Vasemmistonuoret

Vasemmistonuorten edeltäjän Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton ensimmäinen osasto perustettiin 30.10.1944 Tampereella ja itse liitto 31.12.1944 Helsingin työväentalolla.[6][7] SDNL:n jäsenmäärä kasvoi nopeasti tuhansiin. Nuorisoliiton ensimmäisessä ohjelmassa vaadittiin nuorisolle kolmea oikeutta: oikeutta työhön ja taloudellisesti turvattuun elämään, oikeutta sivistykseen ja oikeutta yhteiskunnalliseen toimintaan.[8] Toukokuussa 1945 alettiin julkaista kerran viikossa ilmestyvää nuorisosanomalehti Terää, Liberon edeltäjää.[9]

Suomen Demokraattinen Nuorisoliitto oli Demokraattisen nuorison maailmanliiton perustajajäsen. DNML:n nuorisofestivaaleista tuli Nuorisoliiton kansainvälisen toiminnan kiintopisteitä.[8] Kansainvälinen nuorisofestivaali järjestettiin myös Helsingissä vuonna 1962.

1960-luvulla monet SDNL:n jäsenet olivat osa radikaalia nuorisoliikettä ja osallistuivat kansalaisjärjestöjen toimintaan. SDNL:n lehdessä Terässä alettiin julkaisemaan Neuvostoliittoa ja Saksan demokraattista tasavaltaa pilkanneita tekstejä. Lehden iskulauseisiin kuului ”sexillä sosialismiin”.[10]

Vuonna 1968 Suomen Demokraattinen Nuorisoliitto tuomitsi Varsovan liiton toimet Tšekkoslovakiassa Prahan keväänä, samoin kuin Suomen Kansan Demokraattisen Liiton työvaliokunta ja Suomen Kommunistinen Puolue. Kuitenkin vähemmistö SDNL:n jäsenistä tuki Neuvostoliittoa ja SKP:n varapuheenjohtaja Taisto Sinisalon taistolaista politiikkaa. Erimielisyyksistä seurasi 1980-luvulle asti kestänyt jäsenistön kahtiajako. Järjestön jäsenmäärä oli 1960-luvun mittaan vähentynyt, mutta kääntyi vuosikymmenen lopulla taas nousuun.[11]

1970-luvulla SDNL oli kahtiajakautunut enemmistöläisiin ja vähemmistöläisiin, joiden tunnuksina toimi järjestöpaidat. Enemmistöläiset pitivät punaisia paitoja ja taistolainen vähemmistö sinisiä. Vähemmistöläiset perustivat Terä-lehden rinnalle oman Toveri-lehden. SDNL:n puheenjohtajaksi valittiin vuonna 1970 kompromissina osapuolten välillä Pekka Saarnio, joka oli puolueen sisäisen kamppailun ulkopuolella. Vaikka enemmistöläiset olivat koko 1970-luvun kaksintaistelun menestyneempi osapuoli, saivat vähemmistöläiset monia poliittisia tavotteitaan läpi ja järjestön poliittinen ohjelma muokkautui Marxismi-leninismin suuntaan.[11]

Poliittinen laululiike kasvatti SDNL:n suosiota 1970-luvun alussa. Lauluyhtye Agit Prop perustettiin kertaluontoiseksi kokoonpanoksi SDNL:n Uudenmaan piriin edustajaksi Berliinin poliittisen laulun festivaaleille vuonna 1970.[12]

1980-luvulle tultaessa SDNL:n jäsenmäärä romahti. Syynä tähän oli väsyminen vähemmistön ja enemmistön vastakkainasetteluun; kyvyttömyys itsekritiikkiin ja järjestön uudistamiseen. Niin koululaisten ja opiskelijoiden kuin yhteiskunnan rakennemuutosta kokevan työläisnuorison kiinnostus politiikkaan väheni. Myös SDNL suuntautui enemmän kulttuuritoimintaan kuin puoluepolitiikkaan osallistuen niin punk-liikkeeseen, Euro-ohjuksia vastustaneeseen rauhanliikkeeseen kuin ydinvoiman vastaiseen liikkeeseen (jo ennen Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuutta).[8]

Sosialistisen Työväenpuolueen linjaa tukenut Suomen Sosialistinen Nuorisoliitto päätti vuonna 1981 yhdistyä SDNL:ään.[13]

Vuoden 1985 liittokokouksessa taistolaiset vähemmistöläiset yrittivät saada järjestön haltuunsa, mutta voimasuhteet kokouksessa muodostuivat enemmistöläisten hyväksi luvuin 300-200. Tämä johti vähemmistöläisten osastojen erottamiseen 1980-luvun puolivälissä, jotka vuonna 1987 muodostivat Vallankumouksellisen Nuorisoliiton. Syyskuussa 1990 VKN päätti lopettaa toimintansa seuraavaan kesään mennessä, ja osastoja kehotettiin anomaan SDNL:n jäsenyyttä, joka käytännössä merkitsi taistolaisen vähemmistön häviötä.[14]

