Saari (Suomen entinen kunta)

Talvisodan päätteeksi solmitussa Moskovan rauhassa 1940 suurin osa siihenastisen Saaren alueesta pysyi Suomessa, mutta pieni osa (29,9 km²) sisältyi Neuvostoliitolle luovutettuihin alueisiin. Ne Suomi valtasi kokonaan jatkosodan alussa 1941, mutta sodan 1944 päätteeksi solmitun Moskovan välirauhansopimuksen mukaan suomalaisjoukkojen oli vetäydyttävä 1940 hyväksytylle rajalle.

Saaren maatalouskunta oli Salpausselkien välimaastoa, ja sitä luonnehtivat harjut, mäet ja järvet. Kunnan luoteiskulma ulottui Toiselle Salpausselälle, mutta Ensimmäinen Salpausselkä kulkee Saaren kohdalla Venäjän puolella 7–8 kilometrin päässä valtakunnanrajasta. Viljelysmaata hankittiin kunnan alueella jo 1800-luvulta alkaen järvenlaskulla. Työ vaati paljon kaivutyötä, joka tehtiin pääosin käsin, ja siitä muistona kunnan vaakunassa esiintyi kolmen hopeisen apilanlehden alla hopeinen puulapio.[4]

Saaren suurimmat järvet ovat Suuri ja Pieni Rautjärvi, jotka ovat nimistään huolimatta pinta-alaltaan miltei saman kokoiset. Edellinen laskee luoteispäästään Simpelejärveen, jälkimmäinen ensin Venäjän rajalla olevaan Ylä-Tyrjänjärveen, edelleen Venäjän alueen kautta Suureen Tyrjänjärveen ja lopulta Simpelejärveen. Simpelejärven itärannasta pieni kaistale kuului Saaren kuntaan.[5]

Arkkitehti Ilmari Launiksen suunnittelema Saaren kirkko valmistui vuonna 1934.

Saaren alueelta on löytynyt joitakin kivikautisia esineitä, mutta ei tiettävästi lainkaan pronssi- tai rautakautisia. Nykyinen asutus on alkuperältään karjalaisvaltauksen tulosta; sinne siirtyi uudisraivaajia keskiajalla lähinnä Käkisalmen, myöhemmin Räisälän, ja Kurkijoen pogostoista. Pähkinäsaaren rauhassa vuonna 1323 Saaren seutu liitettiin Novgorodin tasavaltaan, jolloin siitä tuli osa rauhatonta rajaseutua.[5]

25-vuotisen sodan aikana Saaren seutua hävittivät moneen otteeseen niin Ruotsin kuin Venäjänkin sotajoukot. Yksi vuoden 1595 Täyssinän rauhan rajamerkeistä pystytettiin Tetrisuolle. Seuraavan vuosisadan alun taistelut päättyivät vuonna 1617 Stolbovan rauhaan, jolloin Käkisalmen lääni ja sen mukana Saaren seutu liitettiin Ruotsin valtakuntaan. Uusi esivalta alkoi juurruttaa väestöön uutta uskontoa koviakaan keinoja kaihtamatta, ja Parikkalasta muodostettiin itsenäinen seurakunta, johon myös Saari kuului. Isonvihan päätteeksi vuonna 1721 solmitun Uudenkaupungin rauhansopimuksen mukaan alue liitettiin Venäjän valtakuntaan, ja siitä tuli osa niin sanottua Vanhaa Suomea.[5]

Honkakylässä pidettiin vuonna 1919 kunnalliskokous, ja sen perusteella valtioneuvosto päätti seuraavana vuonna itsenäisen Saaren seurakunnan perustamisesta. Päätös astui voimaan vuonna 1928, jolloin myös Saaren kunta lohkaistiin itsenäiseksi Parikkalasta. Talvisodan päätteeksi solmitussa Moskovan rauhassa maaliskuussa 1940 osa kunnasta jäi Neuvostoliitolle luovutetulle alueelle. Jatkosodan sytyttyä kesäkuussa 1941 Saari joutui sotatoimialueeksi, ja osa kunnan väestöstä evakuoitiin Hankasalmelle Keski-Suomeen, josta evakuoidut palasivat jo saman vuoden loppukesällä. Talvisodan alueluovutus vahvistettiin syyskuussa 1944 Moskovan välirauhassa.[5]

