Säteilypakote

Säteilypakote (myös ilmastopakote tai pakotevaikutus) on ilmastotieteessä käytetty suure, joka kuvaa saapuvan ja poistuvan säteilyn välistä eroa. Positiivinen säteilypakote tarkoittaa ilmastoa lämmittävää vaikutusta, negatiivinen puolestaan viilentävää.[1] Säteilypakote mitataan tehona pinta-alaan nähden, ja sen yksikkö on W/m². Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC arvioi Maan säteilypakotteen säännöllisesti.

Ihmisen toiminnalla on merkittävä positiivinen kokonaisvaikutus maan säteilypakotetaseeseen.

Kasvihuoneilmiö perustuu kasvihuonekaasujen säteilypakotevaikutukseen.

Auringolla on maata lämmittävä positiivinen pakotevaikutus. Maan ilmakehä ja pinta absorboivat eli imevät itseensä osan säteilystä ja osa heijastuu takaisin avaruuteen. Absorboidun ja heijastuneen säteilyenergian välinen tasapaino määrittää keskimääräisen lämpötilan maan pinnalla. Muita pakotevaikutuksia ovat muutokset heijastavuudessa, vulkaanisissa päästöissä, maan kiertoradassa (kiertoratapakotteet) ja kasvihuonekaasujen pitoisuuksissa.

Auringon säteilyvoimakkuus maassa on keskimäärin 343 W/m². Tästä 235 W/m² lämmittää maapallon pintaa ja ilmakehää ja loput 108 W/m² heijastuu takaisin avaruuteen.

Katso myös

Lähteet

toim. Virtanen, Anne & Rohweder, Liisa: ”Sanasto”, Ilmastonmuutos käytännössä, s. 412. Helsinki: Gaudeamus (Oy Yliopistokustannus University Press Finland Ltd), 2011. ISBN 978-952-495-178-4.

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[1] toim. Virtanen, Anne & Rohweder, Liisa: ”Sanasto”, Ilmastonmuutos käytännössä, s. 412. Helsinki: Gaudeamus (Oy Yliopistokustannus University Press Finland Ltd), 2011. ISBN 978-952-495-178-4.