1990-luvulla SDNL:n toiminta muodostui kulttuuripainotteisemmaksi ja jäsenistöä yhdisti musiikkimaku, pukeutuminen ja elämäntapa. Toiminnassa oli yhä vähemmän työssäkäyviä ja puoluepolitiikasta kiinnostuneita nuoria. Järjestön pääteemoja oli kulttuurin lisäksi rasismin vastainen toiminta. SDNL:n vuonna 1995 järjestämän poliittisten laulujen kilpailun voitti Kerkko Koskinen kappaleella ”Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat”, jonka tulkitsevaksi yhtyeeksi perustettiin Ultra Bra.[15][16]

SDNL erosi Demokraattisen nuorison maailmanliitosta vuonna 1990.[15]

Vaikka SKDL, SKP ja SNDL yhdistyivät Vasemmistoliitoksi vuoden 1990 huhtikuussa, säilytti Suomen Demokraattinen Nuorisoliitto nimensä. Vuoden 1995 liittokokouksessa hyväksyttiin poliittinen ohjelma, jossa SDNL:n perustehtäväksi määriteltiin Vasemmistoliiton nuorisotoiminnan tekeminen. Järjestön jäyttäytyi pois monet niistä, jotka eivät kannattaneet Vasemmistoliittoa. Vastineeksi perustettiin uuden Suomen Kommunistinen Puolueen (1996) politiikkaa tukenutKommunistinuoret, joka vaihtoi myöhemmin nimensä Sosialistiliitoksi.[15]

SDNL muutti nimensä Vasemmistonuoriksi toukokuun 1999 liittokokouksessa. Nimenmuutosta oli yritetty kahdessa aiemmassa liittokokouksessa, joissa esitykset oli kumottu.[17]

Vasemmistonuorten jäseniä ovat kaikki, jotka kuuluvat johonkin piirijärjestöistä. Lähes kaikki Vasemmistonuorten varsinainen toiminta tapahtuu piireissä.

• Etelä-Suomen Vasemmistonuoret ry, Helsinki
• Hämeen Vasemmistonuoret ry, Tampere
• Itä-Suomen Vasemmistonuoret ry, Joensuu
• Kainuun Vasemmistonuoret ry, Kajaani
• Keski-Suomen Vasemmistonuoret ry, Jyväskylä
• Lapin Vasemmistonuoret ry, Rovaniemi
• Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuoret ry, Oulu
• Satakunnan Vasemmistonuoret ry, Pori
• Varsinais-Suomen Vasemmistonuoret ry, Turku.

Etelä-Suomen Vasemmistonuoret on vasemmistonuorten suurin piirijärjestö.

Piirijärjestöön kuuluu viisi aktiivista paikallisosastoa: Helsingin Vasemmistonuoret, Espoon Vasemmistonuoret, Vantaan Vasemmistonuoret, Hyvinkään seudun Vasemmistonuoret ja Länsi-Uudenmaan Vasemmistonuoret.

Etelä-Suomen Vasemmistonuorissa toimii jalkapallojoukkue FC Merihaan betoni ja jääkiekkojoukkue HC Punakone. Järjestö pyöritti myös lähes kymmenen vuoden ajan Ääri-kuoroa. ESVN:n perinteisiin kuuluu mm. vuotuinen poliittisten nuorisojärjestöjen yhteinen jalkapalloturnaus sekä jäsenten vappusauna.

Etelä-Suomen Vasemmistonuorten mukaan Sipilän hallitus käy luokkasotaa epävarmassa työmarkkina-asemassa olevia vastaan, koska tuloerot ja eriarvoisuus Suomessa ovat kyseisellä hallituskaudella kasvaneet.[24]

Marraskuussa 2017 Etelä-Suomen Vasemmistonuoret järjesti Yläluokkasafari-nimisen bussiretken Suomen rikkaimmille asuinalueille, kuten Helsingin Kuusisaareen, Espoon Westendiin ja Kirkkonummen Sundsbergiin. Järjestön mukaan kyseessä oli ”luokkatietoinen tutkimusmatka yhteiskuntamme eksoottisimpaan ja tavallisille ihmisille tuntemattomaan kolkkaan, missä itsensä ökyalueille eristänyt yläluokka asustaa”. Järjestön mukaan on tärkeää muistuttaa, että ”suomalaisten keskuudessa elää toisten ahkeruudesta hyötyvä ja yhteistä etua polkeva ryhmä, vapaamatkustajien näkymätön joukko”.[24] Vasemmistonuorten toimistosihteerin Valter Södermanin mukaan safarin tarkoitus oli vihastuttaa, avata keskustelua ja provosoida.[25]

Hämeen Vasemmistonuoret on vasemmistonuorten laajin piirijärjestö, joka kattaa Hämeen, Pirkanmaan ja Vaasan vaalipiirien alueen. Piiritoimisto sijaitsee Tampereella, ja piirin puheenjohtaja on Niki Rajalampi.

