S/S Sirius

S/S Sirius oli ruotsalainen vuonna 1889 Englannissa rakennettu rahtilaiva, joka ajoi navigointivirheen vuoksi karille 16. joulukuuta 1944 Säpin saaren lähistöllä ja jäi hylyksi.

Sirius oli rakennettu Englannissa vuonna 1889. Sen nimi oli aluksi Deddington, mutta vuonna 1899 se myytiin tanskalaiselle Dannebrog-varustamolle ja nimeksi vaihtui Frederiksborg. Vuonna 1914 laiva siirtyi tanskalaiselle Orion-varustamolle, ja samalla se sai uuden nimen Sirius. Omistaja vaihtui vielä vuonna 1924, kun laiva myytiin Ruotsiin Iris-varustamolle. Aluksen vetoisuus oli 1 833 brt, pituus 85 ja leveys 12 metriä. Voimanlähteenä oli 900 hevosvoiman trippelihöyrykone, jolle tuotti höyryn kaksi höyrykattilaa.

Sirius oli lähtenyt kivihiililastissa Ruotsin Sundsvallista puolenpäivän aikaan 15. joulukuuta kohti Mäntyluotoa, ja se otti kurssin kohti Kaijakarin majakkaa. Seuraavan päivän aamuna vallitsi merellä voimakas lumipyry, ja noin yhdeksän aikaan aamulla havaittiin aluksen vasemmalla puolella maata. Aluksen päällikkö uskoi sen olevan Kaijakari. Alus jatkoi täydellä vauhdilla eteenpäin, kunnes noin 20 minuutin kuluttua se sai pohjakosketuksen ja alkoi vuotaa. Laiva oli jäänyt kiinni karille keskiosastaan, ja lumipyryn hieman hellittäessä nähtiin perän vasemmalla puolella metsäinen Säpin saari, jonka keskellä kohosi majakka. Alus oli ajautunut kuusi merimailia etelään oikealta kurssilta.

Puolenpäivän aikaan höyryä ei enää saatu dynamon ja pumppujen pyörittämiseen, ja vedenpinta aluksen sisällä kohosi koko ajan samalla, kun laiva kallistui vasemmalle kyljelleen. Kello kolmen aikaan iltapäivällä perämies ja viisi muuta miehistön jäsentä lähtivät pelastusveneellä hakemaan apua, ja illalla koko miehistö tavaroineen evakuoitiin paikalle tulleeseen Säpin luotsiveneeseen ja laivan omaan pelastusveneeseen. Heidät kuljetettiin tämän jälkeen Reposaareen.

Seuraavana päivänä aluksen päällikkö ja perämiehet palasivat hylylle pelastushinaaja Poseidonilla. Laivan runko oli yön aikana murtunut, ja sen höyrykoneet ja kattilat olivat irronneet kiinnityksistään, joten laivan pelastaminen ei enää onnistunut. Karille jäänestä hylystä pelastettiin hiililasti kesällä 1945 ja myöhemmin myös laivan koneet sekä toinen höyrykattila. Laivan kansilastina olleet tyhjät klooritynnyrit olivat jo aiemmin ajautuneet rantaan, josta niitä oli kerätty talteen. Itse hylyn runko purettiin vähitellen kappaleiksi niin, että lopulta siitä jäi jäljelle vain pohjaosa ja toinen höyrykattila. Porin Urheilusukeltajat löysivät nämä jäänteet vuonna 1992.