Sabotaasi (elokuva)

Alfred Hitchcockilla ei ole cameoroolia Sabotaasissa.[3]

Sabotaasi perustuu Joseph Conradin romaaniin Anarkistit (The Secret Agent, 1907). Toisin kuin edellisessä elokuvassa Salainen asiamies Conradin romaani oli Hitchcockin oma valinta. Hitchcock ja Charles Bennett ryhtyivät kirjoittamaan käsikirjoitusta. He käsittelivät Conradin romaania hyvin vapaasti, kun he siirsivät tapahtumat nykyaikaan ja muokkasivat siitä trillerin.[4] Romaani päähenkilöistä jäi jäljelle vain kolme, valepukuinen poliisi lisättiin ja romaanin loppu muutettiin.[2]

Valepukuisen poliisin rooliin Hitchcock olisi halunnut Robert Donatin, joka olisi ollut sopivan charmikas rooliin. Hitchcock ei kuitenkaan saanut Donatia vaan joutui tyytymään John Loderiin. Kuvausten aikana poliisin roolia jouduttiinkin muuttamaan, jotta se sopisi Loderille. [5]

Hitchcock oli aluksi innoissaan siitä, että naispääosaan oli saatu Sylvia Sidney. Innostus haihtui kuitenkin, kun kuvaukset alkoivat, sillä Sidney oli tottunut Hollywoodin tapaan kuvata elokuvia.[2] Hollywoodissa kohtaukset kuvattiin kokonaan ja monta kertaa riippuen siitä kuinka monta kuvakulmaa tarvittiin valmiiksi leikatussa kohtauksessa. Hitchcockilla elokuvat olivat kuitenkin aina valmiiksi leikattuja ja kohtauksista kuvattiin vain se pieni pätkä, mitä Hitchcock tulisi tarvitsemaan leikkauspöydällä. Sidney olikin epätoivon partaalla kuvausten loppuvaiheessa, kun veitsimurhakohtausta kuvattiin. Sidneyllä ei ollut lainkaan vuorosanoja (hän oli tottunut näyttelemään siten että hänellä aina oli jotain sanottavaa) eikä hän kyennyt visualisoimaan, miten kuvatuista pätkistä voisi muodostua järkevä kohtaus. Sidney uhkasi jo erota ennen kuin hän näki kohtauksen raakaversion, joka teki hänen syvän vaikutuksen: ”Hollywoodin on kuultava tästä!”[2][6]

Sabotaasin budjetti ei ollut järin suuri, mutta Hitchcock antoi silti rakentaa 3 000 punnalla osan raitiovaunulinjasta studion maille. Kohtaus kesti valmiissa elokuvassa vain pari sekuntia. Apulaistuottaja Ivor Montagu oli sitä vastaan, sillä 3 000 puntaa parista sekunnista olisi hukkaan heitettyä rahaa. Hitchcock sai kuitenkin tahtonsa läpi, sillä hän halusi tehdä vaikutuksen yhdysvaltalaiseen katsojiin ja toisaalta myös yhdysvaltalaisiin tuottajiin, jotka kyllä tietäisivät, miten paljon kohtaus oli maksanut.[2][7]

Sabotaasi sai ensi-iltansa Britanniassa 2. joulukuuta 1936. Se sai hyvän vastaanoton ensi-iltansa aikana[8] mutta ei niin hyvää kuin 39 askelta.[2][9] Kriittisimmin katsojat ja kriitikot suhtautuivat pommikohtaukseen.[2] Muun muassa The Observerin C. A. Lejeune, joka tavallisesti suhtautui myönteisesti Hitchcockin elokuviin, kritisoi kohtauksen julmuutta.[8]

Varietyn mielestä se oli kokeneen ja pätevän ohjaajan työtä. Suurimpina heikkouksina Variety piti vanhanaikaista ja sekavaa juonta. Erityistä kiitosta sai Oscar Homolkan näyttelijäsuoritus.[10]

Sabotaasi kiellettiin Brasiliassa, koska se olisi häirinnyt yleistä järjestystä. Viranomaisten mukaan elokuva oli oppitunti salaliitoista ja terrorismista.[11]

Sabotaasi kuuluu Hitchcockin Englannin kauden parhaimmistoon, vaikka se ei ylläkään elokuvien 39 askelta ja Nainen katoaa tasolle. [12] Se muistetaan ennen muuta pommikohtauksesta, jota pidetään visuaalisena taidonnäytteenä Hitchcockin kyvystä luoda jännitystä taitavan montaasin avulla.[2]

Sabotaasin MacGuffinina ovat sabotaasin perimmäiset syyt. Niitä ei koskaan selitetä, eivätkä katsojat elokuvan loputtua tiedä, mistä oikeastaan oli kyse.[11]

Hitchcock on usein esittänyt vertauksen siitä, mikä hänen mielestään on jännityksen (engl. suspense) ja šokkiefektin välinen ero. Jos kuvataan ihmisiä pelaamassa korttia ja yhtäkkiä räjähtää pommi, niin se on šokkiefekti. Jännitystä – mikä on paljon tehokkaampaa – taas on, että katsoja katsoja tietää pommista ja että se voi räjähtää hetkellä minä hyvänsä.[13][2]

Tätä tehokeinoa hän käytti Sabotaasin kuuluisimmassa kohtauksessa. Siinä poika lähetetään viemään pakettia, jossa on aikapommi. Hän myöhästyy, mutta pommi ei räjähdäkään silloin kun se pitäisi, ja katsojat huokaisevat helpotuksesta. Seuraavalla hetkellä pommi kuitenkin räjähtää ja poika kuolee. Niin yleisö kuin arvostelijatkin olivat tuolloin sitä mieltä, että Hitchcock meni kohtauksessa liian pitkälle. Hitchcock sanoikin François Truffaut'n haastattelussa, että se oli vakava erehdys, koska pojasta oli tullut liian sympaattinen.[2] Joidenkin kriitikoiden mielestä Hitchcockin suurin virhe ei suinkaan ollut se, että hän antoi pojan kuolla, vaan se että pojan mukana kuoli erittäin hellyttävä koira ja bussilastillinen ihmisiä.[13][2]

Elokuvan lehdistöesityksessä eräs toimittaja oli kohtauksesta niin järkyttynyt, että oli vähällä käydä käsiksi Hitchcockiin ennen kuin hänet saatiin rauhoittumaan. [13] Vaikka Hitchcock myöhemmin sanoikin katuvansa tuota kohtausta, se ei estänyt häntä käyttämästä samaa tehokeinoa monissa muissa elokuvissaan. Parhaimmat esimerkit siitä löytyvät Psykosta (1960).[13]

Sabotaasissa Hitchcock käytti syyllisen naisen teemaa kuten aiemmin Puhtauden lunnaissa. Elokuvan pääosan esittäjillä on hyvin samankaltainen kohtalo: äärimmäisessä stressitilanteessa he suorittavat murhan ja kummankin miesystävä estää heitä tunnustamasta tekoaan.[8]

Sabotaasi on Hitchcockin yksityiskohtaisin elokuva Lontoon East Endistä, jossa Hitchcock vietti lapsuutensa ja nuoruutensa. Elokuvan vihanneskauppa muistuttaa Hitchcockin vanhempien taloa ja East Endin elokuvateatteri on kuin se, jossa Hitchcock näki ensimmäiset elokuvansa. Vilkkaat katumarkkinat, puodit sivukujilla ja vuokralaisista koskevat sivujuonet ovat kaikki sellaista, mitä Hitchcock oli nuorena nähnyt Lontoossa.[14]