Rypsiöljy

Ravintokäyttöön soveltuva rypsi jalostettiin alun perin perinteisesti risteyttämällä. Osa nykyisin viljeltävistä rypsilajikkeista on kuitenkin tuhohyönteisten takia geneettisesti muokattuja varsinkin Pohjois-Amerikan markkinoilla.[3]

Rypsin viljely aloitettiin Suomessa 1940-luvulla.[8] Rypsiöljyn teollinen tuotanto alkoi Raisiossa Oy Kasviöljyn tehtaalla vuoden 1952 lopussa.[9] 1970- ja 1980-luvuilla viljelyyn tuli uusia rypsi- ja rapsilajikkeita.[9]

Perinteisellä kasvinjalostuksella vähennettiin ensin erukahappopitoisuutta ja sitten glukosinolaattipitoisuutta. Helsingin Herttoniemessä sijaitsevasta Öljynpuristamo Oy:stä tuli toinen merkittävä rypsiöljyn valmistaja 1980-luvulla.[10] Tuotantoprosessit perustuivat öljyn erottamiseen siemenestä ensin puristamalla ja sen jälkeen uuttamalla loppu öljy heksaanilla. Vuonna 1993 Öljynpuristamo Oy:n toiminta siirtyi Kantvikiin Mildolan Oy tehtaalle, jossa otettiin käyttöön lämpöpuristukseen perustuva menetelmä.[10] Raision öljynpuristamon toiminta päättyi vuonna 2014.[11]

Suurin osa rypsiöljystä uutetaan kemiallisesti heksaanilla, minkä yhteydessä käytetään usein myös kuumennusta. Kyseinen kuumennus aiheuttaa transrasvojen muodostumista ja saattaa lisäksi hapettaa öljyn rasvahappoja ja tuhota sen alfalinoleenihapot. Rypsiöljyn maun ja hajunpoistossa käytetään yli 200 celsiusasten lämpötiloja ja alipainetta. Tämän aiheuttaa sen, että pieni osa öljyn linoli- ja alfalinoleenihaposta muuntuu rasvaksi.[12]

Rypsin siementen öljypitoisuus on noin 40 prosenttia ja valkuaispitoisuus noin 20 prosenttia. Rypsiöljyn puristuksessa hyödynnetään siemenen esilämmitystä, joka edesauttaa öljyn irtoamista kovasta siemenestä. Kylmäpuristettu öljy puristetaan pelkällä ruuvivoimalla ja sen tuottamalla kitkalämmöllä. Samoin kuin leivän ja kahvin paahtamisessa, siemenen esilämmityksessä muodostuu aromi- ja väriaineita.[13] Tumma, voimakkaanmakuinen raakarypsiöljy puhdistetaan fysikaalisin tai kemiallisin menetelmin, jolloin sen maku miedontuu ja säilyvyys paranee, kun siitä poistetaan helposti hapettuvat vapaat rasvahapot. Suomessa on käytössä fysikaalinen puhdistusmenetelmä Mildola (Arkistoitu – Internet Archive). Valkuaispitoinen siemenpuriste käytetään eläinten rehuksi.

Rypsiöljy sisältää noin 60 prosenttia kertatyydyttymättömiä ja 34 prosenttia monityydyttymättömiä rasvahappoja sekä poikkeuksellisen vähän eli vain noin 6 prosenttia tyydyttyneitä rasvahappoja[14].

Pieni osa rypsiöljyn luontaisesti sisältämistä linoli- ja alfalinoleenihaposta muuntuu jalostusprosessissa rasvaksi, jota kylmäpuristamaton rypsiöljy sisältää 1,9–3,6 prosenttia[12]. Elinarvikkeena myytävä rypsiöljy saa sisältää lisäksi korkeintaan 2 prosenttia terveydelle haitallista erukkahappo-nimistä rasvahappoa.[3]

Rypsiöljyssä on ravitsemuksellisesti optimaalisessa suhteessa omega-6- ja omega-3 -rasvahappoja. Lisäksi se sisältää E-vitamiinia, K-vitamiinia ja kasvisteroleja.[15]

Rypsiöljyn rasvahappokoostumuksessa on kasvuympäristön, lajin (rypsi vai rapsi) ja lajikkeiden välistä luonnollista vaihtelua, mikä on huomioitu vaihteluvälinä CODEX-standardissa. Suomessa viljellyssä rypsissä (B. rapa) on enemmän monityydyttymättömiä rasvahappoja, erityisesti alfa-linoleenihappoa, kuin rapsissa (B. napus).[18] Lisäksi pohjoiset kasvuolosuhteet lisäävät tyydyttymättömien rasvahappojen pitoisuuksia.[19]

