SVO-kieli
SVO-kieli tarkoittaa kielitieteessä kieltä, jossa perussanajärjestys on subjekti–verbi–objekti (esimerkiksi minä ajan autoa). Se on yleisin sanajärjestys maailman kielissä SOV-sanajärjestyksen lisäksi. Nykyeurooppalaiset kielet ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta SVO-kieliä. Sekä uralilaisen että indoeurooppalaisen[1] kantakielen perussanajärjestykseksi on kuitenkin rekonstruoitu SOV.
Eräitä SVO-kieliä
- arabian kieli
- bulgarian kieli
- englannin kieli
- espanjan kieli
- esperanto
- fäärin kieli
- guarani
- hausa
- hollannin kieli
- ido
- interlingua
- islannin kieli
- italian kieli
- jaavan kieli
- joruban kieli
- khmer
- kiinan kieli
- malaiji
- norjan kieli
- novial
- portugalin kieli
- ranskan kieli
- romanian kieli
- ruotsin kieli
- saksan kieli
- suomen kieli
- swahili
- tanskan kieli
- thai
- venäjän kieli
- vietnamin kieli
- viron kieli
- volapük.
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.