Saab 35 Draken

Ensimmäiset J35A:t luovutettiin 8. maaliskuuta 1960 Ruotsin ilmavoimien (ruots. Svenska Flygvapnet) F13-lennostolle Norrköpingiin. Viimeiset A-mallin koneet toimitettiin vuonna 1962. Tuotanto käsitti 65 typ 65 -jälkipolttimella varustettua ja 25 pidemmällä typ 66 -jälkipolttimella varustettua konetta (valmistusnumerot (engl. construction number) 35001 - 35090). Ensimmäisiin ei asennettu tutkaa eikä tähtäintä. Tyyppi oli palveluskäytössä F16-lennostossa Uppsalassa aina vuoteen 1976.

LM Ericsson ei saanut PS-03-tutkaansa valmiiksi Drakenin J35A-versioon, minkä seurauksena ensimmäisiin sarjatuotantokoneisiin asennettiin Ruotsin ilmavoimien materiaalilaitoksen (KFF) hankkimat ranskalaiset CSF Cyrano -tutkat, jotka saivat Ruotsissa mallinimen PS-02. Koneisiin asennettiin myös PN-793/A-omakonetunnistusjärjestelmä ja tähtäimenä oli alkuun S 6, joka myöhemmissä korvattiin Saabin S 6B -tähtäimellä. Aseistus käsitti neljä lämpöhakuista Rb 24 -ohjusta, joka oli ruotsalaisten käyttämä mallinimi yhdysvaltalaisesta AIM-9 Sidewinder-ilmataisteluohjuksesta. Koneisiin oli asennettu myös kaksi 30 millimetrin Aden-pikatykkiä sekä ilmasta-maahan-ammuttavia raketteja.[1][4][5]

Koneista 25 muutettiin kaksipaikkaisiksi Saab SK35C -koulukoneiksi vuosina 1959–1960. Kaksipaikkaiset koulukoneet sijoitettiin Uppsalaan F16-lennostoon perustettuun koulutuskeskukseen, jolle luovutettiin myös joitakin simulaattoreita.[1]

Lähde: [2]

Yleiset ominaisuudet

• Miehistö: 1
• Pituus: &&&&&&&&&&&&&015.020700015,207 m
• Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&&09.04200009,42 m
• Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&03.06890003,689 m
• Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&06590.&&&&006 590 kg
• Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&010089.&&&&0010 089 kg
• Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × RM6B suihkumoottori; &&&&&&&&&&&&&048.&&&&0048 kN kuivana, &&&&&&&&&&&&&064.&&&&0064 kN jälkipolttimella

Suoritusarvot

Parannettu ja takarungoltaan pidennetty versio, jossa oli ranskalaisen tulenjohtotutkan sijasta ruotsalainen PS07-tutka ja S6:sta parannettu S7-tähtäin sekä lisenssivalmisteisia Sidewinder-ohjuksia. Ensimmäiset B-mallin koneet toimitettiin vuonna 1961 F16 -lennostolle Upsalaan sekä F18 -lennostolle Tullingeen ja F10 -lennostolle Ängelholmiin. Valmistusmäärä oli 73 konetta. Tyyppi poistui palveluskäytöstä vuonna 1976. Suomen ilmavoimat vuokrasi 6 B-mallin konetta Ruotsin ilmavoimilta vuonna 1972 ja ne ostettiin vuonna 1976. Käytössä Suomessa harjoitushävittäjänä tyyppimerkinnällä J35BS Draken (S=Suomi) 1972–1995 ensin Tikkakoskella Hämeen lennostossa ja myöhemmin Lapin Lennostossa Rovaniemellä.

Taas J 35A:ta, Sk 35C:ä ja J 35B:ä tehokkaammalla moottorilla varustettu malli. Koneita valmistettiin 92 kpl. Tyyppi oli palveluskäytössä F4 -lennostossa Östersundissa ja F21 -lennostossa Luleåssa vuoteen 1984.

