Särmämaksaruoho
Särmämaksaruoho (Sedum sexangulare) on monivuotinen maksaruoholaji.[1][2]
Särmämaksaruoho | |
---|---|
![]() |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kaari: | Siemenkasvit |
Alakaari: | Koppisiemeniset |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Saxifragales |
Heimo: | Maksaruohokasvit Crassulaceae |
Suku: | Suomumaksaruohot Sedum |
Laji: | sexangulare |
Kaksiosainen nimi | |
Sedum sexangulare |
|
Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
Särmämaksaruoho kasvaa löyhästi mätästävänä 3–8 senttimetriä korkeaksi. Laji muistuttaa erityisesti keltamaksaruohoa, mutta sen lehdet sijaitsevat varsinkin kukattomissa varsissa hyvin tiheästi kuutena rivinä. Särmämaksaruoho alkaa kukkia pari viikkoa keltamaksaruohoa myöhemmin.[1] Kukinto on 1–3-kukkainen viuhko. Viuhkokukinnossa on yhdestä kolmeen kukkaa, terälehdet ovat kirkkaankeltaisia. Kukkii kesäkuussa. Hedelmä on monisiemeninen tuppilo.[1][2]
Levinneisyys
Särmämaksaruoho kasvaa Suomessa vain Ahvenanmaan pääsaarella ja harvinaisena Uudellamaalla.[3] Ahvenanmaalla on lauhkea meri-ilmasto ja kalkkipitoinen ravinteikas kallioperä.[1][2]
Kasvupaikka ja elinympäristö
Särmämaksaruoho on muiden maksaruohojen tavoin sopeutunut kuivuuteen ja paahteeseen. Kasvi kasvaa aurinkoisilla kallioilla, kedoilla ja mäenrinteillä.[1][2]
Käyttö
Särmämaksaruohoa käytetään jonkin verran koristekasvina.[1][2]
Kuvia
Kasvustoja
Lähikuvia
Lähteet
Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. 4. uudistettu paino. Helsinki: Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
Viitteet
- Luontoportti: Särmämaksaruoho Sedum sexangulare luontoportti.com. Viitattu 14.12.2017.
- Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Särmämaksaruoho Sedum sexangulare Pinkka. Viitattu 14.12.2017.
- Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Särmämaksaruohon (Sedum sexangulare) levinneisyys 2015. Viitattu 14.12.2017.