Ruuhkamaksu

Old Street tiessä maksualueen merkit ja vasemman yläreunan pikkukuvassa maksualueesta varoittava liikennemerkki Lontoossa, Englannissa.

Lontoo on yksi Euroopan suurimmista kaupungeista, ja sen asukasluku oli vuoden 2012 väestötutkimuksessa noin 8,3 miljoonaa. Lontoon koko ympäristön asukasluku on noin 12 miljoonaa. Lontoon ruuhkamaksualue on niin sanotun Inner Ring Roadin rajaama alue Lontoon keskustassa, ja se otettiin käyttöön 17. helmikuuta 2003. Vuoden 2007 helmikuussa ruuhkamaksualue laajentui länteen lähes kaksinkertaistaen alueen koon.

Ruuhkamaksualueella kello 7 ja 18.30 välisenä aikana autoilevan tulee maksaa kahdeksan punnan lisämaksu, joka alun perin oli viisi puntaa. Lisämaksun suuruus ei riipu alueella vietetystä ajasta, vaan on päiväkohtainen. Maksun voi suorittaa usealla tavalla (esimerkiksi verkossa, puhelimella, tekstiviestillä ja maksupisteillä) kyseisen vuorokauden loppuun asti. Maksun voi suorittaa seuraavana päivänä, jolloin se maksaa 10 puntaa. Toisen päivän jälkeen maksuun lisätään 100 punnan sakko.

Lontoon ruuhkamaksu perustuu 230 valvontakameraan, jotka kuvaavat alueelta poistuvat ja alueelle saapuvat autot. Tietokone vertaa kuvattuja rekisterinumeroita maksurekisterin tietoihin, ja maksutta alueella olleille lähetetään edellä mainittu sakko. Rekisterinumerontunnistuksen epävarmuuksien vuoksi ihminen käy läpi tietokoneen löytämät rekisterinumerot ennen sakon lähettämistä.

Bussien, pikkubussien, taksien, hälytysajoneuvojen, moottoripyörien ja jotakin vaihtoehtopolttoainetta käyttävien ajoneuvojen ei tarvitse maksaa maksua.

Maksujärjestelmän seurauksena Lontoon keskustan liikennejärjestelyistä vastaava viranomainen (Transport for London) arvioi ruuhkien vähentyneen keskimäärin noin 25 prosenttia, onnettomuuksien vähentyneen hiukan vertailuarvoja enemmän, matka-aikojen lyhentyneen ja vaikutuksen kaupalliseen toimintaan olevan neutraali. Valtaosa alueen kaupoista suhtautuu ruuhkamaksualueeseen positiivisesti Transport for Londonin mukaan.[1]

Ruuhkamaksujen vaikutus Lontoon talouteen on vahvan kiistan aiheena. Maksua ovat kritisoineet useat kaupat, joiden toimintaan lisämaksulla on ollut suuri vaikutus myynnin laskun ja kasvaneiden toimituskulujen kautta, vaikka kokonaisuutena maksujen vaikutus alueen talouteen on arvioitu neutraaliksi. Maksualueen ulkopuolella lisämaksu on myös johtanut pysäköintimaksuihin aiemmin ilmaisilla pysäköintialueilla haitaten niiden alueiden asukkaita.[2]

Ruuhkamaksun vastustus ei ole johtanut järjestelmän hylkäämiseen, koska vuonna 1999 Suur-Lontoon hallintoelin (Greater London Authority) sääti, että ruuhkamaksujärjestelmän luominen olisi tulevaisuudessa pormestarin vallan alainen asia. Vuonna 2000 pormestariksi valittu Ken Livingstone ryhtyikin toteuttamaan ruuhkamaksujärjestelmää vaalilupaustensa mukaisesti.

Tulliasema North Bridge Roadilla Singaporessa.

Singaporessa asuu lähes viisi miljoonaa ihmistä ja alueen väestötiheys on noin 6 700 asukasta neliökilometriä kohden. Singaporen tullimaksujärjestelmä, Electronic Road Pricing (ERP), on maailman ensimmäinen sähköinen tietullimaksujärjestelmä, joka otettiin kaupungissa käyttöön syyskuussa 1998. Sittemmin vastaavia maksujärjestelmiä on otettu käyttöön Lontoossa, Tukholmassa, Oslossa, Bergenissä ja Trondheimissa.

Järjestelmä koostuu Singaporen ydinkeskusta-alueen sisääntuloväylillä olevista ERP-tulliasemista, jotka laskuttavat automaattisesti alikulkevia autoja niiden pakollisten IU-laitteiden (In-Vehicle Unit) avulla. Maksun suuruus riippuu kellonajasta ja tulliasemasta vaihdellen välillä 0,25–3 Singaporen dollaria. Testejä tulliasemien korvaamisesta satelliittipaikannukseen perustuvalla järjestelmällä on tehty.

