Sahelin kriisi

Kasvavan islamistisen terrorismin vuoksi alueen maat perustivat vuonna 2014 G5 Sahel -puolustusyhteistyöverkoston. Ranska on perinteisesti tukenut entisiä siirtomaitaan ja vuodesta 2014 lähtien sotilasoperaatio Barkhanen avulla on pyritty vakauttamaan aluetta. Myös Yhdysvallat on käynyt terrorismin vastaista sotaa alueella.

Sahelin kriisin kaltaisia levottomuuksia lähialueilla ovat Nigerian šariakonflikti ja Darfurin konflikti.

Sahelista on tullut uusi terrorismin keskus.[2] Huoli Isisin ja al-Qaidan taistelijoiden väkivallan leviämisestä Sahelin alueelta käsin etelään on kasvanut. Esimerkiksi Beninin turvallisuusjoukot olivat kohdanneet syksyyn 2022 mennessä yli 12 militanttien hyökkäystä edellisestä vuodesta alkaen.[3]

Ranskan vetäydyttyä Malista Venäjästä on tullut maan sotilashallinnon läheinen liittolainen. Malin puolustusministeri Sadio Camara sanoi kunnioittavansa maansa "win-win-kumppanuutta" Kremlin kanssa, kun maahan saatiin elokuussa 2022 toinen erä venäläisvalmisteisia taisteluhävittäjiä ja helikoptereita. Syksyllä 2022 Malissa oli noin 1 000 Wagnerin palkkasoturia. Wagnerin joukot toimivat malilaisten joukkojen rinnalla Malissa, minkä yhdysvaltalainen kenraali sanoi maksavan 10 miljoonaa dollaria kuukaudessa. Wagner-palkkasotureita on syytetty osallisuudesta ainakin kuuteen joukkomurhaan Malissa maaliskuun 2022 jälkeen.[4]

Ranska ilmoitti marraskuussa 2022 operaatio Barkhanen päättymisestä. Kymmenen vuotta kestäneissä taisteluissa Sahelin alueella on kuollut yli 2 000 jihadistitaistelijaa. mutta Ranskan sotilaallisesta väliintulosta huolimatta väkivalta alueilla jatkui.[5] Ranskan joukot ovat kohdanneet kasvavaa vihamielisyyttä niiden taholta, jotka pitävät Ranskan toimia tehottomina. Toukokuussa 2022 sotilasjunttaa tukevien mielenosoituksessa Bamakossa, Malissa vaadittiin Ranskan sijaan Venäjän tulemista apuun ja heiluteltiin Venäjän lippuja.[6] Myös Ranskan suhteet maan sotilashallitsijoihin heikkenivät. Syksyllä 2022 Burkina Fasossa, Tšadissa ja Nigerissä oli noin 3 000 ranskalaista sotilasta.[7]

MINUSMA on YK:n vakautusoperaatio Malissa. Se perustettiin YK:n turvallisuusneuvoston antamalla päätöslauselmalla vuonna 2013 tukemaan maan poliittisia prosesseja ja suorittamaan useita turvallisuuteen liittyviä tehtäviä. Myöhemmin turvallisuusneuvosto päätti, että operaation olisi keskityttävä Malin turvallisuuden, vakauttamisen ja siviilien suojelun varmistamiseen, sekä kansallisen poliittisen vuoropuhelun ja sovinnon tukemiseen, avustamaan valtion vallan palauttamisessa, turvallisuussektorin jälleenrakentamisessa, sekä ihmisoikeuksien edistämisessä ja suojelussa.[8]

Suomi on osallistunut operaatioon vuodesta 2013. Pysyvänä osastona on ollut operaation esikunnassa Bamakossa palvelevat neljä esikuntaupseeria, ja lisäksi kokoonpanoon on kuulunut kaksi erikseen perustettavaa, lyhytaikaisesti toimivaa pientä osastoa, liikkuva koulutusosasto ja lääkäriryhmä, tiedotti Puolustusvoimat kesällä 2021.[9]

Kriisinhallintaoperaatiossa on kuollut satoja rauhanturvaajia. Väkivaltaisuudet ovat vaatineet tuhansia siviili- ja sotilashenkiä Malissa sekä sen naapurimaissa. Satoja tuhansia ihmisiä on paennut alueen levottomuuksia.[10]

Kesäkuussa 2022 MINUSMAa päätettiin jatkaa vuodella, 30. kesäkuuta 2023 asti. Siitä puuttui kuitenkin Ranskan ilmavoimien tuki, koska Ranska vetäytyi Malista elokuuhun 2022 mennessä. Operaation vahvuus (13 289 sotilasta ja 1 920 poliisia) päätettiin säilyttää. YK:n pääsihteeri vaati kuitenkin syyskuussa, että rauhanturvaoperaatiolle on löydettävä uusia ratkaisuja.[11]

