Saaristolaisleipä

Saaristolaisleipä on musta ja tiivis hapanimeläleipä, jota valmistetaan perinteisesti Suomen lounaisrannikolla ja -saaristossa. Se on tavallisesti tiilenmuotoinen ja leivotaan piimästä tai vedestä, kaljamaltaista, rukiista ja siirapista.[1][2] Ahvenanmaalainen mustaleipä on hyvin samantapainen mutta muodoltaan pyöreä ja litteä leipä.[2]

Saaristolaisleipää.

Saaristolaisleipää voi ostaa nykyään useimmista suurista kaupoista koko Suomessa mutta syntysijoillaan Varsinais-Suomessa ja Ahvenanmaalla sitä saa pienistä lähikaupoistakin. Se säilyy pitkään, jopa kuukausia, mikä on ollut tärkeä ominaisuus pitkillä purjehdusmatkoilla, joilla leipä on ollut muonituksen perusta.[1][2]

Saaristolaisleivän historiaa ei juurikaan tunneta. Sen arvellaan saaneen vaikutteita saksalaisesta tummasta leivästä, jota hansakauppiaat toivat Suomeen 1600-luvulla. Toisaalta Lounais-Suomessa on leivottu aikaisemmin saaristolaisleivän tapaista varileipää, joka on makeutettu imelletyillä maltailla sokerin tai siirapin sijaan.[3] Saaristolaisleivän valmistus kestää nykyisillä, hiivaa hyödyntävillä resepteillä joitakin tunteja mutta perinteisellä tavalla siihen kului kolme päivää: ensimmäisenä päivänä leivottiin hapantaikina ja toisena siihen lisättiin imellettyä taikinaa ja oluenpanosta jäänyttä mäskiä. Kolmantena päivänä leivät lopulta paistettiin ja jätettiin vielä yön ajaksi jäähtyvään uuniin imeltymään.[1]