São Tomén, Príncipen ja Annobónin kosteat alankometsät

Ekoalueeseen kuuluu kolme saarta, São Tomé (koordinaatit 0°14′N, 6°36′E), Príncipe (1°37′N, 7°24′E) ja Annobón (1°26′S, 5°38′E), jotka ovat osa tuliperäistä ja mantereelle Kamerunille ja Nigeriaan jatkuvaa ”Kamerunin-linjaa” (engl. Cameroon Volcanic Line). São Tomé ja Príncipe muodostavat São Tomé ja Príncipen valtion. Annobón puolestaan kuuluu Päiväntasaajan Guineaan. Saarista pinta-alaltaan suurin on 836 km²:n laajuinen São Tomé. Pohjoisimpana ja samalla lähimpänä Afrikan rannikkoa sijaitsee Príncipen saari, jolla on kokoa 128 km². Kaukaisin saarista on pieni 17 km²:n laajuinen Annobón.[3][2]

Ekoalueen saaret ovat vuoristoisia, ja São Tomén korkein kohta Pico de São Tomé on 2 024 metrin korkeudessa merenpinnasta. Príncipen korkein kohta on 948 metrissä ja Annobónin 695 metrissä merenpinnasta. Toisen lähteen mukaan Annobónin korkein kohta on 613-metrinen.[4] Saarten maaperä on suhteellisen hedelmällistä ja sitä onkin hyödynnetty plantaasiviljelyyn.[2]

Ilmastoltaan alue sijaitsee trooppisella vyöhykkeellä. São Tomélla vuoden keskimääräiset lämpötilat ovat alimmillaan 18–21 °C ja korkeimmillaan 30–33 °C. Sateiden määrä saarella vaihtelee koillisosan yli 1 000 millimetristä lounaisosan yli 4 000 millimetriin vuodessa. Príncipen sademäärät muistuttavat São Tomén vastaavia. Annonónilla sen sijaan sataa vähemmän.[2]

Ekoalueella tavataan äärimmäisen suuri määrä kotoperäisiä eliölajeja, sukuja ja heimoja, jotka ovat kehittyneet saarilla miljoonien vuosien kuluessa Afrikan mantereelta muuttaneista yksilöistä. Keltarintamedestäjä on esimerkiksi tullut São Tomén saarelle aikaisemmin kuin saotomenmedestäjä, joka muistuttaakin vielä enemmän mantereella asuvia sukulaisiaan. Ekoalueen saarilla esiintyy myös jättikasvua, joka näkyy esimerkiksi kotoperäisten saotomenmedestäjä ja sãotoménkyyhkyn sekä begonioiden sukuun kuuluvien Begonia baccata ja Begonia crateris -lajien kohdalla. Nämä lajit ovat suurikokoisempia verrattuna mantereella tavattaviin samankaltaisiin lajeihin. Oliivi-iibisten sukuun kuuluva Bostrychia bocagei -lintulaji on esimerkki ekoalueella tavattavasta pienikasvuisuudesta, sillä laji on paljon suvun muita lajeja pienikokoisempi. Saarilla esiintyy myös epätavallisia fysiologisia ja käyttäytymyksellisiä sopeutumia; saotomenkutoja on esimerkiksi sopeutunut elämään metsissä ja kiipeilemään puidenrungoilla, mikä on epätavallista muille kutojien suvun lajeille.[2]

São Tomén, Príncipen ja Annobónin alkuperäinen kasvillisuus koostuu useista erityyppisistä metsistä, kuten sammaleisista korkeiden seutujen metsistä sekä vuoristo- ja alankometsistä saarten kosteammissa osissa. Saarten kuivemmissa osissa on kuivempaa metsätyyppiä. Näillä alueilla on asutusta ja maanviljelyä. Osa ekoalueen metsistä on tuhoutunut, mutta nykyisin ”uudistuneissa metsissä” on havaittavissa merkittävää elpymistä. São Tomén, Príncipen ja Annobónin saaret on määritelty kasvimonimuotoisuuden keskukseksi. Ekoalueen saarista suurimmalla eli São Tomélla on 95 kotoperäistä kasvilajia, Príncipellä 37 ja Annobónilla 20. Alueen kotoperäisistä kasvilajeista vain 16 kasvaa useammalla kuin yhdellä saarella. Saarten kasvillisuuden tyypillisiä kasviheimoja ovat tyräkkikasvit, matarakasvit ja kämmekkäkasvit. Ekoalueella kasvaa paljon myös saniaisia.[2]

São Tomén saaren kotoperäinen lintulaji Bostrychia bocagei.

Ôbon kansallispuistoa São Tomén saarella. Taustalla Pico Cão Grande.

