Sädekilpikonna

Sädekilpikonnan kilpi voi kasvaa suurimmillaan noin 40 cm pitkäksi ja laji voi saavuttaa 16 kg:n painon. Koiraat ovat naaraita kookkaampia. Sädekilpikonnan kilpi on korkea ja koostuu kuusikulmaisista levyistä, joiden pohjaväri on tumman ruskea. Levyjen keskeltä lähtee säteittäisesti keltaisia tai oransseja raitoja. Lajin pää, jalat ja häntä ovat keltaiset ja päälaki on musta. Sädekilpikonnakoiraan häntä on pidempi kuin naaraan.[1][2][3]

Sädekilpikonnaa tavataan Madagaskarin eteläosasta ja lisäksi sitä on istutettu Réunionin saarelle. Lajin elinympäristöä ovat kuivat piikkipensaikkoa ja kaktuksia kasvavat alueet ja kuivat metsät. Sädekilpikonna syö suurimmaksi osaksi kasveja kuten ruohoa ja erityisesti opuntiakaktuksia. Satunnaisesti ne syövät myös pieniä eläimiä. Sädekilpikonnanaaras kaivaa maahan kuopan, johon se munii 3–12 munaa ja peittää sen. Poikasten kuoriutumiseen kuluu 5–8 kuukautta. Luonnossa sädekilpikonna voivat elää 40–50-vuotiaiksi.[1][2][3]

Sädekilpikonna luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi ja kannan kooksi arvioitiin vuonna 2005 noin 12 000 000 yksilöä. Kanta on vähenemässä ja sitä uhkaa elinympäristön muokkaaminen maatalousmaaksi sekä pyydystäminen ravinnoksi ja lemmikkieläinkauppaan. Esimerkiksi vuonna 2018 Madagaskarilla takavarikoitiin vuonna 2018 10 000 laitonta eläinkauppaa varten pyydysttettyä yksilöä.[1][4] Sädekilpikonna on suojeltu sekä Madagaskarin lailla että CITES-sopimuksella[5].

Tuʻi Malila oli sädekilpikonna, jonka James Cook lahjoitti Tongan kuningashuoneelle vuonna 1777. Se kuoli vuonna 1965 ja eli siis 188-vuotiaaksi. Tuʻi Malila on vanhimmaksi vankeudessa elänyt kilpikonna.[6][7][8]