Ryhmäajattelu

Ryhmäajattelu on prosessi, jossa jäsenet mukautuvat ryhmän ajatteluun eivätkä ajattele päätöstä itsenäisesti. Ryhmäajattelun ajatellaan vaimentavan kriittisen ja itsenäisen ajattelun sekä saattavan aiheuttaa itsesensuuria ja irrationaalisia tai huonoja päätöksiä.[1]

Ryhmäajattelusta (engl. groupthink) kirjoitti ensimmäisen kerran sosiologi William H. Whyte Jr. vuonna 1952. Aiheen tutkimusta kehitti 1970-luvulla psykologi Irving Janis. Hänen mukaansa ryhmäajattelu aiheutuu siitä, että ryhmässä toimivat ihmiset pyrkivät harmoniaan ja mukautumiseen. Ryhmäajattelun oireita ovat Janisin mukaan ryhmän kykyjen yliarviointi, ahdasmielisyys ja paine yhtenäisyyteen.[1] Ilmiön nimitys jäljittelee orwellilaisia käsitteitä kuten kaksoisajattelu ja uuskieli. Janis katsoi ryhmäajattelun johtavan samanlaiseen ajattelun rapautumiseen kuin Orwellin kuvaamassa dystopiassa.[2]