Sabena

Société Anonyme Belge d'Exploitation de la Navigation Aérienne aloitti toimintansa 23. toukokuuta 1923 Belgian kansallisena lentoyhtiönä. Sabenaa edelsi vuonna 1919 perustettu SNÉTA (Syndicat National pour l'Étude des Transports Aériens). Ensimmäinen lento oli Rotterdamista Brysselin kautta Strasbourgiin 1. huhtikuuta 1923. Vuonna 1924 Sabena aloitti lennot Lontooseen, Bremeniin ja Kööpenhaminaan.

Sabenaa perustettaessa sitä rahoittivat Kongossa asuvat belgialaiset. Kongoon oli perustettu paikallinen lentoyhtiö LARA (Ligne Aérienne du Roi Albert), joka lensi Leopoldvillen, Lisalan ja Stanleyvillen välillä. Lentoyhtiö jäi kuitenkin lyhytikäiseksi, ja Sabenasta toivottiin korvaajaa LARAlle. Sabena aloittikin kaukolennot Leopoldvilleen, silloisen Belgian Kongon pääkaupunkiin 12. helmikuuta 1925. Näin sai alkunsa Sabenan vahva reittiverkosto Afrikassa. Pitkän aikaa Afrikan sisäiset olivat yhtiön ainoita kannattavia reittejä. Sabena käytti tavallisia lentokoneita Kongon reiteillä, kun taas muut eurooppalaiset lentoyhtiöt lensivät siirtomaissaan vesitasoja. Tärkein reitti Kongossa oli vuonna 1926 Boma–Léopoldville–Elisabethville, 2 288 kilometrin pituinen reitti tiheän viidakon yllä.

Ensimmäinen Sabenan lentokonetyyppi oli de Havilland DH.50, joka korvattiin kolmemoottorisella ja kymmenpaikkaisella Handley Page W.8f -konetyypillä. Vuonna 1931 Sabenalla oli 43 lentokonetta mukaan lukien Kongon reittien koneet. Yleisin konetyyppi oli Fokker F.VII, jonka lisäksi käytettiin pienempiä Fokker 7F ja Handley Page -koneita. Sabena lensi koneitaan Kongoon satunnaisesti, mutta yleensä koneet laivattiin. Suoria lentoja Belgian ja siirtomaan välillä ei vielä ollut. 1930-luvulla Sabena ryhtyi yhteistyöhön ylilento-oikeuksien muodossa Air Francen ja Lufthansan kanssa, joilla oli kiinnostusta reitteihin Afrikassa ja Kongossa.

Sabenan ensimmäinen pitkä lento Kongoon tapahtui 23. helmikuuta 1935. Lento kesti viisi ja puoli päivää. Sabena hankki samana vuonna uusia italialaisia Savoia-Marchetti S.M. 73 -koneita, joiden huippunopeus oli 300 kilometriä tunnissa. Näillä koneilla reitti pystyttiin lentämään neljässä vuorokaudessa. Sabena lensi reittiä vuoroviikoin panafrikkalaisen Air Afriquen kanssa. Euroopassa Sabena laajensi reittejään Kööpenhaminaan ja Malmöhön vuonna 1931 ja Berliiniin 1932. Konetyyppinä käytettiin Junkers Ju 52 -konetta. Sabenan pääasiallinen solmukohta oli Brysselin Haren lentoasema, mutta myös muita kotimaan lentoasemia käytettiin.

Toisen maailmansodan alkaessa Sabenan laivastossa oli 18 konetta. Pääasiallisin konetyyppi oli Savoia-Marchetti SM-73, joita oli 11 kappaletta. Lisäksi käytössä oli viisi Junkers Ju-52/3m -konetta ja kaksi Douglas DC-2-konetta. Sodan aikana yhtiö ylläpiti Kongon sisäisiä reittejään, mutta Euroopassa lentoyhteydet katkaistiin. Kun toinen maailmansota päättyi vuonna 1945, Sabena osti Douglas DC-3 -lentokoneita ja jatkoi Euroopan sisäisiä lentojaan.

