Syriza

Syrizan lähtökohtana oli Vasemmiston ja edistyksen liiton (Synaspismós) sekä useiden pienten vasemmistoryhmien yhteinen foorumi Vasemmiston yhtenäisyyttä ja yhteistä toimintaa koskeva vuoropuhelu (Χώρος Διαλόγου για την Ενότητα και Κοινή Δράση της Αριστεράς, Chóros Dialógou gia tin Enótita kai Koiní Drási tis Aristerás), joka perustettiin vuonna 2001. Sitä käytettiin muun muassa vaaliliittojen solmimiseen.[2][11]

Syriza syntyi erilaisten vasemmistopuolueiden ja muiden vasemmistoryhmien vaaliliittona Kreikan vuoden 2004 parlamenttivaaleissa. Niissä vaaliliiton Syrizan nimellä tekivät:[11][12]

• Vasemmiston, kansanliikkeiden ja ekologian liitto (Synaspismós, SYN) eli aiempi Vasemmiston ja edistyksen liitto
• Uudistuva kommunistinen ekologinen vasemmisto (AKOA)
• Internationalistinen työläisten vasemmisto (DEA)
• Vasemmiston yhdistyneen toiminnan liike (KEDA)
• Aktiiviset kansalaiset (Manólis Glézoksen organisaatio)
• muita riippumattomia

Syrizan johtaja Tsípras oli myös Synaspismóksen johtaja. Vuoden 2004 vaaleissa vaaliliitto sai 3,3 prosenttia äänistä ja kuusi parlamenttiedustajaa,[13] jotka olivat kaikki Synaspismóksesta. Tämä aiheutti ristiriitoja koalitiossa, ja pienemmät puolueet syyttivät Synaspismósta sopimuksen rikkomisesta ja vaativat yhtä sen edustajista luovuttamaan paikkansa AKOA:n Giánnis Baniákselle. DEA jätti tämän jälkeen koalition.[11] Kolme kuukautta vaalien jälkeen järjestettyihin europarlamenttivaaleihin Synaspismós lähti itsenäisesti, kun taas muut tukivat muun muassa feminististä vaaliliittoa Naiset toisen euroopan puolesta. Riita päättyi joulukuussa, kun Synaspismós tuki yhteistyön jatkamista ja sen johtaja Níkos Konstantópoulos luovutti paikkansa Alékos Alavánokselle.[11]

Vuoden 2007 vaaleissa Syriza sai 5,0 prosenttia äänistä ja 14 paikkaa.[13]

Syrizan kannatustilaisuus vuoden 2007 vaalien alla.

Syrizan puheenjohtaja Aléxis Tsípras.

Syriza muutettiin puolueeksi vuonna 2012. Tämän myötä sen aiemmat osatekijät lakkautettiin itsenäisinä puolueina, muun muassa Synaspismós vuonna 2013.

Kreikan velkakriisin puhkeamista seuranneissa toukokuun 2012 vaaleissa Syriza nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi 52 paikalla parlamentissa.[6] Puolue yli kolminkertaisti aiemman vaaliliiton vuoden 2009 vaaleissa saaman kannatuksen. Vaaliteemoissaan puolue halusi hylätä Kreikan tuolloiset pelastuspaketit ja perustaa vasemmiston yhteishallituksen.[6] Uuden demokratian puheenjohtajan ilmoitettua, ettei saa muodostettua hallitusta, hallituksen muodostamisvastuu siirtyi Syrizan puheenjohtajalle.[14] Hallitussopua ei kuitenkaan löytynyt, ja maassa järjestettiin uudet vaalit kesäkuussa 2012.[15]

Kesäkuun 2012 vaaleissa Syriza tuli toiseksi, ja hallituksen muodosti Uusi demokratia Antónis Samarásin johdolla. Syriza sai parlamenttiin 71 edustajaa ja puolueen kannatus oli 26,9 prosenttia.[16]