Ekoalue on myös merkittävä lintujen suojelun kannalta. São Tomélla on 16 kotoperäistä lintulajia ja kaksi kotoperäistä sukua. Príncipellä kotoperäisiä lajeja on seitsemän. Lisäksi alueella on kotoperäisiä alalajeja. Kaikki ekoalueen lintulajit asuvat metsissä. Saarilla on muutamia alkuperäisiä nisäkäslajeja, kuten São Tomélla elävä alueen ainoa kotoperäinen maanisäkäs Crocidura thomensis, joka kuuluu päästäisten heimoon. São Tomélla on kaksi kotoperäistä lepakkolajia, kuten hedelmälepakkoihin kuuluva Myonycteris brachycephala. Ekoalueella on lisäksi kolme kotoperäistä lepakkoalalajia, joista Annobónilla ja Príncipellä kullakin yksi. Matelijoista ekoalueella esiintyy 24 eri lajia, joista kuusi ei ole kotoperäisiä. Perhosista São Tomélla on 13 kotoperäistä lajia ja Príncipellä puolestaan kuusi. Alueella on monia kotoperäisiä kotilosukuja, joiden edustajista mainittakoon esimerkiksi Thyrophorella thomensis -laji.[2]

Useiden ekoalueen lajien populaatiot ovat kooltaan pieniä, minkä vuoksi niitä uhkaa sukupuuttoon kuoleminen.[2]

São Tomén saarella on nykyisin noin 240 km² aarniometsää. Príncipellä sitä on noin 40 km². Kummallakin saarella metsät ovat vallanneet vanhoja plantaasiviljelmiä. Annobónilla ihminen on muokannut suuren osan metsistä Macizo de Santa Minan ja Quioveon vuorenhuippuja lukuun ottamatta. Tästä huolimatta Annobónin metsät ovat säilyneet tärkeinä elinympäristöinä saaren kotoperäisille eliölajeille. Iso osa ekoalueen kotoperäisistä lajeista on sopeutunut ihmisten muokkaamiin elinympäristöihin, kuten kahvi- ja kaakaoviljelmiin. Annobónin saari on kokonaan määritelty suojelualueeksi.[2] Ôbon kansallispuisto käsittää 235 km²:n laajuisen alueen São Tomén saaresta ja 65 km²:n alueen eli miltei puolet Príncipestä. Kaikkiaan noin 30 prosenttia São Tomén ja Príncipen valtion pinta-alasta on suojeltu.[5]

Suuri alue São Tomén saaren pohjois- ja koillisosasta raivattiin 1500-luvun kuluessa sokeriruo’on tuotantoa varten, mutta vuosisadan loppupuolella kasvin tuotanto vähentyi ja osa alueista metsittyi uudelleen. Suuria kaakao- ja kahviplantaaseja perustettiin São Tomén ja Príncipen saarille 1800-luvun puolivälistä lähtien. Tämä johti laajamittaiseen aarniometsien muuttumiseen ja tuhoutumiseen. Príncipen pohjoisosan sademetsiä muokattiin rajusti myös vuosina 1911–1916, kun saarella kampanjoitiin unitautia vastaan. Erityisesti vuonna 1975 tapahtuneen São Tomén ja Príncipen itsenäistymisen jälkeen monet plantaasit hylättiin ja metsät valtasivat ne. Hylkäämisiä oli alkanut tapahtua jo 1930-luvulta lähtien. Annobónilla maanviljely on perinteisesti tapahtunut metsissä, mikä on vahingoittanut vähemmän saaren biodiversiteettiä. Maanviljelyn mahdollinen laajentuminen Macizo de Santa Minan ja Quioveon vuorenhuippujen aarniometsäseuduille saattaisi aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa näille elinympäristöille.[2]

Ekoalueen biodiversiteettiä uhkaavat myös saarille ulkopuolelta tuodut lajit. Saarille on tuotu vuosisatojen kuluessa niin villi- kuin kotieläimiäkin, joiden aiheuttamia mahdollisia vahinkoja on mahdotonta selvittää. Ekoalueella tapahtuva metsästys on rajoitettu saarille tuotujen villiintyneiden sikojen, monamarakattien ja Eidolon helvum -lepakkolajin metsästykseen. Kuitenkin myös kotoperäisiä sãotoménkyyhkyjä ja viherkyyhkyjen sukuun kuuluvaa madagaskarinviherkyyhkyn kotoperäistä alalajia Treron australis virescens -lintulajia toisinaan ammutaan.[2]

• Ekoalueesta WWF:n sivuilla (englanniksi)
• Ôbon kansallispuiston kotisivut (englanniksi) (ranskaksi) (portugaliksi)