juuri ole.[9]

Lähes välittömästi Saint-Pierren länsipuolella on Saint-Eutrope, joka on vuosisatojen kuluessa rakennettu kukkulalle kahden jokeen nähden kohtisuorassa olevan laakson väliin. Sitä hallitsee Saint-Eutropen basilika, ja siellä on myös Clunyn luostari ja useita rakennuksia kukkulan rinteillä. Kapeat laaksot johtavat "Areenojen laaksoon" (ransk. Vallon des Arènes), jossa Parc des Arènes -nimisessä puistossa on säilynyt roomalainen amfiteatteri.[9]

Cours Reverseaux ja Cours des Apôtres de la liberté erottavat Saint-Eutropen sen länsipuolella olevasta Faubourg Berthonnièrestä. Tämä oli aikoinaan kaupunginmuurin ulkopuolelle syntynyt esikaupunki, jossa oli majataloja pyhiinvaeltajia varten.[9] Alueen katuverkon keskuksina ovat aukiot Place Saint-Louis, Place Aubarrée ja Place Blair. Viimeksi mainittua hallitsee Ranskan vallankumouksen aikana pystytetty Vapauden patsas, jonka on myös tulkittu esittävän Ranskan symbolihahmoa Mariannea.[10] Place Blairin ja Charenten välissä on aukio nimeltä Square Goulebenéze.

Les Boiffiersin ja Bellevuen kaupunginosat erottaa muusta kaupungista puistokatu, Avenue de Saintonge. Näissä kaupunginosissa on pääasiassa halpoja vuokra-asuntotaloja (ransk. habitation à loyer modéré, HLM) sekä esikaupunkimaista asutusta Charenteen rajoittuvalla tasangolla. Bellevue, joka on 17 hehtaarin laajuinen ja jossa vuonna 2010 oli 1384 asukasta, on luokiteltu erityisiä toimenpiteitä vaativaksi, ongelmalliseksi kaupunkialueeksi (ransk. zone urbaine sensible, ZUS).[11]

La Recouvrance on kolmionmuotoinen alue, jota rajoittavat puistokadut Cours du maréchal Leclerc ja Cours Genet sekä kaupungin ohikulkutie, Rocade ouest. Siellä on lyseo, entinen seminaari, Yvon Chevalierin mukaan nimetty stadion ja kauppakeskus. Recouvrancen vesitornia koristavat nykytaiteilija Michel Gentyn freskot.

Kaupunkialueen pohjoisosassa sijaitseva Saint-Vivien oli asuttu jo vanhalla ajalla. Siellä sijaitsevat roomalaisaikaisen Saint-Saloinen kylpylän rauniot. Myöhemmin tämä alue kuitenkin jäi autioksi, kunnes sinne keskiajan lopulta lähtien alkoi muodostua esikaupunkiasutusta. Kaupungin keskustasta sen erottaa 1800-luvulla rakennettu puistokatu, Cours National.[9]

Abbaye aux Dames oikealla rannalla.

Saint-Pallais rakennettiin kaupunkimaisesti todennäköisesti jo antiikin aikana. Se muodostui kaupunkiin johtaneen päätien varrelle, ja kaupungin keskustaan sen yhdisti silta, johon liittyi monumentaalinen rakennelma, Germanicuksen riemukaari. Keskiajalla alueelle rakennettiin piispa Palladiukselle omistettu hautabasilika, joka myöhemmin väistyi Pyhän Pallais'n kirkon tieltä, jonka mukaan kaupunginosa on saanut nimensä. Saint-Pallais'ssa sijaitsee myös yksi seudun suurimmista nunnaluostareista, benediktiiniläinen Abbay aux Dames de Saintes. Tämän huomattavan rakennuksen vuoksi osa Saint-Pallais'stakin on liitetty kaupungin keskustan suojeltuun alueeseen. Nykyiselleen kaupunginosa alkoi kehittyä 1800-luvulla. Vanha silta purettiin, ja vuonna 1879 lähelle sitä rakennettiin uusi silta, Pont Bernard-Palissy. Alueelle rakennettiin puistokatu Avenue Gambetta ja aukio Place Bassompierre, Saintesin rautatieasema, vankila ja Saintesin kansallinen hevossiittola. Alueen puistoja ovat Parc Pierre-Mendès France ja Jardin public Fernand Chapsal sekä suojeltu Prairie de la Palu.[9] were subsequently created.