Piirijärjestöön kuuluu neljä aktiivista paikallisosastoa: Tampereen Vasemmistonuoret, Hämeenlinnan seudun Vasemmistonuoret, Riihimäen Vasemmistonuoret ja Lahden Vasemmistonuoret.

Piiritoimisto sijaitsee Joensuussa ja piirin puheenjohtajana toimii Mikko Hietala.

Piirijärjestöön kuuluu kymmenen paikallisosastoa: Etelä-Karjalan Vasemmistonuoret, Joensuun Seudun Vasemmistonuoret, Kuopion Vasemmistonuoret, Suur-Savon Vasemmistonuoret (Mikkeli), Savonlinnan Vasemmistonuoret ja Opiskelijat (Savonlinna), Outokummun Vasemmistonuoret, Pieksämäen seudun Vasemmistonuoret, Lieksan ja Nurmeksen Vasemmistonuoret, Etelä-Karjalan Vasemmistonuoret (Lappeenranta), Pohjois-Kymen Vasemmistonuoret (Kouvola) ja Etelä-Kymen Vasemmistonuoret ry (Kotka).

Piiritoimisto sijaitsee Jyväskylässä ja piirin puheenjohtajana toimii Victoria Karjalainen[22].

Piirijärjestöön kuuluu kolme paikallisosastoa: Suolahden Demokraattiset Nuoret, Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton Jyväskylän Kaupunkijärjestö ja Äänekosken Vasemmistonuoret.

Pohjoisimman, ja pinta-alaltaan suurimman, Lapin piirin piiritoimisto sijaitsee Rovaniemellä. Piirin puheenjohtajana toimii Mari Ikonen. Lapin Vasemmistonuorilla eli lyhennettynä LaVanulla on paikallisosastoja ja toimintaa esimerkiksi Kemissä, Torniossa, Rovaniemellä ja Kittilässä. Lavanu on saanut julkisuutta poropaidoillaan, joita on nähty muun muassa lappilaisten hiphop-artistien päällä.

Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuorten eli lyhyemmin Popovanun piiritoimisto sijaitsee Oulussa järjestötalolla ja piirin puheenjohtajana toimii Elli Yrjänä. Piirijärjestöön kuuluu kolme perusosastoa: Oulun Vasemmistonuoret, Raahen seutukunnan Vasemmistonuoret sekä Kajaanin Vasemmistonuoret.

Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuoret järjestää monenlaista toimintaa, esimerkiksi yhteiskunnallisen vaikuttamisen muotoja esittelevä Vaikuttamisen ABC -kurssin. Popovanun paidoissa on piirijärjestön slogan "Tervaporvari nukkuu huonosti", jolla viitataan KOM-teatterin 1970-luvulla julkaistuun Porvari nukkuu huonosti -albumiin ja Oulun historiaan tervakaupan keskuksena.

Satakunnan Vasemmistonuoret on yksi Vasemmistonuorten kahdeksasta piirijärjestöstä. Piiritoimisto sijaitsee Porissa. Piirin puheenjohtajana toimii Emmastiina Hesso.[26] Satakunnan Vasemmistonuorilla on kaksi aktiivista paikallisosastoa: Porin Vasemmistonuoret ja Rauman Vasemmistonuoret.

Piirijärjestön jäsenpaidassa on slogan "Pilvilinnojen rakentelua jo vuodesta 1947".

Varsinais-Suomen Vasemmistonuoret on yksi Vasemmistonuorten kahdeksasta piirijärjestöstä. Piiritoimisto sijaitsee Turussa ja piirin puheenjohtajana toimii Joonas Jormalainen.

Piirijärjestöön kuuluu neljä aktiivista paikallisosastoa: Turun Vasemmistonuoret, Raision Vasemmistonuoret, Tenuva (Telakan nuoret vasemmistolaiset) sekä Ung vänster i Pargas (Paraisten vasemmistonuoret), joka on Vasemmistonuorten ruotsinkielinen paikallisosasto.

Vasemmistonuoret:

• Pinja Vuorinen 2021–
• Liban Sheikh 2020–2021
• Hanna-Marilla Zidan 2017–2019
• Anni Ahlakorpi 2015–2017
• Li Andersson 2011–2015
• Dan Koivulaakso 2009–2011
• Jussi Saramo 2005–2009
• Paavo Arhinmäki 2001–2005

SDNL:

• Sanna-Kaisa Cortés Téllez 1997–2001
• Marjo Katajisto 1995–1997
• Marko Autio 1991–1995
• Leena Ruotsalainen 1987–1991
• Rauno Merisaari 1985–1988
• Harri Moisio 1982–1985
• Markku Kärkkäinen 1976–1982
• Pekka Saarnio 1970–1976
• Ossi Sjöman 1964–1970
• Anna-Liisa Tiekso-Isaksson 1955–1964
• Markus Kainulainen 1952–1955
• Toivo Karppinen 1947–1952
• Yrjö Ahomaa 1945–1947