Ruotsin, Britannian[12] ja Norsunluurannikon lisäksi Saksa ilmoitti vetäytyvänsä vakautusoperaatiosta marraskuussa 2022.[4]

Ainakin 281 rauhanturvaajaa on kuollut Malissa operaation alettua vuonna 2013.[13]

Vuonna 2020 arvioitiin 7,5 miljoonan ihmisen olevan välittömän humanitaarisen avun tarpeessa.[14] Alueella pitkään jatkunut kuivuus on näkynyt useampana ruokakriisinä viime vuosina ja etenkin Burkina Fasossa, Nigerissä ja Malissa tilannetta pahentaa paikalliset aseelliset konfliktit.[15] Yksinään Malissa ja Burkina Fasossa on kriisin vuoksi yli kolme miljoonaa pakolaista.[16]

Ruokakriisin syinä ovat köyhyys, ilmastonmuutos, voimakas väestönkasvu sekä paikalliset levottomuudet.[17] Kriisi on johtanut myös ihmiskaupan lisääntymiseen ja Sahelista on tullut tärkeä siirtolaisten kauttakulkureitti Eurooppaan.[18]

Vuodesta 2013 lähtien Mali, Burkina Faso ja Niger ovat kaksinkertaistaneet puolustusmenonsa jatkuvasti kasvavan militantismin vuoksi. Sahelin alueen valtioiden levottomuuksia leimaa paikallisten aseellisten ryhmittymien hyökkäyksen siviiliväestöä vastaan. Myös valtiolliset turvallisuusjoukot ovat kohdelleet siviilejä huonosti ja he ovat monesti keskenään taistelevien ryhmittymien välissä. Amnesty International on raportoinut alueilla tehdyistä järjestelmällisistä teloituksista.[14]

Malin sisällissotaa on käyty vuodesta 2012 ja se on viime vuosina saanut jihadistisia piirteitä. Ranskan tuesta huolimatta kapinoivat tuaregit hallitsevat yhä maan pohjoisosien savanniseutua.[18] Keski-Sahelin eteläpuolella Keski-Afrikan tasavallassa on ollut sisällissota vuodesta 2013 lähtien, minkä juuret ovat etnisissä ja uskonnollisissa jännitteissä.[19] YK:n alaiset rauhanturvaoperaatiot Minusma ja Minusca eivät ole tuoneet rauhaa maihin.[20]

Vuonna 2014 Ranska aloitti Barkhane-operaation, jossa Sahelin alueen maita pyritään tukemaan sotilaallisesti. Malissa, Nigerissä, Burkina Fasossa ja Tšadissa on noin 4 500 ranskalaista sotilasta.[21] Ranska kutsuu operaatiota rauhanturvaamiseksi, mutta operaation mielekkyyttä ja tarkoitusperiä on kyseenalaistettu sekä kohdemaissa että Ranskassa.[18]

Mali, Mauritania, Niger, Tšad ja Burkina Faso ovat perustaneet puolustusyhteistöverkoston G5 Sahel taistellakseen kasvavaa jihadismia vastaan.[18] Myös jihadistit ovat verkostoituneet ja kapinallisryhmillä on yhteyksiä Saharan autiomaan yli Algeriaan ja Libyaan.[22] Myös Yhdysvallat on ollut tukemassa Länsi-Afrikan maita ja muun muassa rakentanut miehittämättömien ilma-alusten tukikohdan Nigeriin. Yhdysvallat on tosin alkanut hiljalleen vähentää sotilaallista läsnäoloaan Afrikassa.[18]

Joulukuussa 2022 julkaistussa raportissa arvioidan Länsi-Afrikan puolustus- ja turvallisuusvoimien roolia väkivaltaisen äärimmäisyyden ehkäisemisessä (prevention of violent extremism, PVE) ja leviämistä kohti Guineanlahtea. Sen mukaan on kasvava huoli siitä, että Norsunluurannikon, Ghanan, Togon ja Beninin pohjoiset alueet ovat yhä suuremmassa vaarassa. Aiemmin nimitetty "Pohjois-Malin konflikti" ja sitten "Sahelin konflikti" uhkaa nyt suurinta osaa Länsi-Afrikasta. Väkivaltaiset äärijärjestöt (Violent extremist organizations, VEO:t) eivät ole pysähtyneet Nigeriiin ja Burkina Fasoon. Vuonna 2021 Norsunluurannikolla tehtiin vähintään 13 hyökkäystä, yhteensä 17 väkivaltaista välikohtausta, jotka liittyvät al-Qaidaan liittyviin ryhmiin vuodesta 2020 lähtien.Benin on ollut vuonna 2022 ainakin 21 hyökkäyksen kohteena, joista viimeinen tapahtui 30 kilometriä sen rajan sisällä. Togossa on kuollut kahdeksan sotilasta ja siellä on ollut 13 haavoittunutta hyökkäyksessä, jonka JNIM (Jama'at Nasr al-Islam wal Muslimin) on ottanut vastuulleen. Myös Ghanassa, joka on toistaiseksi välttynyt hyökkäyksiltä, ​​paikallisia nuoria värvätään VEO:ihin ja aseelliset ryhmät ylittävät yhä enemmän rajoja.[23]