Oli kuudella kiinteällä kameralla varustettu tiedustelukone. E-mallin 60:stä koneesta 31 oli uusia ja 29 muunnettiin käytetyistä 35D-koneista. Neljän lisäsäiliön ansiosta sillä oli hävittäjiä pitempi toimintasäde. Tyyppi palveli F11 ja F21 -lennostoissa vuosina 1964–1979.

J 35D:stä kehitetty Drakenin viimeinen tuotantoversio, jossa oli tehokkaampi tulenjohtojärjestelmä ja monipuolisempi ohjusvarustus. tyypin ensilento tapahtui 26.6.1964. Ohjuksina voitiin käyttää Ruotsissa lisenssillä valmistettuja lämpöhakuisia HM-58 Falcon- (ruotsalaiselta merkinnältään Rb28) ja AIM-9 Sidewinder- (Rb24) sekä puoliaktiivisesti tutkan avulla hakeutuvia HM-55 Falcon (Rb27) ilmataisteluohjuksia. Tyyppiä valmistettiin 230 kpl vuosina 1965..1968. Sarja F1 käsitti 100 konetta (valm no:t 35401..35500) ja F2 -sarja 130 konetta (valm no:t 35551..35630). Tyyppi oli 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa Ruotsin päähävittäjä. Se palveli F13, F1, F10, F3, F12 F16 ja F17 -lennostoissa (F=Flygflottij). Tyyppiä alettiin Ruotsissa poistaa palveluksesta 1980-luvulla ja viimeisenä se oli palveluskäytössä F10 -lennostossa Ängelhomissa vuoteen 1989.

Oli käytetyistä J 35F2-koneista modernisoitu torjuntahävittäjä. Ruotsin ilmavoimien F10 -lennoston käytössä oli tyyppiä vuodesta 1987 alkaen yhteensä 67 kpl. Koneet poistuivat käytöstä 8.12.1998.

Itävallalle 1987–89 toimitetut J 35Ö koneet (24 kpl) olivat F4 -lennoston peruskorjattuja 35D-sarjan koneita. Koneet saivat uudet valm n:o 351401..351424 ja tunnukset 01..24. Koneet poistuivat käytöstä vuonna 2005 viimeisinä Draken koneina.

Tanskan Saabilta ostamat 51 kpl J35F2 -koneita saivat tunnuksen A35XD Draken (A=attack, X=vienti ja D=Danmark). Koneista 20 oli tanskalaisen merkintätavan mukaan F-35-hävittäjiä (toimitusvuodet 1970–71), 20 RF-35-tiedustelukoneita (1971–72), kuusi TF-35 koulutuskoneita (1971–72) ja myöhemmin vielä viisi TF-35-konetta (1976–77). Koneet oli optimoitu paremminkin rynnäkkötehtäviin kuin ilmapuolustukseen; koneiden rakennetta vahvistettiin ja polttoainemäärää kasvatettiin 40 prosentilla. Koneet palvelivat Eskadrille 725 ja Esk. 729 -laivueissa Karupissa vuoteen 1993.

Suomessa lisenssillä koottu J 35F2:n vientiversio. Koneet olivat viimeiset tuotantolinjalta valmistuneet Drakenit. Tunnetaan Suomessa merkinnällä Saab 35S Draken (S=Suomi). Tunnukset DK-201..223 (parittomat numerot). Käytössä yhteensä 12 kpl vuosina 1974–2000 Lapin lennoston Hävittäjälentolaivue 11:ssä Rovaniemellä. Tyypin viimeinen lento Suomessa tapahtui 16.8.2000 Rovaniemellä.

J 35A:sta muunneltu aseistamaton ja tutkaton kaksipaikkainen harjoituskone. Kaikkiaan 26 A-mallin konetta muutettiin kaksipaikkaiseksi C-mallin koneeksi. Koneet saivat uudet valm. no:t 35800..35826. Käytössä Suomessa 2-paikkaisena harjoitushävittäjänä tyyppimerkinnällä J35CS Draken 1978–2000 Lapin Lennostossa Rovaniemellä ja 1984–1997 Satakunnan Lennostossa Pirkkalassa.

Kolme Saab J 35 Drakenia Flygvapenmuseumissa Linköpingin lähellä (2002)

Kittilän lentoasema