Sa’id ibn Taimur

Sa’id ibn Taimur (13. elokuuta 1910 – 19. lokakuuta 1972) oli Omanin sulttaani vuosina 1932–1970.[1]

Sa’id ibn Taimur

Sa’id ibn Taimuria edelsi hänen isänsä Taimur ibn Faisal.

Kautensa alkuvuosikymmeninä Sa’id ibn paljolti Taimur sulki maan rajat ja pakotti tällä riitaiset heimot kohti yhtenäisyyttä hajanaisen kauden jälkeen. Yhtenäisyyttä syntyi, mutta maa taantui ympäröivän maailman kehityksestä.[1] Sa’id ibn Taimuria sai kautensa aikana maansa sisäistä poliittista vastustusta muun muassa imaamilta, maan uskonnolliselta johtajalta, joka kapinoi Nizwasta käsin. Kiistaan sekaantui ulkomaitakin, mutta Taimur pysyi vallassa vuoteen 1970. [2]

Sulttaania vastaan kapinoitiin jälleen vuonna 1965, ja 1966 hän joutui salamurhayrityksen kohteeksi. Vuonna 1970 maassa toteutettiin onnistuneesti vallankaappaus, jolla valtaan nostettiin sulttaanin poika Qabus ibn Sa’id Al Sa’id.[1]

Sa’id ibn Taimur ajettiin vallankaappauksen jälkeen maanpakoon. Hän asui elämänsä viimeiset vuodet Lontoon Dorchester-hotellissa.[1] Kuoltuaan 1972 Sa’id ibn Taimur haudattiin Englantiin.