Ruuna

Skyyttien uskotaan olleen ensimmäisiä hevosiaan ruunanneita kansoja.[2][3] He arvostivat ruunia sotahevosina, koska ne olivat hiljaisia, eivät pyrkineet parittelemaan, hirnuivat harvemmin muille hevosille, sopeutuivat helpommin ryhmiin ja tappelivat harvemmin keskenään.

Nuoret oriit ruunataan usein, jotta niistä tulisi paremmin käyttäytyviä ja helpompia käsitellä. Ruunaamisella voidaan myös poistaa huonolaatuisia hevosia geenipoolista. Rodun jalostaminen hyötyy tilanteesta, jossa vain parhaat oriit pidetään lisääntymiskykyisinä.

Jotta vain parhaat yksilöt voisivat jatkaa sukua, mutta myös kannan perimän riittävä laajuus voitaisiin varmistaa, pidetään suositeltavana pitää vain pieni ja korkealaatuinen osa oreista kastroimattomina. Eräiden lähteiden mukaan oreista tulisi karsia noin 90 prosenttia,[4] mutta radikaaleimpien näkemysten mukaan karsittavien osuuden tulisi olla jopa 99,5 prosenttia.[5] Villinä elävissä hevoslaumoissa suhde ¹⁄₉ pysyy yllä luonnostaan; yksi ori hallitsee ja astuu jopa 10–12 tamman ryhmää, joskin saattaa sallia nuoren, vähemmän dominoivan oriin kulkea lauman reunamilla.[6] Laumoja hallitsevien oriiden lisäksi on paljon laumattomia oriita, jotka elävät muiden oriiden kanssa pienissä "poikamieslaumoissa", joissa ne tammojen puutteen vuoksi käyttäytyvät jokseenkin ruunien lailla.[7]

Oriin ruunaaminen voi vähentää konfliktiriskiä hevosryhmissä.

Ruunia pidetään oriita parempina työhön, koska ne ovat rauhallisempia, helpompia käsitellä sekä mukautuvampia.[8] Samasta syystä ruunat ovat myös monien ratsastajien ja erityisesti amatöörien suosiossa. Oriiden käsittelemisen riskien vuoksi monissa hevostapahtumissa nuoret (ja joskus naiset) eivät saa esittää oriita nuorille (tai naisille) rajatuissa luokissa.

Ruunia pidetään usein tammoja parempina, koska jotkin tammat ovat kiiman aikaan oikukkaita. Tamman käyttöaika jää myös lyhyemmäksi tiineyksien ja varsan hoitamisen myötä.

Laukka- ja raviurheilussa ori saatetaan ruunata mikäli se häiriintyy muiden hevosten läsnäolosta, on vaikea käsitellä, tai ei käyttäytymisensä vuoksi muuten menesty niin hyvin kuin voisi.[8] Ruunattaessa ori menettää arvonsa jalostuseläimenä, mutta kilpailuissa menestyvä ruuna voi nostaa vanhempiensa jalostuksellista haluttavuutta.

Joskus jalostusori ruunataan myöhemmällä iällä esimerkiksi hedelmättömyyden, huonotasoisten jälkeläisten tai vähäisen jalostuskäytön vuoksi. Ruunaaminen saattaa mahdollistaa oriille rauhallisen rinnakkaiselon muiden hevosten kanssa, jolloin sen elämästä tulee sosiaalisempaa ja mukavampaa.[4]

Brittiläisten risuestelaukkakilpailujen sääntöjen vuoksi National Hunt -kilpailuihin osallistuvista hevosista suuri osa on ruunia hevosten, ratsastajien ja katsojien turvallisuuden vuoksi.[9] Toisaalta Euroopassa ruunat on suljettu monista korkeatasoisista laukkakilpailuista kuten Prix de l'Arc de Triomphesta.[10] Pohjois-Amerikassa ruunat saavat kilpailla samoissa kilpailuissa kuin oriitkin. Suomalaisessa raviurheilussa ruunat on suljettu suomenhevosten kuninkuusravien ulkopuolelle.