Tullialueen käyttöönotto on paikallisen liikenteestä vastaavan viranomaisen (Land Transport Authority) mukaan nostanut keskituntinopeuksia 20 %, vähentänyt ruuhkahuippujen liikennettä ja vähentänyt tullialueen sisäistä liikennettä järjestelmän toimintatunteina 13 %. Lisäksi autopoolit ovat kasvaneet suosiossa ja liikennevirtojen huiput tasaantuneet teiden käytön jakaantuessa tasaisemmin eri aikoina.

Järjestelmän ongelmiksi kerrotaan tietulliasemien siirtävän liikennettä pääväyliltä pienemmille teille, jotka ruuhkautuvat herkästi.

Pääartikkeli: Tukholman ruuhkamaksu

Tukholmassa järjestettiin ruuhkamaksualuekokeilu 3. tammikuuta – 30. kesäkuuta 2006. Se oli osa niin sanottuja Tukholman kokeiluja (ruots. Stockholmförsöket), joihin kuului myös lisäyksiä julkisen liikenteen tarjonnassa ja liityntäpysäköintimahdollisuuksissa. Maksualueen rajasivat kaupunginosat Södermalm, Norrmalm, Vasastaden, Östermalm, Kungsholmen, Stora Essingen, Lilla Essingen ja Djurgården.

Ruuhkamaksukokeilu oli voimassa kello 6:30–18.30, ja sen suuruus vaihteli kellonajasta riippuen 10 kruunusta 20 kruunuun (karkeasti 1–2 €) ollen korkeimmillaan 7.30–8.30 ja 16.00–17.30. Maksu piti maksaa aina maksualueen rajan ylittäessä, ja enimmäiskustannus päivässä yhdelle ajoneuvolle oli 60 kruunua. Ruuhkamaksu ei ollut voimassa viikonloppuisin, pyhinä tai pyhää edeltävänä päivänä.

Tulliasema Liljeholmsbronilla, Ruotsissa.

Tulliasemia oli 18 sisääntuloväylällä, joista jokaisessa toistakymmentä kameraa rekisteröi ohi ajavien autojen rekisterikilven. Tulliasemat myös ilmoittivat ajankohtaisen maksuluokan, mutta asemilla ei ollut mahdollista maksaa kyseistä maksua. Oikea maksu täytyy suorittaa omatoimisesti viiden päivän sisällä Ruotsin tielaitoksen (Vägverket) tilille. Suoraveloitus tililtä oli mahdollista, jos autossa oli asianmukainen radiolähetin. Maksu oli mahdollista maksaa myös Pressbyrån-kioskeilla ja 7-eleveneissä. Maksun laiminlyöminen johti 70 kruunun (7,5 €) muistutuslaskuun, jonka laiminlyöminen johti kuukauden kuluessa lähetettävään 500 kruunun (54 €) lisämaksuun, joka erääntyessään siirtyi ulosottoon.

Bussien, taksien, hälytysajoneuvojen, diplomaattiajoneuvojen, sotilasajoneuvojen ja vaihtoehtopolttoaineita käyttävien ajoneuvojen ei tarvinnut maksaa maksua. Maksu koski vain autoja, joten moottoripyörät tai mopot eivät ole maksuvelvollisia.

Järjestelmän vaikutuksesta ruuhkien kerrottiin vähentyneen 22 %[3], ja Ruotsin Naturvårdsverket (Ympäristöministeriön alainen laitos) arvioi järjestelmän päästövähennysten vähentävän vuositasolle muunnettuna 25-30 ennenaikaista kuolemaa[4].

Ruuhkamaksusta (trängselskatt) järjestettiin kansanäänestys 17. syyskuuta 2006, jossa Tukholman lähiöt ja valtaosa niiden asukkaista vastustivat ruuhkamaksua samalla kun maksualueella asuvat kannattivat sitä. Ruotsin hallitusliittouma Allianssi Ruotsin puolesta ilmoitti 1. lokakuuta 2006 luovansa pysyvän ruuhkamaksualueen[5]. Vakituiseksi käytännöksi Tukholman ruuhkamaksu muodostui 1.8.2007.

