SN 1604
SN 1604, joka tunnetaan myös nimillä Keplerin supernova, Keplerin nova ja Keplerin tähti, oli Tyypin Ia supernova[2][3], joka esiintyi LInnunradan galaksissa Käärmeenkantajan tähdistössä. Se nähtiin vuonna 1604, ja se on toistaiseksi viimeinen paljain silmin nähty supernova, joka galaksissamme on kiistattomasti havaittu,[4]. Supernovaräjähdys tapahtui noin 6,1 kiloparsekin eli 20 000 valovuoden päässä Maasta.
| SN 1604 | |
|---|---|
 Keplerin supernova (SN 1604) |
|
| Epookki J2000 | |
| Supernovatyyppi | Ia |
| Galaksi | Linnunrata |
| Tähdistö | Käärmeenkantaja |
| Rektaskensio | 17h 30m 42s |
| Deklinaatio | -21° 29′ |
| Galaktiset koordinaatit | G4.5+6.8 |
| Löytöpäivä | 8.–9. lokakuuta 1604 |
| Kirkkaus | –2,25–2,5 |
| Etäisyys |
20 000 valovuotta[1] 6,1 kiloparsekia |
| Fyysiset ominaisuudet | |
| Muuta | Viimeisin Linnunradan galaksissa havaittu supernova |
Havainnot
Keplerin tähden ollessa kirkkaimmillaan sen näennäinen magnitudi oli nykyisten arvioiden mukaan -2,5.[1] Tuolloin se oli kirkkaampi kuin mikään muu tähti, ja se näkyi päivälläkin.[5] Mainintoja siitä esiintyy eurooppalaisissa, kiinalaisissa, korealaisissa ja arabialaisissa lähteissä.[6][7]
Supernova oli nähtävissä maaliskuuhun 1606 saakka.[1]
Keplerin tähti oli toinen saman sukupolven elinaikana nähty supernova, sillä Kassiopeian tähdistössä oli vuonna 1572 nähty Tyko Brahen supernova. Uusia supernovia ei näiden jälkeen tiedetä Linnunradan galaksissa nähdyn, joskin muissa galakseissa niitä on nähty useitakin siitä lähtien, kun S Andromedae tuli näkyviin vuonna 1885. SN 1987A Suuressa Magellanin pilvessä näkyi helposti paljain silmin.
Todisteet viittaavat siihen, että myöhemmistä supernovista lähtenyt signaali on saapunut Maahan noin vuosina 1680 ja 1870; näistä edellinen tunnetaan nimellä Cassiopeia A, jälkimmäinen tunnisteella G1.9+0.3. Historialliset lähteet eivät kuitenkaan osoita, että kumpikaan olisi havaittu, mikä todennäköisesti johtuu siitä, että tähtienvälinen pöly himmensi niiden valon.[8]
Keplerin supernovan supernovajäännettä pidetään yhtenä lajinsa prototyyppisistä edustajista, ja se on edelleen laajan tähtitieteellisen tutkimuksen kohteena.
Väittelyt Euroopassa
Muiden aikansa tähtitieteilijöiden tavoin Johannes Kepler yritti tuolloin tehdä Marsin ja Jupiterin konjunktiosta, jota he pitivät hyvänä enteenä ja jonka he mielessään yhdistivät Betlehemin tähteen. Pilvisen sään vuoksi hän ei kuitenkaan voinut tehdä mitään tähtitieteellisiä havaintoja. Sen sijaan Wilhelm Fabry, Michelin Maestlin ja Heisaeus Röslin onnistuivat 9. lokakuuta havainnoimaan tähtitaivasta, mutta supernovaa he eivät muistiinpanoissaan maininneet.[9] Ensimmäisen sitä koskevan muistiin merkityn havainnon Euroopassa teki Lodovico delle Colombe Pohjois-Euroopassa 9. lokakuuta 1604.[10] Sään vuoksi Kepler pystyi tekemään tästä kirkkaasta kohteesta havaintoja vasta lokakuun 17. päivästä lähtien toimiessaan Prahassa keisari Rudolf II:n hovissa.[11] Sille annettiin myöhemmin hänen nimensä, vaikka hän ei nähnytkään sitä ensimmäisenä, sillä hän tarkkaili supernovaa kokonaisen vuoden ajan ja kirjoitti siitä kirjankin nimellä De Stella nova in pede Serpentarii ("Uudesta tähdestä Käärmeen tähdistön jalassa"). Se ilmestyi Prahassa vuonna 1606.
