Ruutakasvit

Ruutakasvit (Rutaceae)[2] on Sapindales-lahkoon kuuluva heimo. Heimoon kuuluu noin 900 lajia, jotka jaetaan noin 160 sukuun. Niiden koot vaihtelevat pensaista puihin.[3] Heimoon kuuluu useita hedelmäpuina viljeltyjä lajeja, kuten sitrushedelmiä tuottavat sitruspuut (Citrus).

Ruutakasvit
Appelsiini (Citrus sinensis)
Appelsiini (Citrus sinensis)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Ylälahko: Rosanae
Lahko: Sapindales
Heimo: Ruutakasvit Rutaceae
Juss.[1]
Synonyymit
  • Amyridaceae Kunth
  • Aurantiaceae Juss.
  • Boroniaceae J.Agardh
  • Citraceae Roussel
  • Cneoraceae Vest
  • Dictamnaceae Vest
  • Diosmaceae Bartl.
  • Diplolaenaceae J.Agardh
  • Flindersiaceae Airy Shaw
  • Fraxinellaceae Nees & Mart.
  • Jamboliferaceae Martinov
  • Pilocarpaceae J.Agardh
  • Ptaeroxylaceae J.-F.Leroy
  • Pteleaceae Kunth
  • Spatheliaceae J.Agardh
  • Zanthoxylaceae Martinov
Katso myös

  Ruutakasvit Wikispeciesissä
  Ruutakasvit Commonsissa
Espanjanrakkio (Cneorum tricoccon)
Erythrochiton brasiliensis
Thamnosma montana

Tuntomerkit

Ruutakasvien tuoksu johtuu niiden sisältämistä furanokumariineista ja limonoideista. Puuaines on usein fluoresoivaa. Lehdet sijaitsevat usein vastakkaisesti ja ovat tavallisesti kerrannaisia, ja lehdykät ovat ehyt-, nyhä- tai harvemmin sahalaitaisia ja tavallisesti rauhaspilkkuisia. Kukat ovat usein kaksineuvoisia, 3–5-lukuisia ja sijaitsevat viuhkomaisissa kukinnoissa. Kukissa on yhdis- tai erilehtinen verhiö, tavallisesti 4 tai 5 terälehteä (teriö voi puuttuakin ja voi joskus olla yhdislehtinen) ja kukat ovat voimakastuoksuisia. Hetiö on kaksikiehkurainen ja palhot ovat enemmän tai vähemmän litteitä. Pohjuskehrä on huomiota herättävä ja sijaitsee sikiäimen tyvellä. Sikiäin on yksi-, muutama- tai monilehtinen ja enemmän tai vähemmän yhteenkasvanut, se sijaitsee joskus gynoforin päässä. Vartalo kiinnittyy sikiäimen tyveen ja sen päässä on laajentunut luotti. Kussakin emilehdessä on yksi tai kaksi siemenaihetta. Hedelmä on ruutakasveilla vaihteleva, monilla lajeilla hedelmäseinä eli perikarppi on rauhasten pilkuttama ja/tai hedelmä voi olla kuiva, syvään liuskainen ja avautuva. Siemen on tavallisesti vailla endospermiä ja alkio on tavallisesti suora.[4]

Levinneisyys

Heimo on levinnyt laajalle, enimmäkseen tropiikkiin[4].

Luokittelu

Heimon 161 sukua sisältää 2070 lajia ja neljä alaheimoa[4]:

1. Cneoroideae-alaheimon kasvit ovat puuvartisia. Kukissa on tavallisesti neljä tai viisi hedettä, ja litteiden palhojen tyvellä on lisäkkeet. Erillisiä emejä on 1–5. Hedelmä on kota, siivellinen luumarja tai tuppilo. Alaheimo kasvaa tropiikissa Pohjois-Australiaa myöten ja Välimerenmaissa, ja siinä on seitsemän sukua ja 35 lajia. Suurin suku on 20-lajinen Spathelia.[4]

2. Myös alaheimon Amyridoideae kasvit ovat puuvartisia. Se käsittää 113 sukua ja 1740 lajia trooppisessa vyöhykkeessä; jokunen laji kasvaa lauhkeilla alueilla. Runsaslajisimmat suvut ovat Melicope (235 lajia), limopuut (Zanthoxylum, 225 lajia), bukot (Agathosma, yli 150 lajia), Boronia (150 lajia), pistoslehdet (Vepris, 80 lajia), Acronychia (48 lajia), Conchocarpus (45 lajia) ja lehakit (Zieria, 45 lajia).[4]

