Sähly

Sähly on salibandyn varhainen harrastusmuoto. Sähly saapui Suomeen Ruotsista 1970-luvulla. Ensimmäiset harrastajat olivat opiskelijoita.

Katusählyä

Salibandyn ja sählyn välillä on sääntöeroja. Oleellisin ero salibandyyn verrattuna on, että maalivahteja ei ole.[1]

Useimmiten sählyllä tarkoitetaan salibandyn vapaamuotoista epävirallista harrastamista – siis kaikenlaista salibandymailoilla ja -pallolla tapahtuvaa liikkumista, jossa osallistujamäärä, säännöt ja peliolosuhteet voivat vaihdella suuresti verrattuna salibandyyn.

Sählylle on olemassa virallisemmat säännöt,[2] joita on käytetty muun muassa sählyturnauksissa. Näissä säännöissä määrätään kerralla kentällä olevaksi pelaajamääräksi 4 (ei maalivahtia). Maalin koko on 90 × 60 cm (leveys × korkeus). Maalin edessä on maalialue, jota pelaajat eivät saa koskettaa jaloillaan. Mailalla koskettaminen on sallittu. Alueen yli saa hypätä. Rangaistuslyönti suoritetaan keskipisteestä suoraan tyhjään maaliin. Vaatimukset pelitilan suhteen ovat salibandyä pienemmät. Muilta osin säännöt ovat samankaltaiset kuin salibandyssä.

Sählyn ensimmäiset Suomen mestaruuskisat järjestettiin Helsingissä vuonna 2009. Mukaan ilmoittautui yhteensä 263 joukkuetta. Miesten mestariksi selvisi IBK Reino. Naisten mestari oli VKTP. [3]