Ryūkyū kobujutsu

Ryūkyū kobujutsu (jap. 琉球古武術) eli Okinawan kobujutsu tai Okinawan kobudō tarkoittaa Riukiusaarilta peräisin olevia vanhoja asetekniikoita. Kobujutsu on läheisessä yhteydessä karateen, ja termi sisältääkin laajemmassa merkityksessään myös aseettomat puolustustaidot.[1] Kobujutsulla ja karatella on yhtäläisyyksiä esimerkiksi kehon liikeperiaatteissa, ja osa karaten koulukunnista sisältää myös kobujutsun asetekniikoita.

Historia

Karaten ja kobudōn historia liittyy läheisesti toisiinsa. Niiden juuret ulottuvat useiden satojen vuosien päähän Ryūkyū–saarten kuningaskuntaan. Tuolloin kaupankäynti lähialueiden kanssa oli vilkasta, mikä edesauttoi taistelutaitojen kehittymistä. Japanilaisen Shimazu-klaanin noustua valtaan kuningaskunnassa määrättiin kaksi teräaseiden kanto – ja myyntikieltoa. Tämä vaikutti voimakkaasti aseettoman taistelutaidon kehittymiseen ja erilaisten arkipäiväisten työkalujen muokkautumiseen tehokkaiksi aseiksi. Yabiku Moden perusti Ryūkyū kobujutsu -yhdistyksen vuonna 1925. Hän pyrki välittämään tätä taitoa muille tutustumalla aseisiin. Shinken Taira oli Yabiku Modenin kuuluisin oppilas. Hän muokkasi mestareidensa katat, järjesti ne ja sai näin aikaan 40 uutta kobudo-kataa. Hän nimesi kunkin katan kehittäjämestarinsa mukaan, kuten Aburaja Yamaki ja Matsu Higa.

Tairan kuoltua hänen seuraajakseen tuli Japanin pääsaarilla Motokatsu Inoue ja Okinawalla Eisuke Akamine.

Okinawalainen Shinko Matayoshi (1888–1947) kuului rikkaaseen perheeseen, joka oli Okinawan kuninkaallista sukua. Sen takia hänen oli mahdollista harjoitella taistelutaitoja usean eri opettajan alaisuudessa. Hän teki lisäksi kaksi pitkää Kiinan matkaa, joiden aikana hän oppi useita kiinalaisia taistelutaitoja. Sensei Matayoshi harjoitteli mestari Shokuko Agenan ohjauksessa bōn, sain, ekun ja kaman käyttöä. Mestari Agena oli kotoisin Gushikawan seudulta Okinawalta. Opiskeltuaan Agenan johdolla Matayoshi lähti Chataniin (eräs alue Okinawalla) ja harjoitteli siellä mestari Irein johdolla nunchakun ja tonfan käyttöä. Mantsuriassa hän opetteli veitsen- ja lassonheittoa sekä ratsastusta. Shanghaissa häntä opetti mestari Kingai muun muassa seuraavissa aseissa: tinbei ja rochin, nunti, surujin. Näiden lisäksi hän harjoitteli vielä aseettomia taistelutaitoja.

Shinko poika oli Shinpo Matayoshi (1921–1997), joka jatkoi isänsä perinnettä ja opetti Okinawan Kobudoa laajalti ympäri maailmaa. Hän systematioi opetusta ja perusti legendaarisen Kodokan dojon Okinawalle 1976.

Okinawalla on useita vanhoja kobudōtyylejä. Valtaosa okinawalaisen kobudōn harrastajista kuuluu historiallisesti joko Matayoshin tai Tairan kobudōn.

Matayoshin kobuda pidetään Okinawalla vanhimpana ”kobudotyylinä” tai perintönä, joka on säilynyt nykypäivään asti. Se ja siitä periytyneet järjestöt ja yhdistykset ovat maailmanlaajuisesti suurimmat, joissa harjoitellaan Okinawan kuningaskunnan aikaisia aseellisia taistelutaitoja.

Seisho Itokazu (s. 1945) aloitti kobudoharjoittelun 20-vuotiaana. Hän harjoitteli Shimpon oppilaana yli 30 vuotta. Hän toimi Shinpon kuoltua Kodokan Dojon Kanchona (pääopettajana) kymmenen vuoden ajan. Itokazu Sensei perusti Matayoshi Kobudo Shinbukai -järjestön ja hänellä on Kobudossa 9. Danin vyö. Seisho aloitti karateharjoittelun isänsä Seiki Itokazun (10. Dan) oppilaana 11-vuotiaana. Hän toimii nykyään myös Kounan Ryu Karaten (Uechi ryu) pääopettajana ja hänellä on siinä 10. Dan vyöarvo.

Kobujutsun aseita

Kobujutsu Suomessa

Suomessa kobujutsua harjoitellaan pääasiassa silloin kun tutustutaan tiettyihin karaten tyylisuuntiin. Lajia opetetaan myös itsenäisesti. Harjoittelijalta ei aina vaadita karatetaustaa, mutta yleensä edellytetään aiempaa kokemusta jostakin aseettomasta kamppailutaidosta.

Suomessa harjoitettavia kobudo / kobujutsu -suuntauksia ovat ainakin Matayoshi Kobudo (Shinbukai), Ryūkyū-kobujutsu (Yuishinkai-karate-jutsu), Kenshinryu Kai (Hayashi-ha Shito-ryu kai karate) ja Shorinji-ryu kobujutsu [2].

Lähteet
  1. yuishinkai.fi Suomen Yuishinkai ry.. Viitattu 13. helmikuuta 2006.
  2. Okinawan Kobudo Sites Google. Budo akatemia ry. Viitattu 13.2.2023.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.