SN 1987A

SN 1987A oli läheisessä kääpiögalaksissa Suuressa Magellanin pilvessä (LMC), sen Tarantula-kaasusumussa, räjähtänyt tähti eli supernova.

Supernova SN 1987A:n ympäristöä ja lähikuva supernovaa ympäröivistä renkaista

Supernova SN 1987A on 168 000 valovuoden etäisyydellä. Supernovan valo saavutti maan 23. helmikuuta 1987[1]. Pian räjähdyksen havaitsemisen jälkeen tunnistettiin, että räjähtänyt tähti oli ollut +12 magnitudin Sanduleak -69° 202, sininen superjättiläistähti. Tämä oli odottamatonta, koska tuolloisten käsitysten mukaan sinisten superjättiläisten ei pitänyt räjähtää supernovina.

SN1987A:n löysivät ensiksi 24. helmikuuta 1987 Ian Shelton ja Oscar Duhalde Las Campanasin observatoriossa Chilessä sekä heistä riippumattomasti Albert Jones Uudessa Seelannissa. Supernova oli eteläisellä pallonpuoliskolla nähtävissä paljain silmin ja se kirkastui +2.9 magnitudin tähdeksi.

Tämä oli Maata lähin ja paljain silmin havaittu supernova liki 400 vuoteen, sillä edellisen kerran supernovan paljain silmin löysi Johannes Kepler vuonna 1604 omasta galaksistamme.

Pian jälkeenpäin huomattiin että jo 3 tuntia ennen visuaalisia havaintoja supernovasta oli iskeytynyt yli parikymmenen neutriinon ryöppy eri puolilla maapalloa oleviin neutriinoilmaisimiin. Klo 7.35 UT-aikaa Japanissa Kamiokande II-neutriinokammio havaitsi 11 antineutriinoa, Yhdysvalloissa IMB-neutriinokammio havaitsi 8 antineutriinoa ja Venäjällä Baksanin gallium-germanium-neutriinoteleskooppiin iskeytyi 5 antineutriinoa. Kaikki tämä tapahtui 13 sekunnin sisällä. Näistä neutriinohavainnoista saatiin ylärajat neutriinon massalle ja varaukselle.

Supernovaa edeltänyt tähti oli aiemmin puhaltanut tähtituulena materiaa ympärilleen ja nyt se syttyi näkyviin renkaina kun supernovasta leviävä ultraviolettivälähdys ionisoi ne. Syttymisen viiveajasta ja renkaiden koosta voitiin laskea supernovan etäisyys trigonometrisesti. Vuonna 2001 räjähdyksessä leviävä supernova-aines törmäsi sisempään renkaaseen ja se kuumeni, kirkastui ja alkoi säteillä röntgensäteitä.