S/S Ariadne

Ariadne rakennettiin Lindholmens Verkstads Ab:n telakalla Göteborgissa, mistä se valmistui 26. huhtikuuta 1914. Aluksen oli suunnitellut laivanrakennusinsinööri Hugo Lindfors.[1] Hyttipaikkoja aluksella oli 128 I-luokan, 58 II-luokan ja 54 III-luokan paikkaa. Lisäksi kansipaikkoja oli 260, jolloin matkustajia voitiin ottaa alukseen kaikkiaan viisisataa.[2] Alus aloitti liikennöinnin Helsinki–Tallinna–Stettin-linjalla 2. toukokuuta 1914. Ensimmäisen maailmansodan alettua Venäjän hallitus takavarikoi aluksen 4. elokuuta 1914 ja se ankkuroitiin sairaalalaivaksi Helsinkiin. Ruokasaleihin ja rahtitiloihin sijoitettiin sairasvuoteita, hyteissä asuivat lääkärit, hoitajat, papit ja upseerit. Alus jäi vuonna 1918 Helsinkiin venäläisten poistuessa Suomesta ja se palautettiin huhtikuussa takaisin Suomen Höyrylaivayhtiön omistukseen.[1][3]

Kunnostustöiden jälkeen Ariadne palasi liikenteeseen keväällä 1919. Laivan päällikkö oli Harry Rönngren, joka toimi tehtävässään aina vuoteen 1947 saakka.[1]

Ariadne liikennöi aluksi kesäkaudella Helsinki–Hanko–Tukholma-linjalla ja talvikaudella ennen jäiden tuloa Helsinki–Kööpenhamina–Hull-linjalla.[1] Vuonna 1921 alus siirrettiin Helsinki–Tallinna–Stettin-linjalle. Alus oli yksi tunnetuimmista Itämerellä liikennöinneistä suomalaisista laivoista. Esimerkiksi kirjailija Mika Waltari kirjoitti vuonna 1929 tunnelmiaan laivalta teoksessa Yksinäisen miehen juna.[1]

Ariadnella oli virallinen postilaivan arvo, oma postileimasin ja oikeus käyttää perälippunaan postilippua.

Elokuussa 1938 Ariadne toi Helsinkiin yli 60 Itävallasta paennutta juutalaista. Viranomaiset eivät päästäneet heitä maahan. Helsingin juutalaisen seurakunnan Abraham Stiller vetosi kansanedustaja Sylvi-Kyllikki Kilpeen, joka vetosi valtiovarainministeri Väinö Tanneriin. Tanner sai sisäministeri Urho Kekkosen suostumaan pakolaisten päästämiseen maihin. Ehtona oli, että juutalaiset seurakunnat vastaisivat pakolaisten oleskelusta. Hallitus päätti kuitenkin, että myöhemmin pakolaisia ei enää päästetä Suomeen. Neljän päivän kuluttua Ariadne toi Helsinkiin uuden pakolaisryhmän, mutta heidät käännytettiin hallituksen tekemän päätöksen mukaan maasta.[4][5]

Vuonna 1938 laivaan tehtiin muutostöitä Hietalahden telakalla Helsingissä ja siihen rakennettiin muun muassa keulakansi. Muutostöiden yhteydessä aluksen uppouma kasvoi 2 558 bruttorekisteritonniin. Aluksen laidoituslevyjä uusittiin siten, että se täytti suomalaisen I C -jääluokan vaatimukset.[2][3]

Talvisodan puhjettua Ariadne sijoitettiin ensin Uuteenkaupunkiin ja myöhemmin Ruotsissa Holmsundiin ja Tukholmaan. Vuosina 1942–1943 alus oli vuokrattuna Saksan laivastolle, ja se kuljetti sairaalalaivana haavoittuneita sotilaita Saksaan.[3] Jatkosodan lopulla 1943–1944 se kuljetti suomalaisia sotalapsia Vaasasta Ruotsin Uumajaan. Syyskuussa 1944 se muutettiin jälleen sairaalalaivaksi suomalaisille sotilaille.[2]

