Saatana (vuoden 1912 elokuva)

Elokuva sisältää neljä kertomusta. Niistä ensimmäinen perustuu John Miltonin runoelmaan Kadotettu paratiisi ja toinen Friedrich Gottlieb Klopstockin runoelmaan Messias.[1][2]

Ensimmäisessä tarinassa Saatana kapinoi Jumalaa vastaan, viettelee käärmeenä ensimmäiset ihmiset ja kylvää heidän joukkoonsa väkivallan ja vallanhimon siemenet. Toisessa kertomuksessa Saatana koettelee Jeesusta ja yrittää estää hänen ylösnousemuksensa.[1][2]

Elokuvan toisen osan ensimmäisessä kertomuksessa keskiaikaisen luostarin alkemisti keksii Saatanan avulla absintiksi kutsutun juoman, joka koituu munkkiveljien ja koko ihmiskunnan tuhoksi. Viimeisessä ja kestoltaan pisimmässä tarinassa Saatana auttaa terästehtaan omistajaa viettelemään tehtaan työläisen Furion rakastetun Marian. Saatanan yllyttämät työläiset nousevat kapinaan, Furio murhaa teollisuusmiehen ja räjäyttää lopuksi itsensä, Marian ja häntä pidättämään tulleet poliisit. Savuavilla raunioilla seisova Saatana sytyttää savukkeen ja pui irvistäen nyrkkiään kohti taivasta.[1][2]

Saatana oli yksi torinolaisen Ambrosio Filmin suurtuotannoista[1]. Sen käsikirjoituksen on laatinut runoilija Guido Volante. Ohjaajaksi mainitaan eräissä lähteissä Luigi Maggin ohella myös Arturo Ambrosio.[2]

Elokuvaa levitettiin aluksi kahdessa osassa, joista toinen sai ensi-iltansa tammikuussa 1913. Mahdollisia sensuuriongelmia peläten yhtiö pyrki esittämään sen yhteiskunnallisena moraalitarinana, jonka tarkoituksena on vedota katsojien omaantuntoon.[1] Yhdysvalloissa elokuvaa näytettiin ilman toista kertomusta[2].

Saatana oli suuri menestys sekä Italiassa että ulkomailla[3]. Kriitikot ylistivät sen vaikuttavaa teemaa, Mario Bonnardin vahvaa näyttelijänsuoritusta sekä taidokasta lavastusta ja kuvausta[1]. Ranskalaisen elokuvahistorioitsijan Georges Sadoulin mukaan elokuvan käsikirjoitus kärsii naivista kirkonvastaisuudesta ja demagogisesta politikoinnista, mutta sen ansiona on kokonaan uudenlaisen kerrontatavan luominen. Saatanan on nähty vaikuttaneen D. W. Griffithin Suvaitsemattomuuteen (1916) sekä eräisiin Thomas H. Incen, Maurice Tourneurin ja Carl Theodor Dreyerin elokuviin.[1][3] Sitä voidaan pitää myös myöhemmän episodielokuvan edeltäjänä[4]. Elokuvasta on säilynyt vain kahdeksan minuutin katkelma[2].

Saatanaa esitettiin Suomessa keväällä 1914. Lehtimainosten mukaan kyseessä oli ”kinematografin suurin ihmetyö”, ”kallein filmi joka tähän saakka on ilmestynyt”.[5][6] Elokuva sai kiittäviä arvosteluja lehdistössä[7][8][9][10][11] ja se oli Hufvudstadsbladetin mukaan myös suuri yleisömenestys[12].

• Saatana Internet Movie Databasessa. (englanniksi)