Saari oli pienviljelysvaltaista seutua, ja käsityöläisammatteja, muun muassa hevosrekien valmistusta, harjoitettiin kunnassa vielä 1950-luvulla. Kunnan alue sähköistettiin vasta 1940-luvun loppupuolella. Muutamaa myllyä ja sahalaitosta lukuun ottamatta varsinaisia teollisuuslaitoksia ei kunnassa ollut lainkaan. Alkutuotantovaltaisuus näkyi 1960-luvulla voimakkaana väkiluvun pienenemisenä. Vuonna 1950 Saaren asukasluku oli 3 834 ja vuonna 1960 vielä 3 512, mutta vuonna 1970 enää 2 864.[5] Vuonna 1985 kunnassa oli 2 031 asukasta.[6]

Saaren kunnassa siirryttiin peruskoulujärjestelmään syyslukukauden alussa 1975, jolloin Akonpohjassa toiminut keskikoulu lakkautettiin ja kuntaan jäi vain yksi ala-asteen koulu. Lähin yläasteen koulu ja lukio toimivat tämän jälkeen Parikkalassa.[5]

Honkakylä, Joensuu, Kesusmaa, Kirjavala, Maironiemi, Mikkolanniemi, Rasvaniemi, Saarenkylä, Tarnala.

Saaren kautta kulkevat valtatie 6 ja Karjalan rata. Saaresta tuli rautatiepaikkakunta vasta vuonna 1966, jolloin Karjalan radan uusi osuus Parikkalasta radan vanhalle linjalle Tohmajärven Onkamoon avattiin liikenteelle. Saaren rautatieasema otettiin käyttöön kesäkuun alussa 1969, mutta se suljettiin kesäkuun alussa 2005.[7]

Näkymä Saaren kirkon lähellä sijaitsevasta Vaaranmäen tornista pohjoiseen, Pienen Rautjärven suuntaan.

Saarella oli oma rautatieasema, joka lakkautettiin pienten asemien verkoston karsimisen yhteydessä vuonna 2005. Saaren tiilikirkko on rakennettu vuonna 1934, arkkitehtina Ilmari Launis. Kirkon alttaritaulu on Suomen suurimpia. Saarella on myös Honkakylän kauppamuseo ja Mykkiin kivet -siirtolohkareet, Kirjavalan kanava sekä Vaaranmäellä sijaitsee korkea näkötorni. Mikkolanniemen kodalta on upeat näköalat Pienelle Rautjärvelle.

Saaren pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla sikasoppa, ohrapuuro, mustikkakeitto ja kaalinlehdellä paistetut, ohrasuurimoista leivotut lehikäiset.[8]

• Aleksanteri Aava, runoilija
• Jorma Härkönen, keskimatkojen juoksija
• Olavi Litmanen, jalkapalloilija
• Suvi Mikkonen, taekwondoin
• Antti Neuvonen, kuvanveistäjä
• Elisa Neuvonen, kilpakävelijä
• Sami Partanen, pesäpalloilija
• Timo Pekkanen, professori ja eläinlääkäri
• Tuomo Pekkanen, professori ja kielitieteilijä
• Hilja Valkeapää, kirjailija

• Jaana Juvonen: Kanavankaivajien kaudesta kuntaliitokseen - Saaren historia. Parikkala: Parikkalan kunta, 2012. ISBN 978-952-93-0078-5. 320 s.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Saari (Suomen entinen kunta) Wikimedia Commonsissa