Sõrvenniemi

Sõrvenniemi (vir. Sõrve poolsaar) on niemimaa Saarenmaalla Riianlahden ja Itämeren välissä. Hallinnollisesti se kuuluu Saarenmaan kuntaan ja Saarenmaan maakuntaan. Alue on melko harvaan asuttua, ja siellä on noin 1 600 asukasta. Kuurinmaan rannikon ja Sõrvenniemen väliin jäävää merialuetta kutsutaan Kuurinkurkuksi tai Irbensalmeksi (vir. Kura kurk tai Irbe väin)[1].

Saarenmaa satelliittikuvassa, Sõrvenniemi kartan eteläosassa.
Sõrven majakka.
Maalaistalo Sõrvenniemellä.

Maantiede

Sõrvenniemi on pituudeltaan 32 kilometriä ja kapeimillaan se on vain 2 kilometriä leveä. Keskikohdastaan Torgusta Mäebeen se on 18 kilometriä leveä.[2] Sõrvenniemen länsirannalla on eteläänpäin kohoavia dyynejä. Korkeimmat niistä ovat 16 metriä korkeita. Niemen itäosissa dyynit päättyvät suoniityille.[3] Dyyneistä suuri osa on metsittynyt ja niemimaa on muutenkin suurimmaksi osaksi metsän peitossa. Metsistä yli puolet on mäntymetsää. Lehtimetsää on neljäsosa. Lehdoissa kasvaa muun muassa metsäomenapuita, kynäjalavaa ja kämmekkää.[4] Sõrvenniemen eteläisin kärki eli Sõrvensääre päättyy pieniin saariin ja kariin. Siellä sijaitsevat Lombimaan, Vesitükimaan ja Pitkasäärenmaan särkkäseljänteet ja soravallit. Kovassa aallokossa ne muuttavat usein muotoaan. Sõrven sääre on suosittu lintubongauspaikka. Sen kohdalta kulkee muuttolintujen kulkureitti, jota ne käyttävät välttääkseen lentämistä avomerellä.[5]

Historia

Kirjallisissa lähteissä alue on mainittu ensimmäisen kerran vuonna 1234 nimellä Sworve[6]. Sõrvenniemen Rouklin tammistossa sijaitsee muinainen viikinkien pyhättö. Vuonna 1838 Rahusten kylän miehet tekivät retken Gotlantiin Fårön saarelle hakemaan rautatankoja sinne uponneesta laivasta. Tästä aiheutui oikeusjuttu, jossa jokaiselle osanottajalle määrättiin rangaistus.[3] Alue kärsi pahoin toisessa maailmansodassa. Esimerkiksi Torgun kunnassa asui ennen sotaa 4 000 asukasta, kun siellä oli sodan jälkeen enää 400 asukasta.[2] Talvella 1939–1940 Neuvostoliiton Itämeren laivaston joukot ottivat haltuunsa Mõntun koulun, Mõntun puiston ja Mõntun sataman[7] ja tuhosivat esimerkiksi Mõntun koulun polttopuiksi[4]. Lisäksi ympäristön asukkaiden piti lähteä kodeistaan. Mõntun puistoon sijoitettiin torpedoja. Tuhoutuneen Mõntun koulun kivijalalle ovat entiset oppilaat tuoneet muistokiven.[7]

Sodan aikana saksalaiset miehittivät alueen ja vuonna 1944 niemellä käytiin ankaria taisteluja neuvostojoukkojen ja niemelle Kuurinmaalle mottiin jääneiden joukkojen evakuoimisen suojaamiseksi jääneiden saksalaisten välillä.[8]

Taistelujen aikana niemellä sijainneista 30 kylästä 14 tuhoutui kokonaan. Sodan jälkeen monet alueelta pakoon lähteneet eivät voineet palata koteihinsa neuvostoarmeijan pystyttässä paikalle sotilastukikohtia.[2]

Lähteet
  • Kadri Tüür, Bruno Pao, Anu Pallas: Muhu, Saarenmaa, Hiidenmaa. Oomen, 2005. ISBN 9985-9620-5-2.
  • Urve Kirss: Länsi-Viron saaret. Huma, 2001. ISBN 9985-898-58-3.
  • Urve Kirss: Länsi-Viron saaret. Huma, 2006. ISBN 9985-898-58-3.

Viitteet
  1. Kerkko Hakulinen ja Sirkka Paikkala: Pariisista Papukaijannokkaan, s. 105. Suomenkieliset ulkomaiden paikannimet ja niiden vieraskieliset vastineet. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. ISBN 978-952-5446-80-7.
  2. Kirss 2001, s. 41
  3. Tüür, Pao, Pallad 2005, s. 46
  4. Kirss 2001, s. 42
  5. Kirss 2001, s. 43
  6. Sõrve poolsaare vaatamisväärsused Torgu vald. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 18.11.2010. (viroksi)
  7. Kirss 2006, s. 42
  8. Tüür, Pao, Pallad 2005, s. 45
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.