Sähköteknisen kaupan liitto

Suomen sähköistys alkoi muutaman pioneerin toimesta, mutta pian saapui myös kansainväliset suuryrityksiä, esimerkiksi Ruotsista ja Saksasta. Suomen itsenäistyttyä syntyi kotimaisia sähköalan yrityksiä, jotka kilpailivat keskieurooppalaisten kartellien yritysten kanssa. 1930-luvun alun laman vuoksi Suomessa toimivat yritykset perustivat liiton ajamaan yhteistä etuaan.[4] Yksitoista sähköalalla toimivaa yritystä perusti Suomen Sähkötukkuliikkeiden Liiton maaliskuussa 1931 tavoitteenaan luotonannon turvaaminen ja valvominen alan liikkeille.[5] Liiton ensimmäinen johtaja oli asiamies Eliel Hagfors, hänen seuraajansa Arvid Karlsson aloitti vuonna 1932.[4]

Liiton uutena johtajana aloitti vuonna 1937 Henrik Jakobsson.[4] Sota-aikana yhteiskunnan säännöstely ja yhteinäiset hinnat vahvistivat kartellia. Suomessa otettiin käyttöön kotimaiset standardit ja tuontilisenssit, jotka suojasivat kotimarkkinoita.[4] Sota-aikana Kansanhuoltoministeriö antoi liiton tehtäväksi ylläpitää yhtenäistä sähkötarvikehinnastoa.[5]

Liiton uusina johtajina aloittivat vuonna 1950 Herrick Arvidsson, vuonna 1954 Alf Silfberg ja vuonna 1956 Gustav Thulé.[4] Liitto rekisteröityi julkiseksi kartelliksi ja sen julkaiseman hinnaston nimeksi tuli Musta kirja.[5] Itä- ja Pohjois-Suomi sähköistettiin 1950- ja 1960-luvuilla ja voimalaitoksia ja -linjoja rakennettiin. SSTL jatkoi sähkötarvikkeiden hintojen määrittelyä ja valvoi, että sen jäsenet noudattivat yhteistä hinnoittelua.[4]

Yritykset alkoivat kuitenkin rikkoa sääntöjä ja 1970-luvulta lähtien kartelli alkoi hiljalleen hävitä alan sisäisen kilpailun kovennuttua.[4] Vuonna 1972 liitto perusti sähkönumerojärjestelmän, josta tuli alan yhteinen tuotekoodisto:[6] kaikille uusille kotimaisille sähköasennustarvikkeille piti hakea oma sähkönumero SSTL:n rekisteristä.[5] Kilpailun myötä liiton julkaisemasta Mustasta kirjasta hinnastoineen alkoi tulla alalle rasite.[4]

1980-luvulla sähkötukut alkoivat tehostaa toimiaan muun muassa inflaation vuoksi. Nokia Kaapelista tuli markkinajohtaja ja kovan kilpailun myötä liiton kaapelitoimikunta luopui ensin alennustason valvonnasta vuonna 1981 ja sittemmin myös kaapelien hinnoittelutehtävästään. Kaapelitoimikunta katsoi toimintansa päättyneen ja hajotti itsensä. Liitto kutsui alan tärkeimmät toimijat neuvottelemaan tilanteesta ja ongelman syyksi koettiin ylikapasiteetti ja se, että tehtaat myivät samoja kaapeleita.[4] Thulén seuraajana toimitusjohtajana aloitti vuonna 1985 Markku Waltari. Loppuvuonna 1987 liiton sääntöjä muutettiin erityisesti maahantuojia ja valmistajia jäseniksi houkutteleviksi. Taloudellista kilpailua koskeva ja tervettä kilpailua edistävä lainsäädäntö tuli Suomessa voimaan lokakuussa 1988. Lakia valvova kilpailuvirasto otti yhteyttä liittoon kartellisopimusten vuoksi. Liitto vastasi, ettei sen piirissä ollut sanktiollisia sopimuksia. Seuraavaksi virasto alkoi kysellä hintoja sisältävästä Mustasta kirjasta. Elokuussa 1990 liiton hallitus päätti poistaa Mustasta kirjasta ohjehinnat ja hintakertoimet.[4]

Mustan kirjan avulla tapahtuneen hintakartellin loppuminen oli alan yrityksille helpotus, mutta sähköurakoitsijat ja myös asiakkaat jäivät kaipaamaan hinnastoja, jotka olivat helpottaneet hintavertailua. SSTL suositteli tukuille, että ne käyttäisivät hinnoittelunsa apuna tuotteiden kiertonopeutta: vakiotuotteet olisivat halvempia. Tammikuussa 1992 ilmestyi Musta kirja, josta oli tullut tuoteluettelo. 1990-luvun alun laman vuoksi tukut joutuivat tehostamaan ja rationalisoimaan jälleen toimiaan sekä kehittämään logistiikkaa ja varastointia. Sähkötukkualalla siirryttiin yhtenäisiin eurooppalaisiin markkinoihin ja Suomessa toimivat tukut alkoivat toimia erityisesti Baltian maissa ja Venäjällä. Keväällä 1996 Musta kirja julkaistiin CD ROM- versiona ja kirjaversio julkaistiin myös viroksi. SSTL julkaisi Mustan kirjan latviaksi ja liettuaksi vuonna 1997 ja venäjäksi vuonna 1998, mutta markkinoiden erilaisten tuotteiden vuoksi ne menettivät pian merkityksensä. Liitto avasi omat verkkosivunsa alkuvuonna 1998 ja maaliskuuhun mennessä myös Mustan kirjan tuoterekisteri löytyi sivustolta suomeksi, viroksi ja venäjäksi.[4]

Tukut olivat käyttäneet viivakoodia (39-koodia), mutta EAN-koodi alkoi syrjäyttää sen asemaa. Elokuussa 1996 liiton hallitus päätti, että ala siirtyisi käyttämään ainoastaan kansainvälistä EAN-järjestelmää. Vuonna 1999 suositeltiin uuden EAN13-viivakoodin käyttöönottoa.[4]

Vuonna 2000 Waltarin seuraajana toimitusjohtajana aloitti Tarja Hailikari.[4] Liitosta alkoi tulla asiantuntijaorganisaatio, jonka tärkeimpiin tehtäviin kuului sähkönumerorekisterin ylläpitäminen, Sähkönumerot.fi-palvelun kehittäminen ja Mustan kirjan julkaisu.[5]

Tammikuussa 2011 Suomen Sähkötukkuliikkeiden Liitto ry (SSTL) vaihtoi nimekseen Sähköteknisen Kaupan Liitto ry (STK).[6] Nimellä haluttiin viestiä liiton roolista yhteiskunnallisena vaikuttajana ja koko toimitusketjun kilpailukyvyn edistäjänä.[5]

Vuonna 2015 Sähkönumerot.fi-tuotetietopalvelussa alettiin käyttää ETIM-standardia, joka oli käytössä 15 maassa.[5]

Liiton toimitusjohtaja Tarja Hailikari jäi eläkkeelle helmikuussa 2021. Hänen seuraajakseen nimitettiin Sallamaari Muhonen, joka aloitti toimitusjohtajana tammikuussa 2021. Hän oli toiminut aiemmin strategiajohtajana Netprofile Finland Oy:ssä.[1]