Euroopan ruokaturvallisuusviranomainen (EFSA) esitti vuonna 2021, että liian runsas rypsiöljyn käyttö saattaa heikentää alle 10-vuotiaiden lasten terveyttä.[4]

Yhdysvalloissa sallittiin vuonna 2006 seuraavan terveysväittämän käyttö rapsiöljyä sisältävien tuotteiden markkinoinnissa: ”Rajallinen ja alustava tieteellinen näyttö viittaa siihen, että 19 grammaa rapsiöljyä päivittäin nautittuna saattaa vähentää sydän- ja verisuonisairauden riskiä, jos sillä korvataan tyydyttynyttä rasvaa”. Päätös perustui siihen, että tyydyttyneen rasvan korvaaminen rapsiöljyllä vähensi vuosina 1988–1998 julkaistuissa tutkimuksissa kokonais- ja LDL-kolesterolin määrää.[20]

EU-komissio hyväksyi vuoden 2012 asetuksessa N:o 432/2012 seuraavan terveysväitteen käytön pakkausmerkinnöissä: ”Alfalinoleenihappo edistää veren kolesteroliarvojen pysymistä normaalina. Edullinen vaikutus saavutetaan nauttimalla päivittäin 2 grammaa alfalinoleenihappoa. Suositeltu määrä saadaan esimerkiksi 20 grammasta eli puolestatoista ruokalusikallisesta rypsiöljyä”.[21]

Osaa sioista ruokitaan Suomessa rypsiöljyllä, mikä vähentää lihassa olevan tyydyttyneen rasvan määrää ja lisää monityydyttymättömän rasvan määrää. Tällä ei ole kuitenkaan vaikutusta rypsiporsaan lihaa syövien ihmisten veren kolesteroli- tai muihin rasva-arvoihin.[22]

Sata grammaa rypsiöljyä sisältää noin 1,9–3,6 grammaa terveysriskin muodostavia teollisia transrasvoja[12]. Suomalaisen Fineli-ravintoainekoostumustietopankin mukaan rypsiöljyssä ei ole transrasvaa[23]. Maailman terveysjärjestö WHO pitää luontaisia ja teollisia transrasvoja yhtä haitallisina[24]. WHO:n vuoden 2003 ja Harvardin vuoden 2006 suositusten mukaan teollisten transrasvojen saanti pitäisi rajoittaa korkeintaan yhteneen prosenttiin päivittäisestä energiansaannista eli noin 2,2 grammaan vuorokaudessa[25][26]. Suomalaiset nauttivat vuonna 2011 suomalaisen Ravintotaseen mukaan päivittäin vain 18 grammaa rypsiöljyä[27]^{lähde tarkemmin?} , joka sisälsi keskimäärin 0,34–0,65 grammaa teollisia transrasvoja^lähde?.

Rypsiöljy sisältää suomalaistutkijoiden mukaan ihanteellisessa suhteessa elimistön välttämättöminä rasvahappoina pidettyä linolihappoa ja alfalinoleenihappoa. Vuonna 2010 julkaistussa suomalaistutkimuksessa havaittiin, että alfalinoleenihapon puute vähentää veren hyytymisestä vastaavien fibrinogeenien määrää sellaisilla potilailla, joiden veressä on liikaa fibrinogeenejä. Näiden potilaiden fibrinogeenitaso aleni, kun he korvasivat rypsiöljyllä neljänneksen margariinin, juuston ja voin sisältämästä rasvamäärästä[28][29][30][31]. Fibrinogeenin määrä lisääntyy liikaa esimerkiksi silloin, kun diabeetikolla on kroonisesti liian alhainen verensokeri[32]. Veren liiallinen fibrinogeenipitoisuus lisää dementiariskiä[33]. Veren kohonnut fibrinogeenipitoisuus on myös harvinainen aivoinfarktin syy[34], mutta fibrinogeenin liian pieni pitoisuus lisää aivoinfarktin riskiä[35].

Suomalaisen rypsin viljelyssä käytetään mehiläisille ja muille pölyttäjille haitallisia neonikotinoidi-torjunta-aineita. Eu asetti ne käyttökieltoon vuonna 2013, mutta Suomi ja eräät muut maat ovat hakeneet kiellolle vuosittain öljykasvien viljelyyn myönnettäviä poikkeuslupia, koska kevätrypsin viljeleminen olisi "lähes mahdotonta" ilman niitä.[36].

• Rapsiöljy

• Rypsiöljy.fi
• Fineli.fi: Rypsiöljy (Arkistoitu – Internet Archive)
• Fineli.fi: Rypsiöljy, kylmäpuristettu (Arkistoitu – Internet Archive)