Sámi soga lávlla
Sámi soga lávlla eli Saamen suvun laulu on Isak Saban kirjoittama runo, joka julkaistiin Saǥai Muittalægje -lehdessä vuonna 1. huhtikuuta 1906. Saamelaiskonferenssissa vuonna 1986 päätettiin käyttää runoa saamelaisten kansallislauluna. Arne Sørli sävelsi laulun ja melodia hyväksyttiin Helsingissä pidetyssä 15. Saamelaiskonferenssissa vuonna 1992. Teksti on käännetty kaikille saamelaiskielille.[1]
Sámi soga lávlla.
Laulettu vuonna 2011.
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Sámi soga lávllan nuotit.
Pohjoissaamen versio (nykyortografia)
- Guhkkin davvin Dávggáid vuolde
- sabmá suolggai Sámieanan.
- Duottar leabbá duoddar duohkin,
- jávri seabbá jávrri lahka.
- čohkat čilggin, čorut čearuin
- allanaddet almmi vuostái.
- Šávvet jogat, šuvvet vuovddit,
- cáhket ceakko stállenjárggat
- máraideaddji mearaide.
- Dálvit dáppe buolašbiekkat,
- muohtaborggat meariheamit.
- Sámisohka sieluin mielain
- eahccá datte eatnamiiddis:
- Mátkálažžii mánuheabit,
- giđđudeaddji guovssahasat, -
- ruoškkas, ruovggas rođuin gullo,
- juhca jávrriin, jalgadasain,
- geresskálla máđiid miel.
- Ja go geassebeaivváš gollut
- mehciid, mearaid, mearragáttiid,
- golli siste guollebivdit
- suilot mearain, suilot jávrriin.
- Gollin čuvget čáhcelottit,
- silban šovvot sámieanut,
- šelgot čuoimmit, šleđgot áirrut,
- luitet olbmát lávllodemiin
- geavgŋáid, guoikkaid, goatniliid.
- Sámieatnan sohkagoddi –
- dat lea gierdan doddjokeahttá
- goddi čuđiid, garrogávppiid,
- viehkes vearrevearroválddiid.
- Dearvva dutnje, sitkes sohka!
- Dearvva dutnje, ráfi ruohtas!
- Eai leat doarut dorrojuvvon,
- eai leat vieljain varat vardán
- sámi siivo soga sis.
- Máttarádját mis leat dovle
- vuoitán vearredahkkiid badjel.
- Vuostálastot, vieljat, miige
- sitkatvuođain soardiideamet!
- Beaivvi bártniid nana nálli!
- Eai du vuoitte vašálaččat,
- jos fal gáhttet gollegielat,
- muittát máttarmáttuid sáni:
- Sámieatnan sámiide!
Otto Mannisen suomennos
- Kaukaa alta seitsentähden
- Lapin kulma kuumottavi
- aava Turjan tunturisto
- järvi järven tuolla puolen,
- valtahiset harjat, huiput
- kohoo kohti ilman kantta,
- joet joikaa, korvet kaikaa,
- niemet pystyt, rautarinnat,
- työntyy tyrskymerta päin.
- Tuimat tääl' on talven viimat,
- tuulet, tuiskut määrättömät,
- Saamen suku sieluin, mielin
- silti rakastavi maitaan;
- kulkijalle kuudan hohtaa,
- roihuavat pohjanpalot,
- poro pärskyy koivikossa,
- melu täyttää järvet, jängät
- pulkankolke talvitiet.
- Taas kun kesäpäivän kehrä
- kultaa metsät, meret, rannat,
- kalamiehet meren, järven
- kultakimalteessa keinuu,
- kultasotkat soutaa, soiluu
- hopeoina Lapin virrat,
- välkkyy airo, vilkkuu sauvoin,
- miehet laskee lauleskellen
- kosket, könkäät, suvannot.
- Sortumatta Saamen heimo
- kestänyt on vainolaisten
- tapporetket, kirokaupat,
- viekkaat väärän veron viejät.
- Terve, sitkeä sa heimo,
- Terve, rakas rauhan juuri,
- veljesriidan raastamaton,
- veljesveren vuotamaton
- Saamen heimo hiljainen!
- Saivat esi- isät ammoin
- voiton väärintekijöistä.
- Veljet, mekin torjukaamme
- sitkeästi sortajamme!
- Suku vankka Päivän poikain,
- ei sua voita vainolainen,
- kultakieltäs jos vain vaalit,
- taattojen jos neuvot muistat
- Saamien on Saamen maa!
Katso myös
Lähteet
- Kansalliset symbolit Sámiráđđi. Viitattu 22.7.2020. (norjaksi)
Aiheesta muualla
- Sámi soga lávlla (mp3)
- Saǥai Muittalægjessa (Arkistoitu – Internet Archive)
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.