3. Alaheimossa Rutoideae on monivuotisia ruohoja, pensaita ja joitakin puita. Sukuja on seitsemän ja lajeja 87. Niistä enemmistö kuuluu Haplophyllum-sukuun, jossa on 66 lajia. Alaheimo kasvaa pohjoisessa lauhkeassa vyöhykkeessä ja tropiikissa; joitakin lajeja on eteläisessä Afrikassa, Etelä-Amerikasta alaheimo puuttuu.[4]

4. Aurantioideae-alaheimoon kuuluu pensaita ja puita 26 suvussa. Lajeja on kaikkiaan 206, niistä 50 suvussa Glycosmis, 40 suvussa Amyris ja 30 sitruspuiden (Citrus) suvussa. Alaheimo on kotoisin Etelä-Aasiasta, Tyynenmeren alueelta ja Afrikasta.[4]

Suvut
  • Achuaria Gereau
  • Acmadenia Bartl. & H.L.Wendl.
  • Acradenia Kippist
  • Acronychia J.R.Forst. & G.Forst
  • Adenandra Willd.
  • Adiscanthus Ducke
  • Aegle Correa – belahedelmät[2]
  • Aeglopsis Swingle
  • Afraegle (Swingle) Engl.
  • Agathosma Willd. – bukot[2]
  • Almeidea A.St.-Hil.
  • Amyris P.Browne
  • Angostura Roem. & Schult. – galipeat[2]
  • Apocaulon R.S.Cowan
  • Araliopsis Engl.
  • Asterolasia F.Muell.
  • Atalantia Correa
  • Balfourodendron Corr.Mello ex Oliv.
  • Balsamocitrus Stapf
  • Boenninghausenia Rchb. ex Meisn.
  • Boninia Planch.
  • Boronella Baill.
  • Boronia Sm.
  • Bosistoa F.Muell
  • Bouchardatia Baill.
  • Brombya F.Muell.
  • Burkillanthus Swingle
  • Calodendrum Thunb. – ruutapuut[2]
  • Casimiroa La Llave – kasimiroat[2]
  • Chloroxylon DC. – ceyloninsatiinipuut[2]
  • Choisya Kunth – koisit[2]
  • Chorilaena Endl.
  • Citropsis (Engl.) Swingle & M.Kellerm
  • Citrus L. – sitruspuut[2]
  • Clausena Burm.f. – sitriot[5]
  • Clymenia Swingle
  • Cneoridium Hook.f.
  • Cneorum L. – rakkiot[5]
  • Coleonema Bartl. & H.L.Wendl. – punatähdet[2]
  • Comptonella Baker f.
  • Coombea P.Royen
  • Correa Andrews
  • Crowea Sm. – vahikit[2]
  • Cyanothamnus Lindl.
  • Decagonocarpus Engl.
  • Decatropis Hook.f.
  • Decazyx Pittier & S.F.Blake
  • Dendrosma Pancher & Sebert
  • Dictamnus L. – palavapensaat, palavatpensaat
  • Dictyoloma A.Juss.
  • Diosma L.
  • Diphasia Pierre
  • Diphasiopsis Mendonca
  • Diplolaena R.Br.
  • Drummondita Harv.
  • Dutaillyea Baill.
  • Echinocitrus Tanaka
  • Empleuridium Sond. & Harv.
  • Empleurum Aiton
  • Eremocitrus Swingle
  • Eriostemon Sm.
  • Erythrochiton Nees & Mart.
  • Esenbeckia Kunth
  • Euchaetis Bartl. & H.L.Wendl.
  • Euodia J.R.Forst. & G.Forst.
  • Euxylophora Huber
  • Evodiella Linden
  • Fagaropsis Mildbr. ex Siebenl.
  • Feroniella Swingle
  • Flindersia R.Br.
  • Fortunella Swingle – fortunellat[2]
  • Galipea Aubl.
  • Geijera Schott
  • Geleznowia Turcz.
  • Glycosmis Correa
  • Halfordia F.Muell.
  • Haplophyllum A.Juss.
  • Harrisonia R.Br. ex A.Juss. – piikkirosot[5]
  • Helietta Tul.
  • Hortia Vand.
  • Ivodea Capuron
  • Kodalyodendron Borhidi & Acuna
  • Leptothyrsa Hook.f.
  • Limnocitrus Swingle