Delle Colomben ja Galilein väittely
Vuonna 1606 Delle Colombe julkaisi tutkielman, jossa hän väitti, että lokakuussa 1604 taivaalle ilmestynyt tähti ei ollut komeetta eikä myöskään uusi tähti. Siinä hän puolusti Aristoteleen teoksessaan Taivaasta esittämiä näkemyksiä maailmankaikkeudesta, joille Galileo Galilei samoihin aikoihin esitti ankaran haasteen.
Keplerin ja Röslinin väittely
Supernovaa käsittelevässä teoksessaan De Stella Nova vuodelta 1606 Kepler arvosteli Röslinia. Hän väitti, että astrologisissa ennustuksissaan Röslin oli ottanut huomioon vain kaksi komeettaa, vuoden 1556 suuren komeetan sekä vuoden 1580 komeetan. Röslin vastasi vuonna 1609, että juuri niin hän olikin tehnyt. Kun Kepler myöhemmin samana vuonna vastasi Röslinille, hän huomautti vain, että ottamalla huomioon suuremman määrän aineistoa Röslin olisi voinut laatia paremman ennustuksen.[12]
Lähteet
- SN 1604, Kepler's Supernova spider.seds.org. Arkistoitu 17.10.2013. Viitattu 27.3.2018.
- Kepler's Supernova Remnant: A Star's Death Comes to Life 9.1.2007. Chandra X-ray Observatory. Viitattu 27.3.2018.
- S. P. Reynolds, K. J. Borkowski, U. Hwang, J. P. Hughes, C. Badenes, J. M. Laming, J, M. Blondin: A Deep Chandra Observation of Kepler's Supernova Remnant: A Type Ia Event with Circumstellar Interaction. The Astrophysical Journal, 20.10.2007, nro 668, s. L135-L138. doi:10.1086/522830. Artikkelin verkkoversio.
- Kepler's Supernova: Recently Observed universeforfacts.com. Viitattu 27.3.2018.
- How a 1604 Supernova Presented a Challenge to Astronomers Smithsonian.com. 9.10.2017. Viitattu 27.3.2018.
- F. Richard Stephensn, David A. Green: Historical Supernovae and their Remnants, s. 60–71. Oxford, Vuosi = 2002: Clarendon Press.
- Arabic Reports about Supernovae 1604 and 1572 in Raw? al-Ru? by cIsa b. Lu?f Allah from Yemen. Journal for the History of Astronomy, 2016, 47. vsk, nro 4, s. 359–374. doi:10.1177/0021828616669894. Artikkelin verkkoversio.
- Discovery of Most Recent Supernova in Our Galaxy 14.5.2008. Chandra X-ray Observatory. Viitattu 27.3.2018.
- W. Burke-Gaffney: Kepler and the Star of Bethlehem. Journal of the Royal Astronomical Society of Canada, 1937, nro 31, s. 417–425. Bibcode:1937JRASC..31..417B. Artikkelin verkkoversio.
- L. Delle Colombe: Discorso di Lodovico Delle Colombe nel quale si dimostra che la nuova Stella apparita l’Ottobre passato 1604 nel Sagittario non è Cometa, ne stella generata, ò creata di nuovo, ne apparente: ma una di quelle che furono da principio nel cielo; e ciò esser conforme alla vera Filosofia, Teologia, e Astronomiche dimostrazioni. Firenze: Giunti, 1606.
- Bill Blair's Kepler's Supernova Remnant Page fuse.pha.jhu.edu. Arkistoitu 16.3.2016. Viitattu 27.3.2017.
- Dialogical Structures in 17th Century Controversies festschrift-gerd-fritz.de. Viitattu 27.3.2018.