Sabellianismi

Sabellianismi oli modalistinen heresia. Sabellianisteja olivat ne kristityt, jotka 200-luvun alussa kannattivat Sabelliuksen käsitystä, että Isä, Poika ja Pyhä Henki eivät ole eri persoonia (lat. persona, kr. hypostasis), vaan saman Jumalan eri ilmestymismuotoja.

Sabellianismi syntyi, koska pelättiin kolminaisuusopin sisältävän salaista polyteismia. Varhainen Rooman kirkolliskokous tuomitsi sabellianismin vuonna 262, mutta se sai kannatusta laajoissa piireissä ja tärkeän sijan 200-luvun teologisessa väittelyssä. Lännessä johtavat kristityt ajattelijat torjuivat sabellianismin, mutta välienselvittely pakotti heidät säilyttämään kolminaisuusopissaan monarkiaperiaatteen. Idässä puolestaan Origeneen kolminaisuusoppi ja logoskristologia hyökkäsi sabellianismia vastaan ja torjui sen.

Samantapaista ajattelua esiintyi aikaisemmin monarkianismissa ja myöhemmin mm. Abélardin teologiassa ja socinolaisuudessa.