SS-divisioona Wiking
SS-divisioona Wiking (saks. SS-Division „Wiking“) oli toisen maailmansodan aikainen Saksan moottoroitu Waffen-SS-divisioona, johon rekrytoitiin ulkomaalaisia vapaaehtoisia.
SS-divisioona Wiking | |
---|---|
SS-divisioona Wikingin tunnus |
|
Toiminnassa | 1940–1945 |
Valtio | Saksa |
Puolustushaarat | Waffen-SS |
Komentajat | |
Tunnettuja komentajia | Felix Steiner |
Divisioonan historia
Divisioona perustettiin joulukuussa 1940 SS-Verfügungstruppen Germania-rykmentistä.[1]
Wiking otti osaa hyökkäykseen Neuvostoliittoon osana Etelän armeijaryhmää ja saavutti Donin Rostovin marraskuussa 1941. Seuraavana keväänä operaatio Sinisen mukainen hyökkäys suuntautui Kaukasiaan. Divisioona oli reservinä Kurskin taistelun aikana. Myöhemmin divisioona joutui Tšerkasyn mottiin, josta murtautuessaan se menetti kaikki panssarinsa ja kärsi suuria tappioita.[1]
Divisioona siirrettiin Chełmiin uudelleenvarustettavaksi ja lähetettiin heinäkuussa 1944 Puolaan, jossa se taisteli Veikselillä ja otti osaa Varsovan kansannousun tukahduttamiseen. Divisioona siirrettiin joulukuussa 1944 Unkariin, jossa se osallistui epäonnistuneeseen hyökkäykseen Budapestin takaisinvaltaamiseksi. Se vetäytyi Unkarin ja Tšekkoslovakian läpi ennen antautumistaan Itävallassa.[1]
Divisioonassa palveli noin 1 400 suomalaista.[2]
Sotarikoksia
Osa Wiking-divisioonan sotilaista otti 9. heinäkuuta 1941 osaa 600 juutalaisen joukkomurhaan Lvovissa kostona rykmentinkomentajansa kuolemasta.[3]
Divisioonan sotilaat murhasivat satoja juutalaisia Zloczowin linnassa heinäkuun 1941 alkupäivinä ukrainalaisten vapaaehtoisten kanssa. Verilöylyn pysäytti 295. jalkaväkidivisioonan everstiluutnantti Helmuth Groscurth. 9. heinäkuuta 1941 joukot osallistuivat juutalaisten murhiin Lvivissä kostoksi SS-Infanterie-Regiment Westlandin komentaja Hilmar Wäckerlen kuolemasta. Adolf Storms tuotiin oikeuteen vuonna 2009 syytettynä 58 unkarinjuutalaisen pakkotyöläisen murhasta Itävallassa 29. maaliskuuta 1945, mutta hän ehti kuolla ennen tuomion julistamista.[1]
Einsatzgruppe D:n Einsatzkommando 11 liikkui divisioonan mukana 1942. Sillä oli käytössään liikkuva kaasukammio epätoivottujen henkilöiden eliminointiin.[1]
Divisioonan mukana oli myös Ahnenerbeen kuuluva Dr. Herbert Jankuhnin johtama Sonderkommando Jankuhn, joka keräsi taide-esineitä Mustanmeren alueelta.[1]
4. Gebirgs-Divisionin komentaja Karl Eglseer sekä slovakkikenraalit Gustav Malár ja Jozef Turanec, jotka palvelivat samaan aikaan Miusjoen alueella huhtikuussa 1942 arvostelivat Wikingin sotilaiden kurittomuutta ja laajaa ryöstelyä.[1]
Wiking-divisioonan yksiköitä oli mukana Varsovan kansannousun verisessä tukahduttamisessa. Kapinalliset ja kapinallisina pidetyt teloitettiin ja heitä piilottaneet siviilit kerättiin kokoon ja ammuttiin. Wikingin ja muutaman muun SS-divisioonan sotilaita myös raiskasi ja teloitti summittaisesti siviilejä.[4]
Komentajat
- SS-Obergruppenführer Felix Steiner (1. joulukuuta 1940 – 1. maaliskuuta 1943)
- SS-Obergruppenführer Herbert Otto Gille (1. maaliskuuta 1943 – 6. elokuuta 1944)
- SS-Oberführer Eduard Deisenhofer (6. elokuuta 1944 – elokuu 1944)
- SS-Standartenführer Johannes Mühlenkamp (elokuu 1944 – 9. lokakuuta 1944)
- SS-Oberführer Karl Ullrich (9. lokakuuta 1944 – 5. maaliskuuta 1945)
Lähteet
- Goldsworthy, Terry: Valhalla’s Warriors: A History of the Waffen-SS on the Eastern Front 1941–1945. Dog Ear Publishing, 2007. ISBN 1598584456. (englanniksi)
Viitteet
- 5. SS-Panzer-Division Wiking Axishistory.com.
- Nalbantoglu, Minna: Suomen SS-miesten tarinat lähilukuun. Helsingin Sanomat, 2.6.2018, s. A 17.
- Rhodes, Richard: Masters of Death: The SS-Einsatzgruppen and the Invention of the Holocaust. ISBN 0-375-40900-9.
- Goldsworthy s. 74.
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta SS-divisioona Wiking Wikimedia Commonsissa
Heer |
| ||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Waffen-SS |
Leibstandarte Adolf Hitler - Das Reich - Totenkopf - Wiking - Hohenstaufen - Frundsberg - Hitlerjugend | ||||||
SA |
Panssariarmeijakunta Feldherrnhalle | ||||||
Luftwaffe |