Sabena aloitti 4. kesäkuuta 1947 suorat lennot New Yorkiin. New Yorkin reitti lennettiin Douglas DC-4 -koneilla. Myöhemmin Douglas DC-6B -koneet korvasivat Douglas DC-4 -lentokoneet. Myös Kongoon alettiin lentää suuremmalla kalustolla. 28. lokakuuta 1953 Sabena avasi reitin Bryssel–Manchester–New York. Convair 240 -koneet saapuivat laivastoon vuonna 1949 korvaten DC-3-koneet. DC-3:t siirrettiin Euroopan-liikenteeseen. Vuonna 1956 Convair 440 Metropolitan korvasi tavalliset Convair 240:t. Vuonna 1957 laivastoon liittyivät Douglas DC-7C -koneet.

1960-luvun alussa Sabena otti käyttöön Boeing 707-320 -koneet, joilla mannertenvälistä liikennettä New Yorkiin ryhdyttiin lentämään. Sabena oli ensimmäinen mannereurooppalainen lentoyhtiö, jolla oli suihkukoneyhteys Euroopan ja New Yorkin välillä. Sabenasta tuli myös ensimmäinen yhtiö, jonka Boeing 707 -kone joutui onnettomuuteen. Lento 548 putosi yrittäessään laskeutua Brysseliin 15. helmikuuta 1961.

SNCASE:n Caravelle-lentokoneet korvasivat helmikuussa 1961 Convair 440 -koneet. Caravelle-koneiden aikakausi kesti aina 1970-luvulle saakka. Samana vuonna Sabena menetti vuonna 1924 perustetun Kongon-reitin. Itsenäistynyt Kongon demokraattinen tasavalta perusti oman lentoyhtiön, Air Congon, jonka osakkeista Sabena omisti 30 prosenttia. Douglasin lentokoneet olivat Sabenalla käytössä koko 1960-luvun, mutta Boeing 707 ja Caravellet korvasivat sittemmin Douglasit.

Boeing 727 -koneet tulivat vuonna 1967 Euroopan sisäisille reiteille. Boeing 727 -koneet korvattiin Boeing 737-200 -koneilla 1970-luvulla. McDonnell Douglas DC-10 -koneet tulivat käyttöön mannertenvälisessä liikenteessä vuonna 1974. 1984 käyttöön otettiin Airbus A310, jonka käyttöön oton yhteydessä esiteltiin uusi maalaus. Laivastoa modernisoitiin edelleen Boeing 747 -konetyypillä.

1990-luvun alussa DC-10- ja DC-30-lentokoneet korvautuivat Airbusin valmistamilla Airbus A330 -koneperheen koneilla. Samalla laivastoon liittyi myös Airbus A340 -koneita, joilla saavutettiin aiempaa pidempi kantama. 1990-luvulla Euroopan yhteisö määräsi ilmaliikenteen kilpailun vapautettavaksi. Tämän seurauksena lentoyhtiöiden omistuspohjaa piti hajauttaa, mikä johti kilpailun kiristymiseen ja monopolien hajoamiseen. Belgian hallitus omisti edelleen suuren osan Sabenasta, mutta se joutui paikkaamaan sen menoja ja tappioita.

Kun Euroopan yhteisö muuttui EU:ksi, se merkitsi uusia haasteita Sabenalle. Hallitus ei voinut enää paikata sen tappioita. Alankomaiden kansallisen lentoyhtiön KLM:n kanssa ryhdyttiin neuvottelemaan yhdistymisestä. KLM esitti vaatimuksen, että Sabenan pitäisi siirtyä Alankomaiden lipun alle. Belgian ranskankielisellä alueella pelättiin, että Sabena ´´hollantilaistuisi´´ ja ranskankieliset menettäisivät aseman lentoyhtiössä. Tämä johti lopulta hankkeen kaatumiseen, kun Sabenan hallituksessa istuneet ranskankieliset edustajat estivät kaupan.