Moottoritien A10 osuus Saintesista kohti Bordeaux'ta

Saintes on melko huomattava liikenteen solmukohta, jossa kohtaavat toisensa kaksi moottoritietä sekä useita muita valtakunnallisia ja departementin sisäisiä teitä. Ne yhdistää toisiinsa kaupungin etelä- ja länsipuolitse kulkeva osittain 2+2-kaistainen ohikulkutie, Rocade.

Moottoritie A10, jota paikallisesti ylläpitää Autoroutes du Sud de la France, kulkee kunnan länsiosien kautta pohjois-eteläsuuntaisesti. Sen yhdistää Saintesiin liittymä nro 35. Tätä moottoritietä pitkin Saintesiin on 126 kilometriä Bordeaux'sta, 140 kilometriä Poitiers'sta ja 470 kilometriä Pariisista.

Moottorite A837 erkanee tiestä A10 ja johtaa Rochefortiin, departementin kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin.

Saint-Eutropen basilika nähtynä Avenue de Saintongelta

Saintes on Route Centre-Europe Atlantique -nimisen valtatien varrella, joka idässä johtaa Limogesiin ja Lyoniin. Tien länsiosa Saintesista Saujoniin avattiin vuonna 2008, minkä jälkeen nämä kaupungit ovat 25 minuutin automatkan päässä toisistaan. Seuraavalla vuosikymmenellä valmistui sen jatke Royaniin Atlantin rannalle.

'Rocaden länsiosan muodostaa valtatie 137, joka risteää departementin sisäisten teiden 728 ja 150 kanssa. Edellinen johtaa Saintesista Marennesin kautta Oléroniin, jälkimmäinen risteää Rocaden lähellä Diconchea ja johtaa Sainte-Hilaide-de-Villefranchen ja Saint-Jean-d'Angélyn kautta kohti Niortia. Rocaden eteläosa on osa valtatietä 141, joka kohtaa itään kohti Cognacia, Angoulêmea ja Limogesia. Kaupungin keskustan läpi kulkee Avenue de Saintonge, joka on osa departementin sisäistä tietä nro 24 ja ylittää Charenten vuonna 1969 avattua Saintongen siltaa pitkin.

Saintesin rautatieasema on risteysasema, josta johtaa rata viiteen suuntaan: La Rochellen kautta Nantesiin, Bordeaux'hun, Angoulêmeen, Niortiin ja Royaniin. Näillä radoilla liikennöivistä junista osa kuuluu seudulliseen TER Nouvelle-Aquitaine -verkkoon, osa Intercités-verkkoon.

Vuonna 1894 Saintesiin rakennettiin 3 kilometrin pituinen raitiolinja, jonka päätepysäkki oli rautatieasemalla. Sen liikenne kuitenkin lopetettiin vuonna 1934. Vuonna 1894 rakennettiin myös 21 kilometrin pituinen rautatien sivurata Saintesista Gémozaciin, joka tuohon aikaan oli paikallinen taloudellinen keskus, mutta tämä rata purettiin vuonna 1947.[12]

Tämän rataverkon suuren merkityksen vuoksi Saintes valittiin vuonna 1867 seudun rautateiden hallintokeskukseksi. Vuosina 1911–1971 se toimi Ranskan valtionrautateiden VIII piirin keskuksena. SNCF kuuluu edelleen kaupungin suurimpiin työnantajiin, ja uusia varikoita ja työpajoja on avattu vuosina 2009 ja 2010.