Sagelvan kalliopiirrokset
Sagelvan kalliopiirrokset sijaitsevat Tømmernesetissä Hamarøyssa Nordlandissa Norjassa. Kalliopiirroksia on vain kaksi ja ne esittävät peuraa. Piirroksien ajoitus on noin 8700 BP [1] eli noin 7800 eaa.[2] eli mesoliittinen kivikausi.[3][4]
Sagelvan kalliopiirrokset | |
---|---|
Helleristningene ved Sagelva | |
Kaksi peuraa on piirretty ylityspaikkaan rinnakkain. |
|
Sijainti | |
Sagelvan kalliopiirrokset |
|
Koordinaatit | |
Valtio | Norja |
Historia | |
Tyyppi | kalliopiirros |
Huippukausi | mesoliittinen kivikausi |
Kaupunki | Hamarøy |
Kalliopiirrokset
Nykyinen ja muinainen sijainti sekä ajoitus
Piirrokset on piirretty hiomalla gneissisen silokallion pinta rikki käyttäen kivityökaluja. Piirroskohde sijaitsee nykyisen Sagelvan joen läntisellä rannalla, joka viettää jyrkästi jokeen. Sagelva laskee Nervatnetin järven vedet Sagfjordeniin merelle.[4]
Norjassa vallitsee melko suuri yksimielisyys siitä, että kalliopiirrokset tehtiin useimmiten veden äärelle. Kuvioiden piirtämisen aikaan merenpinta oli nykyistä ylempänä. Jääkauden jälkeinen maankohoaminen on nostanut piirroskentän korkeuteen, joka on 48 metriä merenpinnan yläpuolella. Jos piirrokset tehtiin aivan vedenpinnan yläpuolelle, ne on voitu tehdä siihen kun meri ulottui tälle korkeudelle tai koska tahansa maankohoamisen laskettua merenrannan kauaksi pohjoiseen. Kuvien tyyli puolestaan viittaa norjalaisiin vanhoihin piirroksiin, joita tehtiin siellä mesoliittisen kivikauden aikana. Jos meri ulottui piirrosten alapuolelle, levisi se myös Nervatnetiin ja sen yläpuolisiin järviin, joita on 9 kilometrin matkalla useita.[3][5]
Piirrokset ajoitetaan tyylinsä perusteella ja maankohoamisen avulla noin 8700 BP eli 7800 eaa.. Skandinavian mannerjäätikkö oli siihen mennessä sulanut Islannin kokoiseksi jäätiköksi, jonka reuna sijaitsi tämän paikan lähettyvillä. Seutu itsessään oli ollut jäätöntä aluetta kauan, joka mahdollisti kasvillisuuden ja eläimistön vallata takaisin Norjan rannikon muita seutuja aikaisemmin. On siten hyvinkin todennäköistä, että myös täällä olisi voinut metsästää peruoja lisäelinkeinona. Vähän matkan päässä sijaitseekin preboreaalisen ilmastokauden asuinpaikka [1], jolla asian voi todistaa oikeaksi. Pyyntimenetelminä olisivat olleet peurojen pyyntikuoppien käyttö sekä vedestä metsästäminen. Nervatnetin vuono loi peuroille esteen niiden vaelluksilla ja niiden oli ylitettävä se yhdestä neljästä mahdollisesta kapeikosta. Sagelvan kohta oli kapeana siihen paras, ellei vuorovesi aiheuttanut virtauksia. Vuoroveden virtaukset aiheuttivat kapeikossa koskimaisen vuolteen, joka oli vaarallinen peuroille. Silloin olivat muut paikat mahdollisia, mutta ne vaativat pidemmän uintimatkan. Uivia peuroja metsästettiin todennäköisesti veneillä tai kajakeilla. Peuran kuvat liittynevät juuri tällaiseen metsästystapahtumaan.[3]
Piirrokset
Peurat on piirretty naturalistisesti ja oikean kokoisiksi. Läntinen kuva on 2,77 metriä pitkä ja 1,47 leveä korkea. Toinen peura on osittain sammaleen ja jäkälän peittämä. Se on 2,34 metriä pitkä ja 1,41 metriä leveä.[4]
Lähteet
- Gjerde, Jan Magne: Rock Art and Landscapes: Studies of Stone Age rock art from Northern Fennoscandia. tohtorin väitös. Tromsö, Norway: University of Tromsö, 2010. Gjerde, J.M.: Studies of Stone Age rock art from Northern Fennoscandia (pdf) (viitattu 16.5.2015). (englanniksi)
- Hesjedal, Anders: Helleristninger som tegn og tekst - En analyse av veideristningene i Nordland og Troms (tutkielma,(norjaksi)), 1994
Viitteet
- Hesjedal, Anders: Helleristninger som tegn og tekst, 1994, s.113
- Danzeglocke, Uwe: CalPal, viitattu 20.5.2015
- Gjerde, Jan Magne: Rock Art and Landscapes, 2010, s.213−217
- Kulturminnesøk: Sagelv, Sagfjorden
- Hesjedal, Anders: Veideristninger i Nord-Norge, datering og tolkningsproblematikk. Viking, 1992, LV. vsk, nro LV, s. 27−54. Oslo, Norja: Norsk Arkeologisk Selskap. ISSN 0332-608X. Verkkoversio (pdf). Viitattu 1.6.2015. (norjaksi)
Aiheesta muualla
- Fire år med Bergkunstprosjektet 1996-1999: Riksantikvarens .... Riksantikvaren, Oslo 2000. Side 65.
- Gutorm Gjessing, Arktiske helleristninger i Nord-Norge. Aschehoug, Oslo 1932. Side 36.