Ryhti

Hyväryhtisenä seisomisena pidetään suoraselkäistä asentoa, jossa rintakehä on työnnetty ulos- ja hartiat taaksepäin, jalat ovat suorassa ja pää pystyssä. Tämä länsimaisen kulttuurin ihanneryhti perustuu kauneuskäsitykseen ja ajatukseen siitä, että suora asento heijastelisi ihmisen moraalista suoraselkäisyyttä[4]. Lysyn ryhdin taas ajatellaan kuvastavan laiskuutta ja mielenkiinnottomuutta[5].

Anatomisesta näkökulmasta suora asento laajentaa rintakehää mikä puolestaan voi syventää hengitystä ja edistää siten aineenvaihduntaa. Suorana seisomisen asennon terveysvaikutuksista ei ole kuitenkaan tehty suuren otannan tutkimuksia.

Selkärankaan kohdistuva kuormitus on seisoma-asennossa noin 100 kg. Oikeassa asennossa selkä kestää erilaisen kuormituksen, mutta kun ryhdissä tapahtuu muutoksia, kuormitus lisääntyy moninkertaiseksi. Esimerkiksi jos pää siirtyy noin 3 cm luotisuoran etupuolelle, kaularangan takaosan lihaksiin kohdistuu 15 kilogramman paino. Liiallinen kuormitus huonossa pystyasennossa aiheuttaa muun muassa nivelrikkoa.[6]

Selkä pyöreänä istumisen on luultu rasittavan selkärankaa.

Hyvänä istumaryhtinä on pitkään pidetty asento, jossa sääret ovat pystysuorassa, reidet lähes vaakasuorassa ja selkä jälleen pystysuorassa. [7] Tutkimustulokset ovat ristiriidassa tämän suosituksen kanssa. Vuonna 1962 saksalainen ortopedi Hannes Schoberth julkaisi röntgenkuviin perustuvan tutkimuksen, jonka mukaan tällainen istuma-asento on haitallinen selän terveyden kannalta. Lonkkanivelen 60 asteen maksimitaipuma johtaa siihen, että lantio kallistuu eteenpäin ja lannenotko suoristuu kyseisessä asennossa. Jos työtehtävä edellyttää lisäksi etukumaraa asentoa, lannerangan alimpien nikamien välilevyihin kohdistuu haitallisen suurta painetta.[8] Sittemmin on tehty lisää tutkimuksia, jotka vahvistavat tulokset.[9] Vuonna 2006 nämä tutkimukset vahvistettiin magneettikuvaus-tekniikalla, jossa kuvattavat henkilöt istuivat toimistotuolilla eri lannekulmilla. Tutkimuksen lopputulos viittaa siihen, että nykyään viranomaisten ja monen lääketieteen edustajan suosittelema 90 asteen kulma selän ja reisien välillä[10] kuormittaa haitallisella tavalla välilevyjä ja niihin liittyviä pehmytkudoksia. Biomekaanisesti tasapainoinen istuma-asento olisi sellainen, jossa selkärangan ja reiden välinen kulma on vähintään 135 astetta.[11]