Jatkosodan päätyttyä Ariadne luovutettiin Sotevalle.[3] Neuvostoliitto vaati sen luovuttamista sotakorvauksena. Laivan päällikkö Rönngren lähti joulupäivänä 25.12.1944 viemään laivaa kohti itää Helsingistä Leningradiin. Alus juuttui kuitenkin Enskerin matalikolle Haminan edustalla. Huhuttiin, että karilleajo olisi ollut tahallinen teko, koska luotsi Viktor Forsell ei halunnut luovuttaa alusta Neuvostoliitolle. Vaurioitunut alus ei kelvannut Neuvostoliitolle, joka vaati tilalle uudemman S/S Aallottaren.[2][5]

Ariadne saatiin irti karilta toukokuussa 1945 ja se tuotiin kesäkuussa hinaamalla Helsinkiin korjattavaksi. Alus oli vuosina 1946–1948 Hietalahden telakalla, jossa sitä pidennettiin 6,1 metriä, parannettiin sen jäävahvistusta ja muutenkin uudistettiin sitä. Muutostöiden jälkeen laivan pituus oli 88,00 metriä, leveys 13,30 metriä ja syväys 5,40 metriä. Aluksen uppouma kasvoi 2 898 bruttorekisteritonniin. Jäävahvistusten ansiosta alus sai suomalaisen I B -jääluokituksen.[2][3] Kunnostuksen jälkeen hyttipaikkoja oli 79 I-luokassa ja 66 II- eli turistiluokassa. Kansipaikkoja oli lisäksi 195. Aikaisempaan verrattuna matkustajien kokonaismäärä pieneni 340 matkustajaan.[2]

Pidennettynä Ariadne liikennöi Helsinki–Kööpenhamina-reitillä kesäkuusta 1949 vuodenvaihteeseen 1967 saakka, jolloin sen korvasi uusi M/S Finlandia. Vuonna 1967 alus liikennöi Helsinki–Tallinna-reitillä ja viimeisen kautensa kesällä 1968 Turku–Tukholma-reitillä. Se otettiin pois liikenteestä syyskuussa 1968 ja heinäkuussa 1969 alus myytiin Helsingin Romuliike Oy:lle romutettavaksi. Osia aluksen sisustuksesta tallennettiin Suomen Höyrylaiva osakeyhtiölle, muutoin sisustus purettiin ja myytiin.[2][3] Myöhemmin aluksen irtaimistoa ja sisustusta on päätynyt Suomen merimuseon kokoelmiin Kotkaan.

• 
  Matkustajia ulkokannella. (Kuva: Suomen merimuseo.)
• 
  Katettu ulkokansi vuodelta 1934. (Kuva: Suomen merimuseo.)
• 
  Sisäkuva. (Kuva: Suomen merimuseo.)
• 
  Luksushytti vuodelta 1948. (Kuva: Suomen merimuseo.)
• 
  Nainen vilkuttamassa S/S Ariadnen venttiilistä. (Kuva: Suomen merimuseo.)
• 
  Henrik Ramsay, C. G. Mannerheim ja Harry Rönngren vuonna 1934

• Pietikäinen, Matti & Sjöström, Bengt (toim.): The Ships of our First Century. The Effoa Fleet 1883–1983. Otava 1983.
• Haavikko, Paavo & Reunanen, Markku: Vuosisadan merikirja – Effoan sata ensimmäistä vuotta 1883–1983. Helsinki: Effoa – Suomen höyrylaiva Oy, 1983. ISBN 951-99438-1-1.
• Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön siirtolaislaivat – S/S Ariadne. (Arkistoitu – Internet Archive)
• Turun matkustajahöyrylaivat – S/S Ariadne.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta S/S Ariadne Wikimedia Commonsissa

• Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön siirtolaislaivat – kuva S/S Ariadnesta (Arkistoitu – Internet Archive)
• Höyrylaiva Ariadnen karilleajo joulupäivänä 1944, Luotsi ja Majakka Luotsiliitto, s. 40–43 (lehdessä)