Saalinki
Saalinki on aluksen mastossa oleva poikittaisrakenne, jonka päätarkoitus on tukevoittaa mastoa yhdessä vanttien kanssa. Saalinkia käytetään myös kohteliaisuuslipun, viestilippujen sekä muiden lippujen ja viirien kiinnityspisteenä.
Purjevene
Purjeveneessä alin saalinki on yleensä noin kolmen metrin korkeudella; sen pituus ja niiden määrä riippuu veneen ja maston pituudesta, mutta keskiverto on noin 40 cm kummallekin puolelle. Saalingin kärjen kautta kulkee vantti. Saalingit lisäävät vanttien kanssa yhdessä toimiessaan maston vääntölujuutta. Kolmiomainen rakenne muuttaa tuulen ja purjeen aiheuttaman taivutusmomentin vedoksi (vanttiin) ja puristukseksi (saalinkiin). Ilman saalinkeja maston paksuus ja siten myös paino olisi huomattavasti suurempi. Saalinkien lukumäärä antaa myös karkean suuruusluokan purjeveneen koosta sen ollessa kaukana.
Moottorivene
Moottoriveneessä saalinki liittyy tavallisimmin hytin katolla tai tuulilasiveneissä keulakannella olevaan valomastoon, johon on sijoitettu aluksen kulkuvalot. Tällöin saalinkeja käytetään vain liputukseen.
Liput saalingissa
Saalinkien kärjessä ja joskus myös puolivälissä on nostimet viireille ja viestilipuille. Yleissääntö on vasemmalle viestit, oikealle kohteliaisuusliput ja viirit. Oikeanpuoleinen saalinki on arvokkaampi: siihen nostetaan komento- pätevyys- ja seuraviirit. Vasemmanpuoleinen saalinki on merkinantoa varten; sinne voi nostaa vaikkapa destinaatiolipun eli ulkomaille mennessä nostettavan kohdemaan pienoislipun. Ulkomailla oltaessa omat viirit siirretään vasempaan saalinkiin ja kyseisen maan lippu eli ns. kohteliaisuuslippu nostetaan oikealle puolelle. Viirien järjestys on tärkeä: ylimmäksi tulee aina pursilipusta johdettu eli veneenomistajan, kunniajäsenen, kommodorin tai varakommodorin viiri, sen alle pätevyysviiri ja alimmaksi seuraviiri.
Jos ulkomailla vuokraa veneen niin oman maan lipun voi nostaa vasemmanpuoleiseen saalinkiin; perälippu on sen maan lippu mihin vene on rekisteröity. Jos siirtyy esimerkiksi Kreikkaan rekisteröidyllä veneellä Italian vesille, Italian kohteliaisuuslippu tulee oikeanpuoleiseen saalinkiin. Oman maan lippuna käytetään tällaisessa tapauksessa ehdottomasti normaalia kansallislippua, ehdottomasti ei pursilippua, koska se on varattu tarkkaan määrätyille, tiettyjen seurojen rekistereihin merkityille veneille.
Viranomaiset käyttävät oikeanpuoleista saalinkia merkinantoon: vuoteen 1980 asti siihen nostettiin pysäytysmerkkinä käytetty Tullilippu, nykyisin kelta-mustaruutuinen signaalilippu L sitä käytettäessä; näin tehdään harvoin, koska viranomaiset suosivat punavaloista taskulamppua tai punakeltaista Stop-käsikilpeä. Vieraaseen maahan veneellä saavuttaessa pidetään mastossa keltaista "Q" (ei ruttoa)-viestilippua, kunnes maahantulotarkastus (tulli, passintarkastus) on suoritettu.
Lähteet
- Veneilijän lippukirja. Helsinki: Suomen veneilyliitto, 1998. ISBN 952-9610-01-7.
- Suomen Veneilyliitto: Veneenpäällikkö - veneenpäällikkökurssin oppikirja
- Partiopurjehtijat.fi Liput ja viirit