Jotta rodut ja kannat säilyisivät, joitain oriita on jätettävä lisääntymiskykyisiksi. Rotujensa parhaina edustajina pidettyjä oriita käytetään jalostukseen. Jalostusoriiden kriteerit voivat olla osittain subjektiivisia, mutta oriilta edellytetään useimmiten erinomaista ulkomuotoa (fenotyyppiä), erinomaista sukua (genotyyppiä), ja yleensä menestystä jossain rodulle tyypillisessä kilpalajissa.

Joissakin kulttuureissa ei ole ruunattu ja yhä ruunataan harvoin; tästä tunnetaan erityisesti arabit.[11] Tällaiset kansat käyttivät yleensä tammoja työhön ja sotahevosina. Suurinta osaa oriista ei kuitenkaan käytetä jalostukseen. Kun oriita käytetään esimerkiksi ratsuina, ne pidetään vain muiden oriiden seurassa tai läheisyydessä "poikamiesoloissa", jolloin ne yleensä käyttäytyvät rauhallisemmin.[12] Joissakin tapauksissa ruunaamisen välttämiseen on kulttuurillisia syitä; esimerkiksi uhrattavien eläinten kastrointi on kielletty Vanhassa Testamentissa.[13]

Hevosten ruunaamista pidetään yleensä hyväksyttävänä tapana mahdollistaa useampien hevosten elää rauhallisissa ja turvallisissa oloissa muiden hevosten ja ihmisten lähellä, ja jopa eläinoikeustahojen mielestä eettisesti hyväksyttävänä tapana rajoittaa kannan kasvua. Muutamat hevosenomistajat kuitenkin pelkäävät ruunaamisen olevan hevoselle kivuliasta tai vähentävän sen elinvoimaisuutta tai pehmentävän sen luonnetta.^lähde? Nykyaikaiset kirurgiset menetelmät tuottavat eläimelle paljon vähemmän tuskaa kuin alkukantaisemmat keinot, mutta toipuvalla ruunalla on jonkin verran kipuja.

Hevonen voidaan ruunata minkäikäisenä tahansa, mutta sitä suositellaan tehtäväksi ennen yhden vuoden ikää[14] ja viimeistään ennen kuin hevonen saavuttaa sukukypsyyden. Aiemmin suositeltiin odottamaan kunnes hevonen olisi yli vuoden vanha tai jopa kaksivuotias, mutta tähän syynä oli se, että ruunaus tehtiin nukuttamatta, ja toimenpide oli hevoselle paljon nykyistä stressaavampi. Nykyaikaiset lääketieteelliset menetelmät mahdollistavat sen, että kastraatio tuottaa eläimelle verrattain vähän stressiä ja haittaa sen mukavuutta vain vähän, edellyttäen että käytetään sopivaa kipulääkitystä.[15] Muutamat hevosenomistajat lykkäävät ruunaamista siinä uskossa, että sukukypsyyden myötä kohoava testosteronin tuotanto saa hevosen kasvamaan suuremmaksi. Tutkimuksissa tämä uskomus on kuitenkin todettu pelkäksi luuloksi: Se lihasmassa, joka oriille hormonitoiminnan ansiosta kehittyy, katoaa ruunaamisen jälkeen, ja toisaalta lihasmassan kehittymiseen vaadittava energiankulutus voi rajoittaa nuoren hevosen luuston kasvua. Ruunaamisella ei ole siis vaikutusta hevosen kasvuun, joskin se voi lisätä rasvoittumista.[16]

Iän tai hedelmättömyyden vuoksi jalostuskäytöstä poistetut vanhemmatkin oriit voivat hyötyä ruunaamisesta. Nykyaikaisella tekniikalla jopa vanhan oriin ruunaaminen on melko riskitön toimenpide,[17] ja ruunana hevonen voi olla turvallisesti tarhassa tai laitumella muiden hevosten kanssa, eikä sitä tarvitse pitää yhtä rajoitettuna ja eristyksissä kuin oriita.

Kuuluisia laukkahevosruunia olivat esimerkiksi brittiläinen Red Rum ja australialainen Phar Lap. Ravihevosista ruunia ovat olleet muiden muassa Greyhound ja "ihmeruuna" Reipas. Myös tunnettu esteratsu Milton oli ruuna.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ruuna Wikimedia Commonsissa