Vuonna 1993 Air France osti paljon Sabenan osakkeita, mutta se myi ne pian. Vuonna 1995 puolestaan Sveitsin kansallinen lentoyhtiö Swissair osti 49 prosenttia Sabenasta, jolloin siitä tuli Sabenan toinen omistaja. Swissair teki Sabenan sisällä uudelleenjärjestelyjä kannattavuuden parantamiseksi. Muun muassa reitit Newarkiin, Montrealiin ja São Pauloon lakkautettiin. Toimenpiteistä huolimatta Sabena kannatti huonosti. Viimeinen niitti oli syyskuun 11. päivän iskut New Yorkissa, minkä vuoksi koko ala ajautui ahdinkoon. Lennot Yhdysvaltoihin, Afrikkaan ja Aasiaan aiheuttivat tuntuvia tappioita.

Swissair pumppasi Sabenaan suuria summia, mutta sijoituksista huolimatta yhtiö ajautui vuosituhannen vaihteessa vakaviin vaikeuksiin. Vaikeudet vaivasivat emoyhtiö Swissairiakin, joka haettiin konkurssiin vuonna 2001. Sabenan kohtalo alkoi vaikuttaa sinetöidyltä. Lokakuussa pankit ja luottolaitokset sulkivat rahahanat. Sabena jatkoi lentojaan sopimusten kariutumisesta huolimatta. 6. marraskuuta Sabena julistettiin maksukyvyttömäksi. Norsunluurannikolta Beninin kautta saapunut Airbus A340-300, rekisteriltään OO-SCZ, laskeutui Brysseliin 7. marraskuuta 2001 jääden yhtiön viimeiseksi lennoksi. Silloinen johtoryhmän puheenjohtaja Fred Chaffart julisti yrityksen 8. marraskuuta konkurssiin.

Belgian parlamentti ryhtyi siivoamaan Sabenan konkurssia loppuvuodesta 2001. Myös Swissairin osuutta Sabenan taloudelliseen tilanteeseen alettiin selvittää. Konkurssin syyt olivat hyvin monitahoisia. Eräs merkittävimmistä syistä oli Swissairin luistaminen sopimusvelvoitteista, sillä se ei vastoin sopimusta rahoittanut Sabenaa riittävästi. Tähän vaikutti Swissairin oma heikko taloudellinen tila. Niin kutsutun ´´hotellisopimuksen´´ mukaan Swissair sitoutui sijoittamaan Sabenaan 258 miljoonaa euroa. Sopimuksen solmivat Belgian pääministeri Guy Verhofstadt ja Swissairin johtaja Mario Corti. Sopimus jäi toteutumatta, mikä aiheutti Sabenalle akuutin rahoituspulan. Myös Sabenan ylioptimistinen sopimus Airbusin kanssa 34 uudesta matkustajakoneesta kävi yhtiölle liian kalliiksi ja johti osaltaan maksukyvyn pettämiseen. Osaa koneista ei ehditty koskaan toimittamaan.

Vuonna 2006 parlamentti haastoi Swissairin hallituksen oikeuteen. Oikeudenkäynti päättyi Swissairin entisen hallituksen tappioon. Seuraavana keväänä uutisohjelma Terzake väitti, että useat hallituksen jäsenet olivat saaneet laittomia maksusuorituksia Sabenan bermudalaisen tytäryhtiön kautta. Paul Reutlingerin aloitettua toimitusjohtajana maksut loppuivat. Näyttöä asiasta ei ole. Konkurssia setvittäessä syyllistä haettiin myös hallituksesta. Valtio-omisteisten yhtiöiden ohjauksesta vastannut ministeri Rik Daems sai kritiikkiä välinpitämättömyydestään ja asioiden huonosta hoitamisesta.

Sabenan tytäryhtiö Delta Air Transport myytiin sijoittajaryhmälle, joka muodosti siitä SN Brussels Airlinesin. Yhtiöstä tuli myöhemmin Belgian nykyinen kansallinen lentoyhtiö, Brussels Airlines.