Sadi Carnot
Nicolas Léonard Sadi Carnot (1. kesäkuuta 1796 – 24. elokuuta 1832)[1] oli ranskalainen fyysikko, joka ensimmäisenä selitti lämpökoneen eli termodynaamisen koneen toiminnan, joka on termodynamiikan toisen pääsäännön perusta.
| Nicolas Léonard Sadi Carnot | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. kesäkuuta 1796 Pariisi, Ranska |
| Kuollut | 24. elokuuta 1832 Pariisi, Ranska |
| Kansalaisuus | ranskalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Siméon Denis Poisson |
| Tutkimusalue | fysiikka |
| Tunnetut työt | Carnotin kierto |
Sadi Carnot oli myös matemaatikkona tunnetun kenraali Lazare Carnot'n poika. Hän opiskeli École polytechniquessa yhdessä mm. Claude-Louis Navierin ja Gaspard-Gustave Coriolisin kanssa opettajinaan muiden muassa Joseph Louis Gay-Lussac, Siméon Denis Poisson ja André-Marie Ampère. Suoritettuaan tutkintonsa siellä hän kouluttautui upseeriksi ennen kuin omistautui tieteelliselle uralle.
Insinöörit osasivat rakentaa höyrykoneita, mutta niiden toimintaperiaate ymmärrettiin huonosti. Esimerkiksi lämpö käsitettiin erikoiseksi aineeksi nimeltä kalorikki. Kirjassaan Réflexions sur la puissance motrice du feu vuodelta 1823 Carnot osoitti että fysiikan lait asettavat rajan minkä tahansa lämpökoneen hyötysuhteelle. Carnot’n kierto on idealisaatio lämpövoimakoneesta, jonka hyötysuhde on mahdollisimman suuri.
Carnot kuoli koleraepidemiaan jo 36-vuotiaana. Hänen jälkeensä saksalainen Rudolf Clausius muotoili ja kehitti lämpöopin täsmälliseen matemaattiseen muotoon.
Lähteet
- Baeyer, Hans Christian von: Maxwellin demoni: miksi lämpö hajaantuu ja aika virtaa eteenpäin. Suomentanut Hannu Karttunen. Helsinki: Art House, 2000.
- Baeyer, Hans Christian von: ”18”, Informaatio Tieteen uusi kieli, s. 229–233. Suomentanut Timo Paukku. Helsinki: Terra Cognita, 2005. ISBN 952-5202-86-0.