Tyytymättömyys jihadismin vahvistumiseen on johtanut sotilasvallankaappauksiin Malissa ja Burkina Fasossa.[24] Useat maat ovat myös kääntyneet Venäjän puoleen, jonka Wagner-palkkasotilaita on ainakin Tšadissa, Keski-Afrikan tasavallassa ja Malissa.[25] Ranska ilmoitti alkuvuodesta 2022 vetävänsä sotilaansa Malista.[26]

Tammikuun 2023 lopulla sotilasjuntta vaati Ranskan sotajoukkojen vetäytymistä pois Burkina Fasosta kuukauden kuluessa. Ranskalla on noin 400 erikoisjoukkojen sotilasta, jotka taistelevat al-Qaidaa ja Isisia vastaan. Satoja ihmisiä osallistui mielenosoitukseen, jossa oli esillä Malin ja Guinean johtajien sekä Vladimir Putinin kuvia. Mielenosoituksen järjestäjä sanoi, että halutaan osoittaa tukea burkinalaiselle sotilasvallankaappauksen johtajalle kapteeni Ibrahim Traorélle ja islamisteja vastaan taisteleville turvallisuusjoukoille.[27] Burkina Fason Ranskan vastainen ilmapiiri kasvoi uuden sotilasjuntan noustua valtaan syksyllä 2022. Presidentti Emmanuel Macron odotti selvityksiä juntan johtajalta. Traore on ollut halukas toimimaan yhteistyössä muiden maiden, kuten Venäjän kanssa.[28]

Burkina Faso ilmoitti helmikuun lopulla 2023, että Ranskan armeijan operaatiot ovat virallisesti päättyneet maiden kahdenvälisten suhteiden rappeutumisen jälkeen.[29]

Benin kärsi ensimmäiset jihadistihyökkäyksensä 1. ja 2. joulukuuta 2021 Mékrou Yinyinissä ja Porgassa lähellä Burkina Fason rajaa. Taistelut aiheuttivat kahden beniniläisen sotilaan, sekä islamin ja muslimien tukiryhmän miehen kuoleman.[30]

Seurauksena on useita muita hyökkäyksiä. Joulukuun 22. päivänä 2021 Arlyssa käytiin taistelu, jossa yksi sotilas kuoli ja kaksi haavoittui, sekä hyökkääjistä kuoli kaksi.[31] Tammikuun 6. päivänä 2022 kolme beniläistä sotilasta kuoli miinan räjähdyksessä heidän ajoneuvonsa ohittaessaan Atacoran departementissa lähellä Pendjarin kansallispuistoa.[32]  8. ja 10. Helmikuun 8. ja 10. päivinä Beninin W-kansallispuistossa tehtiin kolme pommi-iskua, jotka kohdistuivat African Parks Networkin (APN) vartijoihin ja ne tappoivat yhdeksän ihmistä – mukaan lukien viisi vartijaa, kaksi APN:n siviiliagenttia, yksi Beninin asevoimien agentti, sekä opettaja ja entinen ranskalainen sotilas - ja 12 loukkaantunutta.[33] Huhtikuun 11. päivänä vielä Pendjarin alueella kotitekoinen räjähde kohdistettiin huoltosaattueeseen, jota seurasi väijytys, ja joka johti viiden maan puolustusvoimien sotilaan kuolemaan.[34]

Ensimmäinen jihadistihyökkäys Togossa tapahtui marraskuun alussa 2021 Sanloangassa Kpendjalin prefektuurissa, mutta se torjuttiin aiheuttamatta kuolemia tai vammoja.[35][36]

Kuusi kuukautta myöhemmin tapahtui hyökkäys yöllä 10.–11.5.2022, tällä kertaa Kpinkankandissa, lähellä Kandjouarea. Ainakin kahdeksan sotilasta kuoli ja kymmenen muuta haavoittui noin kuudenkymmenen Burkina Fason jihadistin johtaman hyökkäyksen aikana.[35]

Noin vuodesta 2022-2023 alkaen

• Niger, Turvallisuus
• Mali, Turvallisuustilanne
• Burkina Fason turvallisuus
• Norsunluurannikko, Turvallisuus
• Ghana, Turvallisuus
• Togo, Turvallisuus
• Benin, Turvallisuustilanne
• Nigeria, Turvallisuus

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta G5 Sahel Wikimedia Commonsissa

• Sahel Crisis Explained UNHCR – The UN Refugee Agency. 29.10.2020. Viitattu 13.2.2021. (englanniksi)
• FAO in Emergencies – Sahel crisis Food and Agriculture Organization of the United Nations. Viitattu 13.2.2021. (englanniksi)