Perusteluna ruuhkamaksualueen vakiinnuttamiselle esitettiin sen kyky rahoittaa liikennejärjestelyjen vaatimia investointeja. Alun perin ruuhkamaksu perusteltiin liikenteen sujuvoittamis- ja ympäristösyillä. Tukholman ruuhkamaksut ovat kuitenkin olleet taloudellinen fiasko, sillä järjestelmän kulut ovat ylittäneet siitä kertyneet tulot. Nollatilanne, jossa järjestelmän tulot kattaisivat järjestelmän menot, odotetaan saavutettavan aikaisintaan vuonna 2011.[6]

Kritiikkiä on esitetty ruuhkamaksujärjestelmän epätasavertaisuutta kohtaan, sillä maksualueen sisällä liikkuvien ei tarvitse maksaa mitään. Myös ruuhkamaksujen tarpeellisuutta on kritisoitu, koska kaikilla maksualueilla ei ole ympäristöongelmia, joilla ruuhkamaksua perusteltiin. Tukholman kauppakamari arvioi järjestelmän haittaavan kauppaa, toiset arvioivat sen lisäävän alueen hintatasoa toimituskustannusten kasvaessa. Ruotsin suurin autoilijoiden edustusjärjestö, Motormännens Riksförbund, vastusti lisäkuluja autoilijoille ja järjesti onnistuneen adressin kansanäänestyksen järjestämiseksi.[7]

Ongelmistaan huolimatta ruuhkamaksut ovat saavuttaneet huomattavan suuren suosion tukholmalaisten keskuudessa. Kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun vuonna 2012 järjestämän kyselytutkimuksen mukaan 67 % tukholmalaisista äänestäisi kansanäänestyksessä nykyisen järjestelmän puolesta. Mikäli ruuhkamaksun tuotot käytettäisiin lyhentämättömänä joukkoliikenteen tukemiseen, äänestäisi peräti 82 % kyselyyn vastanneista tukholmalaisista lain puolesta.[8] Myös Kokoomuksen ruotsalainen sisarpuolue Maltillinen kokoomus on tyytyväinen ruuhkamaksuihin ja kannattaa niitä[9] siitä huolimatta, että vastusti ruuhkamaksuja voimakkaasti ennen niiden käyttöönottoa vuonna 2006.[10]

Suomessa Helsingin vilkkaasti liikennöidyt kehätiet on ehdotettu sisällytettävän ruuhkamaksujen perinnän piiriin.

Pääkaupunkiseudun ruuhkamaksuehdotus on selvityksen alla oleva Suomen liikenne- ja viestintäministeriön käynnistämä ruuhkamaksuselvitystyö, jossa tutkitaan mahdollisen ruuhkamaksun yhteiskunnallisia vaikutuksia Helsingin seudulla. Selvityksellä pyritään saamaan lisää tietoa uudemmista liikennepoliittisista keinoista, kuten liikenteen hinnoittelusta.[11]

Ruuhkamaksulla pyrittäisiin vähentämään ruuhkia ja päästöjä sekä hankkimaan lisävaroja joukkoliikenteen kehittämiseen. Ruuhkamaksun pelätään kuitenkin aiheuttavan muurin pääkaupunkiseudun rajalle rajoittamalla ihmisten vapaata liikkumista. Helsingin kaupunginhallitus äänesti ruuhkamaksujen puolesta 2. marraskuuta 2009, ja toteutuessaan ruuhkamaksuilla rajoitettu tieosuus tulee olemaan käytännössä maksullinen tie.[12][13][14]

Joulukuussa 2009 liikenne- ja viestintäministeriön asettaman työryhmän tavoitteena on toteuttaa pääkaupungin ruuhkamaksusta lisäselvitys vuoden 2010 loppuun mennessä, jolla pyritään selvittämään erityisesti ruuhkamaksun vaikutuksia sosiaaliseen tasa-arvoon, tavaraliikenteelle, aluetaloudelle sekä yhdyskuntarakenteeseen. Lisäksi selkeytetään tämänkaltaisen maksullisen tien tavoitteet sekä selvitetään siihen liittyvät hallintomallit.[15]

Suomessa tiekapasiteettiongelmia on pyritty ratkomaan rakentamalla lisää teitä, suosimalla joukkoliikennettä ja lisäämällä pysäköintimaksuja. Helsingin keskustan liikennemäärät ovat muuttuneet viimeisen 30 vuoden ajan vain vähän, mutta pääkaupunkiseudun pääväylät ovat maan vilkkaimmin liikennöityjä väyliä. Niistä Kehä I Helsingin keskuspuiston kohdalla on Suomen vilkkaimmin liikennöity tieosa, jossa ajaa yli 100 000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Seudun pahimmat ruuhkat muodostuvat aamuisin ja iltapäivisin kehäteille sekä seudun poikittaisliikenteeseen.[11][16][17]