  • Limonia L.
  • Lubaria Pittier
  • Lunasia Blanco
  • Luvunga Buch.-Ham. ex Wight & Arn.
  • Maclurodendron T.G.Hartley
  • Macrostylis Bartl. & H.L.Wendl.
  • Medicosma Hook.f.
  • Megastigma Hook.f.
  • Melicope J.R.Forst. & G.Forst
  • Merope M.Roem.
  • Merrillia Swingle
  • Metrodorea A.St.-Hil.
  • Microcitrus Swingle
  • Microcybe Turcz.
  • Micromelum Blume
  • Monanthocitrus Tanaka
  • Monnieria Loefl.
  • Muiriantha C.A.Gardner
  • Murraya L. – jasmikit[2] eli murraijat
  • Myrtopsis Engl.
  • Naringi Adans.
  • Naudinia Planch. & Linden
  • Nematolepis Turcz. – kilsikit[2]
  • Neobyrnesia J.A.Armstr.
  • Neoschmidia T.G. Hartley
  • Nycticalanthus Ducke
  • Oricia Pierre
  • Oriciopsis Engl.
  • Orixa Thunb.
  • Oxanthera Montrouz.
  • Pamburus Swingle
  • Paramignya Wight
  • Peltostigma Walp.
  • Pentaceras Hook.f.
  • Phebalium Vent.
  • Phellodendron Rupr. – korkkipuut[2]
  • Philotheca Rudge
  • Phyllosma Bolus
  • Pilocarpus Vahl – jaborandit
  • Pitavia Molina
  • Platydesma H.Mann
  • Pleiospermium (Engl.) Swingle
  • Plethadenia Urb.
  • Polyaster Hook.f.
  • Poncirus Raf. – sormisitrukset[5]
  • Psilopeganum Hemsl.
  • Ptelea L. – pteleat[2] eli laikkiot
  • Raputia Aubl.
  • Rauia Nees & Mart.
  • Raulinoa R.S.Cowan
  • Ravenia Vell.
  • Raveniopsis Gleason
  • Rhadinothamnus Paul G.Wilson
  • Ruta L. – ruudat[2]
  • Rutaneblina Steyerm. & Luteyn
  • Sarcomelicope Engl.
  • Severinia Ten.
  • Sheilanthera I.Williams
  • Skimmia Thunb. – skimmiat[2]
  • Spathelia L.
  • Spiranthera A.St.-Hil.
  • Stauranthus Liebm.
  • Swinglea Merr.
  • Teclea Delile
  • Tetractomia Hook.f.
  • Tetradium Lour. – herupuut[2]
  • Thamnosma Torr. & Frem.
  • Ticorea Aubl.
  • Toddalia Juss. – sitrusliaanit[5]
  • Toddaliopsis Engl.
  • Tractocopevodia Raizada & V.Naray.
  • Triphasia Lour.
  • Urocarpus J.Drumm. ex Harv.
  • Vepris Comm. ex A.Juss. – pistoslehdet[5]
  • Wenzelia Merr.
  • Zanthoxylum L. – limopuut[2]
  • Zieria Sm – lehakit[2]

Risteymäsuvut:

  • × Citrofortunella – kumkvatit eli pikkusitrukset

Lähteet
  • Räty, E. & Alanko, P: Viljelykasvien nimistö. (suomenkieliset nimet). Helsinki: Puutarhaliitto, 2004. ISBN 951-8942-57-9.
  • Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website: Rutaceae Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. (englanniksi)

Viitteet
  1. ITIS (englanniksi)
  2. ONKI-ontologiapalvelu, Kassu (suomenkieliset nimet) yso.fi. Viitattu 2.8.2012.
  3. Watson, L. & Dallwitz, M.J.: The families of flowering plants 1992–2009. Institute of Botany, Chinese Academy of Sciences. Arkistoitu 10.10.2012. Viitattu 9.7.2009. (englanniksi)
  4. Stevens 2001–, Viittaus 9.3.2015.
  5. Suomen Lajitietokeskus: Ruutakasvit – Rutaceae Viitattu 25.12.2021.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.