Ruusun nimi (elokuva)

Pohjois-Italiassa sijaitsevaan benediktiiniluostariin saapuu 1300-luvun alussa fransiskaanimunkki William Baskerville noviisinsa Melkiläisen Adson kanssa (Adso toimii myös kertojana vanhana miehenä). Luostariin on tulossa myös muita tärkeitä pappishenkilöitä ja paavin delegaatio tärkeään uskonnolliseen väittelyyn. Luostaria varjostaa kuitenkin surmamysteerio, jota apotti pyytää veli Williamia tutkimaan, koska hänellä on mainetta deduktiivisesta ja analyyttisestä ajattelutavasta. Nuori kuvittaja on löydetty kuolleena muurin juurelta sellaisen ikkunan alta, jota ei saa auki. Williamille asia on ”yksinkertaista” (elementary). Seuraavien päivien kuluessa tapahtuu useita eriskummallisia kuolemia, joissa kuolleilla on musta kieli ja musta sormi ja jotka tuntuvat seuraavan Ilmestyskirjan tapahtumia. Parivaljakko havaitsee ettei kaikki ole luostarissa kohdallaan.

William ja Adso tutustuvat Salvatoreen, vajaamieliseen kyttyräselkään, joka puhuu useiden kielten sekoitusta ja hänen suojelijaansa ja toveriinsa Remigio da Varagine joilla molemmilla on epäilyttävä tausta. William päättelee Salvatoren puheesta hänen olleen kerettiläisen lahkon jäsen, johon myös Remigio kuului. William epäilee heidän liittyvän jotenkin luostarin kuolemiin. Adso tutustuu maalaistyttöön, joka on tullut luostariin saadakseen ruokaa seksillä. Tyttö viettelee Adson, joka rakastuu häneen.

Tutkiessaan ja etsiessään muuta selitystä, kuin demonien riivaus, kaksikko löytää salakäytävän, joka vie labyrinttimaiseen kirjastoon luostarin suljetussa tornista. William toteaa heidän olevan ”kristikunnan suurimmassa kirjastossa”, joka sisältää lukemattomia klassisia mestariteoksia. Hän päättelee niiden olevan kirjastossa piilossa, koska niiden pakanallisesta filosofiasta lähtöisin olevaa sisältöä ei hyväksyttäisi kristinuskossa. Hänelle selviää, että ainoa olemassa oleva kopio Aristoteleen Runousopin toisesta, komediaa käsittelevästä kirjasta liittyy jotenkin kuolemiin. Hän päättelee jokaisen tuota kirjaa lukeneen kuolleen.

Hänen tutkimuksensa häiriintyvät kun luostariin saapuu inkvisiittori Bernardo Gui, joka on tullut väittelyyn, mutta joka ottaa kuolemien tutkimisen käsiinsä. William ja Bernardo Gui ovat kohdanneet aiemminkin ja inkvisiittorilla ei ole aikaa muiden teorioille tapahtumien kulusta. Luostarissa käytävässä väittelyssä on käsiteltävänä suuri kysymys ”Omistiko vai eikö Jeesus ne vaatteet, joita hän käytti”.

Salvatore ja tyttö pidätetään noituudesta epäiltynä ja Remigio hänen yrittäessään paeta. Salvatoresta kidutetaan tunnustus ja kolmikko tuodaan nopeasti tribunaalin eteen. Apotti myöntyy mukailemaan Guin päätelmää, mutta tribunaaliin ”kutsuttu” William ei. Koska tribunaali ei ollut yksimielinen, syytettyjen piti itse tunnustaa syyllisyytensä joten heille esiteltäisiin kidutusinstrumentit. Remigio tunnustaa pelätessään kidutusta ja Gui päättää tehdä selvää Williamista lopullisesti.

Kun vielä yksi munkki kuolee mustaan kieleen ja mustaan sormeen kesken messun, William ja Adso pääsevät pakenemaan vahdiltaan salakäytävää pitkin kirjastoon. Sieltä he löytävät kunnianarvoisan Jorgen, luostarin vanhimman munkin, joka halveksii komediaa sen kaikissa muodoissa. Hänellä on kirja, jota käsittelevät kuolevat mustaan kieleen. Jorge on myrkyttänyt kirjan sivut ja kun lukija nuolaisee sormiaan kääntääkseen sivua, hän saa myrkkyä suuhunsa. William on kuitenkin valmistautunut ja käyttää hanskoja. Jorge kumoaa kynttilän ja seuranneessa sekasorrossa kirjastossa syttyy tulipalo. William käskee Adson paeta samalla kun hän itse yrittää pelastaa edes joitain kirjoja. Runousoppi, Jorge ja koko kirjasto tuhoutuvat.

Samalla Salvatore ja Remigio on poltettu roviolla ja tytön vuoro olisi seuraavana, kun paikalliset talonpojat käyttävät kirjaston tulipaloa hyväkseen pelastaakseen tytön. Gui yrittää paeta, mutta hänen vaununsa työnnetään jyrkänteen reunalta tuhoon. William ja Adso lähtevät ja Adso kohtaa tytön viimeistä kertaa. Paljon vanhempi Adso toteaa loppusanoissaan ettei hän koskaan katunut että lähti Williamin mukaan, ja että tyttö oli hänen ainoa maallinen rakkautensa; hän ei koskaan saanut tietää tytön nimeä.

Kirjassa Adso on benediktiini-noviisi, mutta elokuvassa hän on harmaata asua käyttävä fransiskaani (”harmaat veljet”), jotta hän erottuisi luostarin benediktiineistä. Kirjassa ei ole elokuvassa esiintyvää kuolemanansaa salaisen kammion oven edessä. Elokuvassa tyttö säilyy elossa, kirjassa Gui (joka kuolee elokuvassa) vie hänet mukanaan aikomuksenaan polttaa hänet roviolla jossain kaupungissa.

• Leffatykki