Kehostapoistumiskokemus

Kehostapoistumiskokemus eli ruumiistapoistumiskokemus on muuntunut tajunnantila, jossa henkilö kokee tajuntansa irtaantuneen omasta fyysisestä kehostaan. Henkilö katsoo maailmaa usein ylhäältä käsin ja saattaa nähdä oman kehonsakin makaamassa alapuolellaan.[1][2]

Kehostapoistumiskokemuksia on ollut noin 10–20 prosentilla ihmisistä, useimmilla heistä vain yhden kerran. Kokemukset vaihtelevat jonkin verran yksilöstä, tilanteesta ja kulttuuritaustasta riippuen.[1] Kehostapoistumiskokemus esiintyy joskus kuolemanrajakokemuksen osana, kun henkilön sydän on pysähtynyt.[2]

Kehostapoistumiskokemuksia esiintyy tilanteissa, joissa yhteys ulkomaailmaan katoaa, kuten rentoutuessa tai mietiskellessä. Parapsykologi Susan Blackmoren mukaan ihminen alkaa yhteyden kadotessa tuottaa kokemusta minästä omasta muististaan. Myös ääniä voi tunkeutua tähän kokemukseen. Kun ihminen muodostaa muististaan mielikuvia asioista tai tapahtumista, ne ilmenevät normaalia laajempina ja usein ylhäältä katsottuina.[1]

Sveitsiläislääkäri Olaf Blanke on selittänyt kehostapoistumiskokemusta kulmapoimuksi nimitetyn päälakilohkon osan toimintahäiriönä, joka vaikuttaa kykyyn hahmottaa oma asema tilassa. Kun kulmapoimun toimintaan tulee häiriö esimerkiksi siihen johdetun sähkövirran tai viestiaineryöpyn takia, oikosulku voi laukaista kehostapoistumiskokemuksen.[2]

Kehostapoistumiskokemuksia käytetään joskus perusteena materiaalisesta kehosta ja aivoista riippumattoman hengen tai sielun olemassaololle sekä sitä kautta kuolemanjälkeisen elämän tai jälleensyntymisen todisteena.[1] Kehostapoistumiskokemuksen kokeneiden ei kuitenkaan ole tutkimuksissa havaittu saaneen mitään sellaista tietoa, jota olisi voinut saada ainoastaan aidon poistumisen kautta. Henkilöllä itsellään voi silti olla voimakas tunne kokemansa oikeellisuudesta.[1]