Vuoden 2015 ensimmäisissä vaaleissa Syrizasta tuli voittaja,[7] mutta se jäi kahden paikan päähän ehdottomasta enemmistöstä. Tsípras nousi pääministeriksi ja muodosti Tsíprasin hallituksen oikeistolaisen Itsenäiset kreikkalaiset (ANEL) -puolueen kanssa.[17] Puolueiden näkemykset muun muassa homoavioliitoista, maahanmuutosta, kirkon roolista ja Turkista olivat monin tavoin vastakkaisia, mutta viha velkaohjelmia kohtaan yhdisti niitä.[18]

Syrizan nousu ensin vuonna 2012 ja lopulta pääministeripuolueeksi vuonna 2015 merkitsi suurta käännettä kreikkalaisen radikaalivasemmiston historiassa. Kreikkalainen vasemmisto on aina ollut hyvin hajanainen ja sisäisesti riitainen. Synaspismóksen ja Syrizan muodossa se pystyi lopulta tekemään yhteistyötä, joka mahdollisti jopa valtaanpääsyn.[4]

Elokuussa 2015 osa Syrizan kansanedustajista äänesti hallituksen Kreikan velkojien kanssa neuvottelemaa taloussopimusta vastaan ja se hyväksyttiin vain, koska osa oppositiosta kannatti sitä. Pääministeri Tsípras ilmoitti tämän jälkeen eroavansa.[19] Sopimusta vastustaneet syrizalaiset perustivat uuden puolueen nimeltä Kansan yhtenäisyys (LAE), johon liittyi 29 Syrizan 149 kansanedustajasta. Sen johtajaksi valittiin energiaministeri Panagiótis Lafazánis.[20][21]

Vuoden 2015 toisissa vaaleissa Syriza säilytti suurimman puolueen aseman ja sai lähes yhtä suuren ääniosuuden kuin edellisissäkin vaaleissa, 35,46 prosenttia. Paikkoja puolue sai 145, eli puolue jäi ehdottomasta enemmistöstä kuuden paikan päähän. Tsíprasista tuli jälleen pääministeri ja Syriza muodosti uudenkin hallituksen, Tsíprasin II hallituksen, Itsenäiset kreikkalaiset -puolueen kanssa.

Vuoden 2019 vaaleissa Syriza kärsi tappion Uudelle demokratialle, ja tuli toiseksi 31,53 prosentin ääniosuudella ja 86 parlamenttipaikalla.[22] Vaaleissa entinen syrizalainen valtiovarainministerinä toiminut Giánis Varoufákis veti omaa Mera25-puoluettaan.

Syrizan politiikkaa hallitsi Kreikan velkakriisin puhkeamisen jälkeen ja ennen puolueen valtaannousua 2015 liiallisten säästötoimien ja Kreikan velkojien vaatimusten vastustaminen, koska kriisinhoito kurjisti kansan elämää ja johti suureen työttömyyteen. Toiseelta vuoden 2015 käänteiden jälkeen Syriza ryhtyi hallituksessa ollessaan pitkälti toteuttamaan velkojien vaatimuksia maan talouden korjaamiseksi.[4][23]

Muiden kreikkalaispuolueiden tapaan Syrizan europarlamentaarikot ovat vastustaneet melkein jokaista europarlamentin Venäjä-vastaista julkilausumaa.[24] Toukokuussa 2014 Tsípras puolusti Krimin ns. kansanäänestystä itsenäisyydestä,[24] vastusti Venäjän-vastaisia pakotteita ja syytti Ukrainaa uusnatsielementeistä. Puolueen vaalivoiton jälkeen 2015 Syrizan energiaministeri Lafazánis sanoi puolueen vastustavan vallitsevia pakotteita,[25] mutta EU-kokouksessa hallitus kuitenkin hyväksyi pakotteiden jatkamisen.[26]

Vuonna 2013 Syriza kampanjoi Kreikan Nato-eron puolesta.[25] Tammikuussa 2015 Tsípras sanoi, että Kreikka on sitoutunut Natoon, eikä ole Kreikan edun mukaista keskittyä tällä hetkellä jäsenyydestä eroamiseen.[27]